Poikarakkautta

Tirppalandian uusi häkki edistyy hitaasti mutta varmasti. Paino sanalla hitaasti (lue: omistaja on laiska ja saamaton nahjus). Tiitiäiset on siis edelleen olkkarissa tilapäismajoituksessa ja pienehkössä häkissä tarvitsevat toki vapaanalennätystäkin.

Nuo uudet blondiseeprispojat on virkistävän eloisia kavereita, kun pitkään on ollut vain noita rauhallisempia lajeja ja/tai jo peipon keski-iän reilusti ylittäneitä "eläkeläisiä" jotka ei enää niin paljoa viitsi toheltaa. Siinä missä vanhasta kaartista innokkaimmat käy ehkä aktiivihetkinään pari lenkkiä lentelemässä ympyrää olohuoneessa ja palaavat sitten häkkiin keskittyen lähinnä syömiseen, lauleluun ja höyhentenputsailuun leppoisan hengailun ohessa, viihtyy tuo tehokaksikko pitkiä aikoja eestaas lennellen tutkimassa paikkoja railakkaan töötöttelyn säestämänä.

  

Erityisen kiinnostuneita ne on repimään vähän kuivahtaneita ruukkukukkia. Lamppu näyttäis olevan hyvin mieluisa istuskelupaikka kans.

 

 Mut olen tässä viime aikoina pannut merkille vähän outoja piirteitä, ne tekee oikeasti ihan kaiken yhdessä. Ja tutkivat kaikki paikat selvästi pesänrakennus mielessään:

 Ja mitä mun paparazzikamerani saikaan ikuistettua:

Juu, olihan se tiedossa että nuo on tuontilintuja, mut olisko pitänyt ennen hankintaa varmistaa ettei ne ole sentään Ruotsista? Pitääkö minun nyt sitten hiljaa haudata mielessä vähän kajastelleet suunnitelmat blondiseepravauvoista? Vai saisko nuo nyt jotenkin "eheytettyä" vielä hommaamalla niille pikaisesti ne tyttökaverit ja laittamalla tauotta pyörimään se taannoinen kristillisnuorten valistusvideo? 

..Ja kaiken kruunuksi korvamadoksi jumittui nyt Peteliuksen:

"...mä en tahdo että tytöt mua
pitää..
tra lal la la la"