07 helmikuuta 2016

Viikon verrran malaweja

Malawit on polskineet tuossa olohuoneen nurkassa nyt viikon. Lintumetsän keuhkotautiparantolassa (=molemmilla ihmisasukkailla flunssa...) ei kauheasti ole jaksettu muita aktiviteettejä kehitellä, ja työtkin suosiolla hoidin melkein koko viikon sohvanpohjalta käsin, niin onpahan joutanut seurailemaan noiden kotiutumista.  
Liekö uutuudenviehätystä vai mitä, mutta olen vallan rakastunut. Ne ovat hyvin eläväisiä ja kauniita, ja ainakin toistaiseksi ihan terveen oloisia kaikki. Ja niillä on pohjaton vatsa. Etenkin alussa olivat sen verran hyvinkoulittuja että aina kun jompikumpi meistä liikahti sohvalla niin sinkosivat porukalla pintaan ruoan toivossa. Nyt ne on jo vähän alkaneet oppia että ei sitä einestä valitettavasti ihan joka kerta ole tulossa...

Ainoa pilvi malawitaivaalla tällä hetkellä on noiden saulosien sukupuolijakauma. Saulosithan oli kaupasta melkein loppu niin ettei niistä kauheasti mitään valikoitu vaan kaikki viimeiset yksilöt lähti matkaan. Siinä vaiheessa niissä kyllä oli vielä ihan sopivasti kaksi harmaampaa värinvaihtoa aloittelevaa koirasta, ja loput viisi  keltaisia potentiaalisia naaraita. Uuteen kotiin päästyä vaan yksi "naaraista" alkoi parissa päivässä vetää niin vahvaa raitapaitaa päälle että on kyllä ihan varma koiras, ja niistä lopuistakin vielä pari on vähän epämääräisen likaisenkeltaisia harmain raidoin. Ja kun niistä kunnolla keltaisista vielä toinen on niin kovin pieni vielä, että siitä tuskin vielä voi mitään varmaa sanoa, on tuolla purkissa pahimmassa tapauksessa yksi naaras kuuden koiraan kanssa...
Noh pitää nyt tovi katsella mitä niistä loppujen lopuksi alkaa muotoutua josko riittäisi että vaan lisäisi porukkaan vielä pari varmaa naarasta vai pitääkö yrittää jossain vaiheessa ylimääräisiä koiraita poistaa tavalla tai toisella...
Tämä oli vielä viikko sitten ihan keltainen..
Näitä pienempiä miehiä on kaksi
Kirkkaankeltaisista suurempi lienee varma naaras, pienin varmaan vielä voi muuttua miksi vaan...
Ja sitten pari epämääräistä joista en oikein viikon kokemuksella osaa sanoa juuta enkä jaata

Hongeista en edes yritä arvata sukupuolia, ne on kaikki ihan samannäköisiä. Osa vahvemmilla raidoilla ja osa vähän vaaleammilla , osa hiukan pienempiä ja tummempia mutta ihan mahdoton päätellä mikä tuossa on sukupuolesta ja mikä vaan hierarkia-asemasta tai vaan vielä pienemmästä koosta johtuvaa. Mutta kovin somia ne ovat joka tapauksessa ja niin kauan kun kohtuullinen rauha purkissa säilyy niin eipä tuolla niin väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti