Mahdoton missio

Puh, syksyn vakiourakka on viimein jälleen saatu päätökseen. Kultakalojen metsästys lammikosta siis. Sujuu näemmä nykyään aina vakiokaavalla:

1.  Lehdet alkaa putoilla puista ja pyhästi vannon tällä kertaa haavivani niitä ahkerammin pois ennen kuin vajoavat pohjaan ja värjäävät veden pikimustaksi niin että näkösyvyys tipahtaa johonkin viiden sentin tienoille. Arvatkaas vaan tapahtuiko tälläkään kertaa. Toinen mielessä käyvä survivalkonsti olisi haavia ne pienimmät ja harmaimmat pois jo ennen kuin vesi mustuu samaa tahtia iltojen kanssa, vaan kun niillä kuitenkin on luonollisempaa ja enemmän tilaa lätäkössä kuin varaston akvaariossa. Eli eipä sekään ajatus sitten tekojen asteelle ikinä pääse.
2. Ilmat kylmenee ja viimein tulee se ensimmäinen pakkaskausi ja lätäkön pinta käy jäässä. Tämä sitten toimii yleensä herätteenä jotta ne fisut ihan oikeasti pitää alkaa haavia pois.
3. Varastoaltaan putsauksen jälkeen suurin osa kaloista haaviutuu suht nätisti yhdellä kyttäyskerralla, pari vauhkompaa yksilöä katoaa haavin heiluttelun samentaman veden ja lehtien sekaan.
4. Alkaa pitkällinen uuvutustaistelu, jossa hämärän tultua lammikko käydään läpi vahvalla taskulampulla ja yritetään paikallistaa viimeiset eläjät, yhtä lukuunottamatta jumittavat yksilöt yleensä löytyvät parin päivän sisällä. Sitä viimeistä saa sitten jallittaa pitkään ja hartaasti kunnes mielessä käy jo koko lammikon tyhjentäminen kun illasta toiseen toistuva taskulamppuharavointi-lehtikuonanpoisto-veden kirkastumisen odotteluprosessi ei tuota edes evänvilausta siitä penteleen elikosta joka yksin jäätyään suuntaa kauhuissaan kaiken energiansa mahdollisimman tehokkaaseen piilotteluun. Kunnes se sitten yhtäkkiä ui haaviin juuri kun on luopumassa toivosta kokonaan.

Pieni harmaa kirjava, tämän vuoden viimeinen mohikaani viimein talvialtaassa turvassa pakkaselta:

Otin sitten samalla passikuvat muustakin parvesta, tai ainakin jonkinlaiset missä nyt kalat edes jotenkin erottuvat...

Toinen pieni kirjava, vähän enemmän punaista:

Hiukan suurempi punainen kirjava:

Keltsi1 ja Keltsi2, keskikokoa

Blondi, vanhempaa kaartia

Kuten myös Kullervo (nuorempana kapinallinen joka käytti mustaa huulipunaa), ja Kalervo (joka oli pitkään  nuorena tumman ruutanan värinen ja useana vuonna se viimeinen lammikon pohjaan häviävä metsästettävä). Tosin Kullervon vatsa on jotenkin pullahtanut viime aikoina niin että joko sillä on jotain huntupyrstögeenejä, matoja tai sit pitää vaihtaa nimi Kyllikiksi...

Keväällä sitten taas vapaammille vesille...