10 marraskuuta 2012

Agorafobia

Häkki, etenkin pieni sellainen, on linnulle hirvittävä vankila ja eläinrääkkäystä ja sotii vastaan siivekkään olennon luontaista kaipuuta lennellä korkealla taivaan sinessä vapaana ja onnellisena. Eikös?

Vaan voisko joku tulla kertomaan sen noille meidän tipuillekin?

Perjantaina pidin etäpäivän ja tuumasin jotta siinä sivussahan on sopiva tilaisuus laskea uudet tulokkaat pikkukopperosta isoon häkkiin ja seurailla miten ne sinne asettuu. Siispä lentohäkistä seinä auki ja pikkuhäkistä ovet levälleen, herrasväki on hyvä ja muuttaa väljempiin tiloihin!

Vaan puoleenpäivään mennessä kanarialaisilla ei vielä ollut pienintäkään aikomusta poistua hotellihuoneestaan, katsoivat vaan kieroon moukkamaisia lokkipeippoja jotka piipahti syömässä niiden eväitä. Nostin sitten pikkuhäkin ihan ison häkin viereen niin että siitä on suora yhteys vapaille vesille. Usva vähän säikkyi häkin nostelua ja lennähtikin isompaan häkkiin, mutta Ringo jäi epäluuloisena edelleen pienempään jurottamaan...

- Nonii Ringo, menehän rohkeasti vaan sinne Usvan perään. Rilli hei, tarkoitus olisi lintujen siirtyä pienestä häkistä isompaan eikä päinvastoin!

- Usva, älä ny tuu takaisin. Ben&Jerry hei, tarkoitus olisi lintujen siirtyä pienestä häkistä isompaan eikä päinvastoin!

Niin siis tarkoitus olisi..... Ähhhh....

No tulihan ne sieltä viimein, siinä vaiheessa kun lopettelin jo työt ja koluttelin taittopöytää taas kasaan... Ringorassu istuskeli tovin häkin pohjalla kauhusta kankeana odotellen kuka muista asukkaista tulee ja tappaa. Usva sentään otti vähän rennommin.

Kyl se siitä hiljalleen alkaa rullaamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti