Ainahan sanotaan, ja itsekin olen sitä mantraa iän kaiken hokenut, että mahdollisimman monipuolinen ruokinta on hyväksi linnuille ja tuoreruoan pitäisi kuulua säännöllisesti tarjolle myös niille vannoutuneimmille siemensyöjille.
Kunnes sitten hurahdin noihin harlekiinipeippoihin. Lähes niin kauan kuin niitä on nurkissa pyöriskellyt, on seassa aina satunnaisesti joku joka ajoittain päättää leikkiä kekkosta ja tiputtaa hiljalleen kaikki, tai ainakin melkein kaikki höyhenet pääästään. Kymmenkunta vuotta sitten ainoa netin tarjoama selitys oli (mahdolliset loiset tai sienitaudit tms poislukien) jodinpuute, ja kehotettiin lisäämään sitä huonohöyhenisille juomaveteen. Itse en kyllä niiden höyhenten takaisinkasvun ja joditarjoilun välille saanut yhtään mitään korrelaatiota, saati muunkaan ruokinnan ja vitamiinilisien kanssa. Jossain vaiheessa ne höyhenet vaan epämääräisen ajan kuluttua takaisin tuli ja ehkä joskus taas lähti uudestaan teki sitten niin tai näin.Nythän viime syksystä alkaen pitkästä aikaa harlekiiniparvessa on uusia jäseniä ja vanha ongelma ilmestyi taas. Kevättalvella sininen harrikkanaaras alkoi harventaa höyheniä päästään, kasvatti ne sitten kuitenkin kesällä, mutta nyt yksi äijistä on puolestaan kaljuna. Kaivelin keväällä taas viimeisimmät tiedot aiheesta, ja kohtuullisen monipuolisesti asiaa ja sulkasatorytmiä käsiteltiin tässä artikkelissa:
http://ladygouldian.com/content/why-my-gouldian-bald
Se tosin edelleen laittaa "ei tautiperäisen" kaljuuntumisen ravitsemuksellisten tekijöiden piikkiin, pureutumatta kuitenkaan syihin sen syvemmin muuten kuin sivuamalla mahdollisia perinnöllisiä ongelmia ravinteiden imeytymisessä. Hieman turhauttavaa kun kuitenkin siihen ruokintaan on koittanut panostaa ihan huolella. Ryhdyin sitten sen ruokinnan osalta kaivelemaan viimeisimpiä trendejä, ja allaoleva artikkeli (kunhan suodattaa pois "käytä juuri näitä meidän tuotteitamme" sälän pois) sitten herätti kysymyksen, ruokinko lintujani liian hyvin??
http://www.fabulousfinch.com/feeding-lady-gouldian-finches.htm
(Tuossa tekstissä mainitulla Mike Fidlerillä oli myös erinomainen artikkeli harlekiinipeipojen kausiruokinnasta "Save the gouldian finch" -yhdistyksen sivuilla, mutta valitettavasti artikkelit näyttävät kadonneen sivuston muuton myötä)
Noin yhteenvetona artikkelien sanomasta, luonnossahan linnuilla on usein selkeä vuosirytmi pesimäkauden ja lepokauden välillä. Trooppisilla alueilla ja esim. Australiassa tämä tarkoittaa käytännössä kuivan ja sateisen kauden vaihtelua meikäläisen kylmän ja pimeän ja lämpimän ja valoisan vuorottelun sijaan. Pohjois-Australian trooppisissa osissa (siis harrikan kotiseuduilla) sateet tulevat varsin säännölisesti. Kuivissa keskiosissa seepriksen asutusalueilla sateet ovat satunnaisempia, mutta toimivat kuitenkin edelleen pesimäkauden laukaisijana sitten kun suvaitsevat saapua. Häkkioloissa sen sijaan vettä ja monipuolista ruokaa on koko ajan tarjolla eikä sisätiloissa lämpökään kovin suuresti vaihtele, jolloin helposti lintujen elimistö ja hormonitoiminta käy jatkuvasti ylikierroksilla sopivissa pesimäoloissa. Ei ihme jos kroppa jossain vaiheessa pettää ja sulkasatorytmitkin sekoavat. Päätin siis keväällä alkaa noudattaa artikkelien tarjoamaa vuosirytmiä ruokinnassa, tosin vähän soveltaen koska noita pesitetään vain harvoin jos ollenkaan (plus että seassa on muitakin lintuja, esimerkiksi rillimuori joka tarvitsee hedelmiä ainakin silloin tällöin ympäri vuoden). Mutta kuitenkin niin että muutama kuukausi vuodessa ruokatarjonta on askeettisempaa, eikä sisällä käytännössä juuri tuoreruokaa. Ja sen päälle vielä noin kuukausi hormonitoiminnan lepuuttavaa "paastoa", jossa linnut saavat vain kuivaa siemenseosta ja vettä. Ei voimaruokaa, vitamiineja tai edes kalkkia. Ja lopun aikaa voi sitten taas mättää salaatteja ja ituja ja herkkuja niin paljon kuin sielu sietää. Sulkasadon pitäisi sitten ajoittua pesimä/mässykauden lopulle ennen ylläpito-paastokautta.
