Hiiriä, haukkoja ja harmituksia

Täti vs hiiret taistelussa on meneillään jo neljäs erä, hiirien ollessa voitolla... Alkuperäisen kulkukolon tukinnan osoittauduttua riittämättömäksi, menin yksi aamu katsomaan mihin ne siimahännät oikein menee siemenapajlta lähdettyään. Ehdin sitten juuri ja juuri näkemään kun toinen vielä oli poikittain puristautumassa ulos seinän ja tolpan välissä olevassa kapeassa rakosessa, häntä ja takajalat vaan vilahtivat. Leikkasin sitten tiuhasta verkosta siivun jonka taittelin sen rakosen tukkeeksi, ja tuumailin jotta eiköhän kutsumattomat vieraat nyt viimein ala pysyä poissa. Kunnes seuraavana aamuna siellä taas oli pieni nappisilmä aamiaisella. Ja parin päivän päästä se toinenkin. Samaa nurkkaa kohden ne edelleen katosivat, joten tutkaillaanpa taas... Yhden laudan siirtely osoittei että tällä kertaa kolo oli taas ilmestynyt seinänvierustaan, tällä kertaa harkon alanurkkaan. Kasasin siihen ensi hätään vähän sepeliä päälle, katsotaan montako hetkeä menee että ne on siirrelty taas sivuun, pitää varmaan siihenkin betonia lisätä jos ei pelkkä sepeli riitä...

Elokuun aikana on näemmä taas haukatkin lähteneet liikenteeseen, huomasin parilla linnulla ensin vähän törmäilynirhamia nokanpielissä (voi olla että Heklan kuolemakin oli tästä johtuvaa), ja pian sen jälkeen itsekin todistin haukan vierailua kun työt taas alkoivat ja tulee ikkunan vieressä enemmän istuskeltua. Yhtenä päivänä kävin sen penteleen hätistelemässä pariinkin kertaan pois paukuttamasta häkin laitaa, eikä ole yllättävää että kovin innokasta porukka ei nyt ole pihalle menemään. Kanarialaisia siellä lähinnä vapaaehtoisesti pyörii (niillä on vissiin pidemmälle jalostettuna jo vähän huonompi itsesäilytysvaisto, joskin kyllä nekin vauhdilla lyö maihin jonkun puskan suojaan ja jähmettyy suolapatsaaksi jos on epäilyttäviä hiippareita liikkeellä). En etenkään noita pahemmin panikoivia puluja ja harlekiinejä ole pihalle nyt edes yrittänyt paimennella. Vähän ikävä että elokuun usein hienot ulkoilukelit joutuu noiden takia jättämään väliin, mutta eipä muutakaan ole paljoa tehtävissä jos ei halua enempää törmäilyonnettomuuksia. 

 
Tirlittanpoloinen taisteli urheasti antibioottikuurinsa läpi, ja jo katsoin että olisi ollut ainakin vähän parempaan suuntaan menossa, mutta hyytyi sitten vähän yllättäen kuurin viimeisenä päivänä. Pieniä sinisiä on nyt sitten enää yksinäinen Trilli jäljellä, onneksi on kuitenkin noita muita peippoja vähän seurana.

Viirupojat oli eilen ensimmäistä kertaa sisällä yötä, alkaa yöt viiletä niin pitää ne tähänkin majoituspuoleen alkaa totutella. Aloittelin hyvissä ajoin laittamalla pihalle muutamaa päivää aiemmin kuljetuskopan ja sinne jauhomatoja tarjolle pari kertaa päivässä. Nyt kun koppa oli jo tuttu, niin jokusen tovin paimentelun jälkeen poijat sai itse kävelemään kopan sisälle ja oven kiinni perään. Lentohäkkiin asettuivat yllättävänkin rauhallisesti, paitsi että seuraavana aamuna  Kieku alkoikin jahdata Kaikua (tai päinvastoin, ei noita erota toisistaan...) ja koko ajan sitä koitti härkkiä, kunnes vein ne takaisin pihalle, missä ovat taas ihan ylimmät ystävykset. Pitää toivoa että tuo nyt on vaan jotain alkuhämmennystä ja asettuvat sitten kun kotiutuvat taas tuonne lentohäkkiinkin paremmin. Tai viimeistään jonkun hetken erotuksen jälkeen, ei oikein talveksi ole kunnolla tiloja niitä kokonaan erilläänkään pitää (saati sitten jos erotuksen jälkeen eivät enää pihallakaan toimeen tule...).