27 helmikuuta 2016

Väriä elämään

Harrikkakakarat on nyt hilkkua vaille kolmikuisia, ja alkavat kaikki pikkuhiljaa vaihtaa harmaanvihreästä vähän värikkäämpään kuosiin.
Pisimmällä on tuo oranssirenkainen tytsy, aiemmista pariin höyheneen perustuvista arveluistani poiketen ei se sittenkään taida valkorintainen olla, vaan isänsä tapaan vaalea lila, joka tietty naaraalla jää vieläkin vaalemmaksi.
Keltainen siskonsakin on jo ihan kivasti alkanut saada väriä vatsaansa, ja on tuolla punaisella poijallakin jo muutama höyhen vaihtunut.
 
Sancy ja Huu pitäisi taas laittaa toviksi asumuseroon, niin saisi naisparka vähän höyheniä niskaansa. Toisaalta aika turhaa touhua sekin on, kun muutaman viikon kestää höyhenet kasvattaa, ja sitten on taas parissa päivässä samannäköinen kun yhteen pääsevät...

Kävin tänään myös vähän alustavalla kanariakartoituskierroksella. Aika hintsusti noita on näemmä tarjolla tähän aikaan vuodesta, eikä niissä vähissäkään mitään välitöntä ostoreaktiota herättävää (joo, mä olen vähän kranttu).  Yksi haaleankellervä töyhtöpää olis ehkä harkinnan arvoinen, mutta siitä kaupan henkilökunta osannut mitään arvausta sukupuolesta heittää. Toisaalla oli suht todennäköinen naaras, aika vaalea peruskeltainen kevyellä oranssilla sävytyksellä, ihan kiva ja myöskin mahdollinen muttei mitenkään erityisen säväyttävä. Plus sitten sinne kauppaan jäisi yksi ainoa koiras yksinään murjottamaan. Pitää koluta vielä pari paikkaa joissa ehkä näillä kulmilla voisi lintuja olla, ja miettiä sitten ottaako jonkun vai odotteleeko vielä tovin josko tulee enemmän valinnavaraa tai jotain kotikasvattipoikueita tarjolle.
Roihu, komea ja hienosti laulava herra haluaisi tutustua sievään rouvakanariaan tositarkoituksella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti