Lammassaareen vaellettiin, ei tosin kesäyössä vaan syyspäivässä. Tuntuu että sade on jatkunut jo ikuisuuden ja maailma on läpikotaisin vettynyt. Ruovikko ruskea ja kuollut, viimeiset lehdet putoilevat puista kilpaa vesipisaroiden kanssa ja vain muutama varis raakkuu latvoissa. Talonmieskin tuumasi jotta juuri ankeammaksi ei voisi keli mennä, paitsi jos tulisi vielä vaakasuoraan räntää.Toisaalta sumutihkuisen ja äänettömän, marron maiseman keskellä vaeltelu on hyvin rauhoittavaa. Koko luonto asettuu rauhallisempaan tahtiin. Kesä meni jo, nyt saa rauhassa luovuttaa. Ei tarvitse kasvaa, kiirehtiä ja suorittaa. Katsellaan vaan hiljaa ja odotellaan että päästään lumipeiton alle nukkumaan talviunta. Hengitellään syvään ja siedetään kylmää ja pimeää muutama tovi, kyllä se kevät ja aurinko vielä joskus taas palaa.
Tyynnyttävää ainakin niin kauan kun saa aktiivisesti torjuttua mielestä sen että herätyskello soi taas maanantaina aamuviideltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti