Uutta verta

Itiksessä on ollut jo tovin kaksi harlekiinisiskosta tarjolla, mutta myydään vain yhdessä. Kuten aiemminkin taisin mainita, en välttämättä kahta niin lähisukuista naarasta haluaisi, etenkin kun molemmat on samanlaisia mustapäitä kuin tuo ruotsinparin naaras. Vähän elättelin suunnitelmaa, jotta jos noista kakaroista jokunen olisi koiraiksi isona rupeamassa niin voisi koittaa toisen vaihtaa päittäin toiseen niistä niin saisi kauppaankin pariskunnan myyntiin. Vaan nyt se onneton kauppa onkin lopettamassa, niin päätin sitten kuitenkin hakea ne tytsyt parven jatkoksi kun ei noita harrikoita edelleenkään ihan valikoitavaksi asti ole liikkeellä. Vähän noilla on molemmilla pientä ristinokkaa, mutta ei niin pahaa etteikö voisi pesitykseen ainakin testipoikueen verran käyttää, kunhan koiraan nokka on sitten priimaa... Todennäköisesti tuon diluutiopojun kaveriksi koitan toista ujuttaa jos sen saa enää vieroitettua äidistään, katotaan jääkö toinen sitten vaan "varalinnuksi" parveen vai yrittääkö sitä jollekulle kaveriksi myöhemmin.

Viisiviikkoiset tenavat itsenäistyvät kovaa vauhtia, vielä ne kerjäävät emoilta mutta vastaanotto alkaa olla aika ynseä ja lähinnä emot keskittyvät yrityksiin laittaa toista pesuetta putkeen.

Tosin ilkeä emäntä poisti pesäpöntön joten aika kuluu kiivaasti uutta pesänpaikkaa haeskellessa....

Ja ehti tuo donjuan jo käydä vähän uusia neitoja vokottelmassa, vai erehtyikö se vaan hetkeksi luulemaan että oma puoliso oli jostain syystä  suljettu ristikon taakse ja näkyi kahtena.

Ruska edelleen ei hinkumisestaan ja harsuuntumisestaan parane, muttei pahenekaan, ei kait se auta kuin edelleen  pitää erillään muista ja jatkaa tilanteen seurailua ja tehoruokintaa. Vähän jo mietin pitäiskö tuolle Roihulle ostaa joku terve kanaria kaveriksi samalla kun hain noita harlekiineja, mutta katellaan nyt vielä...

Paratiisipeipot olisi myös kiivaasti pesintää suunnittelemassa, ja kantavat takan päälle irtoroskia samaa vauhtia kuin henkilökunta niitä koittaa siivota pois. Noita nyt jopa voisikin kokeilla pesittää, mutta saisivat nyt edes pari kuukautta vielä hillitä himojaan että Tirlittan olisi vähän lähempänä vuoden ikää, se kun on vasta huhtikuussa itse kuoriutunut.

Samaten herrasväki Huuta saa koko ajan olla hätistelemässä matkoihinsa kun uhkaavat juurtua johonkin amppeliin.