Viiriäisviritykset

Viiruveljesten toinen yö sisällä sujui aika lailla samaan malliin kuin ensimmäinenkin: illalla kaikki hyvin ja poijat tutkailivat lentohäkin pohjaa sulassa sovussa, mutta aamulla toinen taas päätti jotta yksi kukko per häkki olisi ihan riittävästi ja ajeli toista reppanaa taukoamatta takaa selkähöyhenissä roikkuen vaikka toinen kuinka koitti pitää sovintopiipitystä. (En muuten ennen ole tiennytkään että viiriäiset murisee. Kyllähän se "darthvader" -puhina kiekumisen yhteydessä tuttua on, mutta takaa-ajaja oikeasti murisi mennessään). 

Heti kun kaksikon siirsi takaisin pihalle, palasi taas rauha ja herrat Paita&Peppu touhuiluvat yhdessä normaalisti. Vielähän siellä nyt hyvin pärjää yötkin, mutta viimeistään sitten kun alkaa pakkasasteita olla pitäisi sisälle alkaa siirtyä.  Mietintämyssy siis päähän mitä tuolle voisi tehdä. Lentohäkin on pohja on aika avoin ja suojaton, mutta sitä ei voi kovin paljoa muuttaa ylempää tulevan jatkuvan guanosateen johdosta, jolloin häkissä on käytännössä vain pari nurkkaa mihin pohjalla saa piiloja ja näköesteitä laitettua. Yksi vaihtoehto olisi laittaa häkkiin väliseinä kattoon asti ja kukot eri puolille, mutta se taas hankaloittaa liikaa häkin muuta käyttöä. Ja tulisivatko kukot sitten enää toimeen talven jälkeen pihallakaan jos ne pitkiksi ajoiksi eristää toisistaan? Sitten muistui mieleen jostain joskus luettu tiedonjyvä, että lemmikkihiiret voi alkaa tapella reviireistä jos tilaa on liian paljon.  Voisikohan tuota soveltaa viiriäisiinkin, jos pienemmässä tilassa olisi vaan pakko tulla toimeen ja rajattu tila olisi sen verran epämiellyttävä, että tappelun sijaan turvautuisivat toisiinsa henkisenä tukena?

Siispä eläinkokeet käyntiin. Lentohäkin pohjasta vajaa puolen metrin siivu eristysselliksi ja äijät yöksi sinne. Illalla ei taaskaan mitään ongelmia (jossei lasketa hieman levotonta "miksei tästä pääse läpi"-ramppausta väliaidalla) ja tadaa - rauha maassa myös aamun valjettua, ja jatkui koko sadepäivän jonka tirpat saivat sisällä viettää! Eli nyt jatketaan tällä taktiikalla eteenpäin, ja koitetaan josko aitausta saisi vielä pikkuhiljaa hivutettua suuremmaksi ja koko pohjan käyttöön niin että rauha kuitenkin säilyy.  Voihan olla niinkin että vieras paikka aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja ärtyisyyttä, ja ongelma poistuu jo sillä että sisätilatkin tulee tutummiksi eikä päästä tilannetta eskaloitumaan liikaa sitä ennen. Jos edelleen kuitenkin ongelmia ilmenee, niin pidetään sisälläoloaika niin minimissä kuin säiden kannalta mahdollista ja joutuvat sitten oleilemaan sisällä rajatussa tilassa. Ja jos siinäkin alkaa kärhämää tulla, niin ei taida paljoa muuta vaihtoehtoa olla kuin jossain vaiheessa koittaa saada vaihdettua toinen kukko kanaan, siihen en halua ruveta että linnut on koko elämänsä ajan toistaan erillään (jolloin periaattessa molemmille pitäisi vielä hankkia oma kanakin kaveriksi...).

Eristysselli näyttää pieneltä, vaikka onhan tuossakin puolisen neliötä kokoa, eli saman verran tai enemmänkin kuin monella lemikkiviiriäisellä ikinä...

Jos rajaus tarvitaan pysyvästi niin pitää askarrella joku vähän siistimpi yhtenäinen väliaita.
(Vaikka heittämällähän ne tuostakin yli menee jos haluavat...)