Ongelmana vaan on sitten rytmin ajoitus meikäläisillä leveyksillä. Lintuja kun ei säätele vain ruoansaanti vaan myös valo, lämpö ja kosteus ja muut ympäristötekijät. Lisäksi pitäisi saada huomioitua kesä, toisaalta sen tarjoamat luonnonvihreät, ja se että linnut ovat kesän pihalla missä etenkin lämpö ja kosteus voi vaihdella aika hurjasti. Lisäksi puutarha/lomakaudella ei välttämättä niin perusteellisesti ehdi ja jaksa lemmikkien kanssa nysväämiseen paneutua, tai on jopa useita viikkoja kerrallaan kokonaan poissa maisemista ja ruokinnan pitäisi olla mahdollisimman helppoa lomahoitajalle. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin sitten kokeilla systeemiä niin, että loppukevät ja ulkohäkissä muutenkin vähän "rankemmissa" oloissa vietettävä kesä olisi sitä niukempaa ylläpitokautta, kuitenkin niin että alkukesän vesiheinät ja voikukat vielä hyödyntää ja hiljalleen sitten syksyä kohden lopettaa tuoreruokinnan, jatkaa kuivalinjalla ja ilman kylpyvesiä hetken ulkoilukauden jälkeen ja pitää sen paastokuun jossain syys-lokakuun tienoilla. Ja talven voi sitten taas hemmotella otuksia kaikella mitä vaan keksii. Harrikat yleensäkin ovat parhaassa pesimävireessä pohjoisella pallonpuoliskolla juuri syksyllä-talvella, joten siihenkin tuo ajoitus sopisi.
Noh, alku sujuikin mainiosti suunnitelmien mukaan, ulkona vietetty aika sai taas ainakin seeprikset vähän rauhoittumaan ja lopettamaan munatulvan. Sisäkauteen siirryttäessä laitoin seeprat ja harrikat lentohäkkiin, ja pikkuhäkkiin iäkkäämät linnut seuralaisineen niin että niitä voi ruokkia tukevammin sen aikaa kun nuoret ja viriilit viettää sitä kitukuukautta. Pieni takaisku vaan tuli, kun lämpimään ja tasaisen valorytmin alle otto käynnisti vähän ei-toivotun reaktion: melkein kaikki linnut alkoivat varistaa höyheniä kilpaa puunlehtien kanssa ja niillä lopuillakin on ainakin vähän höyhenpiikkejä näkyvissä, eli ei nyt ihan toivotussa rytmissä olla. Noh, pitää siis jatkaa voimaruoan ja kalkin ja vitamiinien tarjoilua nyt vielä sen aikaa että saavat untuvatakkinsa kasvatettua ja aloittaa kitukuukausi vasta kun alkaa olla valmista. Ilman tuoreruokaa saavat nyt kuitenkin vielä pärjätä ettei mene ruokintakokeilut ihan lopullisesti pöpelikköön. Jos ei keväällä ala uutta sulkasatoa käynnistyä niin pitää miettiä rytmitys uudelleen, sehän nyt ei sinänsä ole iso ongelma (tai varsinaisesti edes ongelma) jos sulkivatkin kahdesti vuodessa, joskin toki se noin teoreettisesti pesintää ennen turhaan voimavaroja kuluttaa.Mutta sen verran hidas prosessi tämä on, että eipä tässä muuta voi kuin antaa ajan kulua ja sitten joskus muutaman vuoden kuluttua vasta voi alkaa tehdä jotain johtopäätöksiä siitä onko kausiruokinnasta käytännössä jotain selvää etua harrikoiden höyhenkunnon tai ylipäätään lintujen hyvinvoinnin kannalta katsoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti