Himoshoppaaja Hollannissa

Suunnitellun Zwollen reissun johdosta on tullut lykättyä tirppojen ruokahankintoja ja ostoslista olikin venynyt varsin kunnioittavan mittaiseksi. Osa ostettiin markkinoilta, isommat säkit ja sekalaiset erikoistilpehöörit Zwollen liepeillä olevasta De Groot Diervoeders-kaupasta. Saatiin niistä takakontti aika kivasti täyteen.

Kanarian- ja peipposiemensäkkien lisäksi tarttui matkaan hyvää ranskalaista hirssiä, pesänpehmikkeitä, idätysseoksia, voimaruokia, hyönteispateeta, kardinaalien lisäpöperöitä, vähän kananpoikasrehua viiruille, keraaminen lampunkanta, osterirouhetta ja vähän erikoisravinteita pesitykseen ja sairastapausten varalle

Eläviä tuli shoppailtua tällä kertaa melko maltillisesti, osittain siksi että aikaa meni tuhottomasti pelkästään hölkätessä hallia eestaas koittessa kartoittaa mitä ylipäätään olisi tarjolla ja eikä juuri niitä paria muunnosta mitä oli haussa nyt sitten oikein ollut tarjolla. Ja sitten kun lopulta yritti palata hakemaan sitä "kakkosvaihtoehtoa" ei sitä enää löytänytkään tai joku tukkuri tyhjensi koko tiskin nenän edestä.  Lähtiessä oli vähän ajatuksena myös kuvailla harrikoiden eri värimuunnoksia, mutta se sitten unohtui ihan kokonaan paikan päällä.

 

Ensisijaisena tavoitteena yksin jääneelle Trillille oli suunnittelilla naaras tai pariskunta kaveriksi, mutta sekalaisista syistä nyt sitten kotiin asti pääsikin vain yksi poika vaikka sundanparatiisipeippoja olisi ollut ainakin alkuvaiheessa paljonkin tarjolla. Pitää ny katsella josko noita jostain sattuisi kohdille ennen ensi vuotta...

 

Harrikkapuolelta tarttui matkaan vain pari tyttöä, yksi sininen ja yksi lilarinta keltainen. (Täytyy kokeilla tehdä itse se "kellanvihreä keltapää lilarinta" koiras joka viime vuodesta jäi kaihertamaan, ja jollaisen olisin nyt ostanut jos olisi löytynyt...)

Ostoslistalla ollutta punaista akaattimosaiikkikanarianaarasta ei silmään sattunut mistään, mutta sen sijaan ostin toisen parin minikanarioita (en ole ihan varma osuiko edes samaa rotua kuin Hippu ja Hitu, nuo istuu jotenkin eri asennossa) ja parin pieniä ja pörheitä gloster-kanarioita.

Kai tuo tukkakanaria jotain näkeekin, ainakin ruokakupit löytää. :D Pitää vähän trimmata silmien kohdalta jos näyttää että karanteenin jälkeen lentohäkkiin päästyä kovin törmäilee...

Kuusi yötä jouluun on...

Ja taas mennään... 😜

 

Askartelin hyllynkannattimista, parista koukusta ja akvaariorojulaatikoista kaivelluista letkunpidikkeistä lentohäkin takaseinälle uuden orsivirityksen. Kyllä siihen vielä muutama lisätipu mahtuu...😉

Syyssateet ja päivän lyheneminen alkaa herätellä harlekiineja pesimävireeseen. Trollen ja Mimosa on jo jonkun aikaa sohlanneet boilerin päällä ja Krafla ja Peppikin taas tutkii pesänpaikkoja. Laitoin sinisiä pareja pikkuhäkkiin vähän virittymään tunnelmaan, ilman pönttöjä tosin vielä. Testataan nyt noilla tuleeko sininen-sininen yhdistelmästä heikkoja poikasia vai ihan normaaleja, ei nuo nyt ainaakan toisilleen sukua ole että siitä kiinni olisi (jos nyt toisistaan sen verran kiinnostuvat että edes yritystä tulee). Thorille oikeastaan haluaisin mielummin Vegan morsioksi kuin Spican, mutta kun ehti Siriuksen kanssa jo aiemmin kimppaantua niin mennään nyt sitten noin ainakin hetki, jossei sitten tule Zwollesta jotain uutta vaihtoehtoa napattua matkaan...

Siriuksella on vielä vähän sulkasatokin kesken, antaa nyt vielä hetken siitä asettua. Spicallakin on päässä harsua, vaikka se kyllä kevättalvella muuten vaihtoi höyheniä.

Viirurintamalla meinasi jo epätoivo vallata, kun sisätilaongelmat vaan kiihtyivät virittelyistä huolimatta ja piti jokusen kerran laittaa poijat toviksi eri puolille aitaa jäähylle. Hämmentävästi jahtaus ilmenee vain aamupäivisin ja illalla ollaan taas ihan ylimmät ystävät. Lisäksi tuo taitaa olla enemmän patoutuneiden hormonihuurujen purkuyrityksiä kuin varsinaista aggressiota, eikä kummallakaan vaurioita ole edes höyhenissä. Ja ilmeisesti kohkaaminen jo laantumaan päinkin, seuraillaan siis tilannetta edelleen...

Viirut on pikkuhiljaa myös laajentaneet reviiriä häkin ulkopuolelle. Alkuun pidin lintuhuoneen ovella ritilää porttina, mutta on ne jo käyneet tutkimusmatkailemassa muuallakin talossa, ja parina päivänä viipottaneet ihan itsekseen pihahäkkiinkin. Seuraavaksi olisi sitten ohjelmassa saada ne paimentamalla sieltä takaisin sisäänkin ettei tarvitsisi kuljetuskopan kanssa venkslata. Alkaa kuitenkin yöt jo sen verraan viiletä että mukavampi nukkua sisällä lämpimässä. Ongelmana on lähinnä saada ne tajuamaan että pitäisi nousta raput ylös.  Kasvimaaharsoista kujan virittelemällä ne kyllä jo kertaalleen pompotteli ylös aika nätisti, mutta onnistuneeko ilman harsoa kun pääsevät sitten hyppäämään joka portaalta suoraan takaisin alas.

Etsi kuvasta kaksi viiriäistä

Hahaa...

Busted!

Viiriäisviritykset

Viiruveljesten toinen yö sisällä sujui aika lailla samaan malliin kuin ensimmäinenkin: illalla kaikki hyvin ja poijat tutkailivat lentohäkin pohjaa sulassa sovussa, mutta aamulla toinen taas päätti jotta yksi kukko per häkki olisi ihan riittävästi ja ajeli toista reppanaa taukoamatta takaa selkähöyhenissä roikkuen vaikka toinen kuinka koitti pitää sovintopiipitystä. (En muuten ennen ole tiennytkään että viiriäiset murisee. Kyllähän se "darthvader" -puhina kiekumisen yhteydessä tuttua on, mutta takaa-ajaja oikeasti murisi mennessään). 

Heti kun kaksikon siirsi takaisin pihalle, palasi taas rauha ja herrat Paita&Peppu touhuiluvat yhdessä normaalisti. Vielähän siellä nyt hyvin pärjää yötkin, mutta viimeistään sitten kun alkaa pakkasasteita olla pitäisi sisälle alkaa siirtyä.  Mietintämyssy siis päähän mitä tuolle voisi tehdä. Lentohäkin on pohja on aika avoin ja suojaton, mutta sitä ei voi kovin paljoa muuttaa ylempää tulevan jatkuvan guanosateen johdosta, jolloin häkissä on käytännössä vain pari nurkkaa mihin pohjalla saa piiloja ja näköesteitä laitettua. Yksi vaihtoehto olisi laittaa häkkiin väliseinä kattoon asti ja kukot eri puolille, mutta se taas hankaloittaa liikaa häkin muuta käyttöä. Ja tulisivatko kukot sitten enää toimeen talven jälkeen pihallakaan jos ne pitkiksi ajoiksi eristää toisistaan? Sitten muistui mieleen jostain joskus luettu tiedonjyvä, että lemmikkihiiret voi alkaa tapella reviireistä jos tilaa on liian paljon.  Voisikohan tuota soveltaa viiriäisiinkin, jos pienemmässä tilassa olisi vaan pakko tulla toimeen ja rajattu tila olisi sen verran epämiellyttävä, että tappelun sijaan turvautuisivat toisiinsa henkisenä tukena?

Siispä eläinkokeet käyntiin. Lentohäkin pohjasta vajaa puolen metrin siivu eristysselliksi ja äijät yöksi sinne. Illalla ei taaskaan mitään ongelmia (jossei lasketa hieman levotonta "miksei tästä pääse läpi"-ramppausta väliaidalla) ja tadaa - rauha maassa myös aamun valjettua, ja jatkui koko sadepäivän jonka tirpat saivat sisällä viettää! Eli nyt jatketaan tällä taktiikalla eteenpäin, ja koitetaan josko aitausta saisi vielä pikkuhiljaa hivutettua suuremmaksi ja koko pohjan käyttöön niin että rauha kuitenkin säilyy.  Voihan olla niinkin että vieras paikka aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja ärtyisyyttä, ja ongelma poistuu jo sillä että sisätilatkin tulee tutummiksi eikä päästä tilannetta eskaloitumaan liikaa sitä ennen. Jos edelleen kuitenkin ongelmia ilmenee, niin pidetään sisälläoloaika niin minimissä kuin säiden kannalta mahdollista ja joutuvat sitten oleilemaan sisällä rajatussa tilassa. Ja jos siinäkin alkaa kärhämää tulla, niin ei taida paljoa muuta vaihtoehtoa olla kuin jossain vaiheessa koittaa saada vaihdettua toinen kukko kanaan, siihen en halua ruveta että linnut on koko elämänsä ajan toistaan erillään (jolloin periaattessa molemmille pitäisi vielä hankkia oma kanakin kaveriksi...).

Eristysselli näyttää pieneltä, vaikka onhan tuossakin puolisen neliötä kokoa, eli saman verran tai enemmänkin kuin monella lemikkiviiriäisellä ikinä...

Jos rajaus tarvitaan pysyvästi niin pitää askarrella joku vähän siistimpi yhtenäinen väliaita.
(Vaikka heittämällähän ne tuostakin yli menee jos haluavat...)

Hiiriä, haukkoja ja harmituksia

Täti vs hiiret taistelussa on meneillään jo neljäs erä, hiirien ollessa voitolla... Alkuperäisen kulkukolon tukinnan osoittauduttua riittämättömäksi, menin yksi aamu katsomaan mihin ne siimahännät oikein menee siemenapajlta lähdettyään. Ehdin sitten juuri ja juuri näkemään kun toinen vielä oli poikittain puristautumassa ulos seinän ja tolpan välissä olevassa kapeassa rakosessa, häntä ja takajalat vaan vilahtivat. Leikkasin sitten tiuhasta verkosta siivun jonka taittelin sen rakosen tukkeeksi, ja tuumailin jotta eiköhän kutsumattomat vieraat nyt viimein ala pysyä poissa. Kunnes seuraavana aamuna siellä taas oli pieni nappisilmä aamiaisella. Ja parin päivän päästä se toinenkin. Samaa nurkkaa kohden ne edelleen katosivat, joten tutkaillaanpa taas... Yhden laudan siirtely osoittei että tällä kertaa kolo oli taas ilmestynyt seinänvierustaan, tällä kertaa harkon alanurkkaan. Kasasin siihen ensi hätään vähän sepeliä päälle, katsotaan montako hetkeä menee että ne on siirrelty taas sivuun, pitää varmaan siihenkin betonia lisätä jos ei pelkkä sepeli riitä...

Elokuun aikana on näemmä taas haukatkin lähteneet liikenteeseen, huomasin parilla linnulla ensin vähän törmäilynirhamia nokanpielissä (voi olla että Heklan kuolemakin oli tästä johtuvaa), ja pian sen jälkeen itsekin todistin haukan vierailua kun työt taas alkoivat ja tulee ikkunan vieressä enemmän istuskeltua. Yhtenä päivänä kävin sen penteleen hätistelemässä pariinkin kertaan pois paukuttamasta häkin laitaa, eikä ole yllättävää että kovin innokasta porukka ei nyt ole pihalle menemään. Kanarialaisia siellä lähinnä vapaaehtoisesti pyörii (niillä on vissiin pidemmälle jalostettuna jo vähän huonompi itsesäilytysvaisto, joskin kyllä nekin vauhdilla lyö maihin jonkun puskan suojaan ja jähmettyy suolapatsaaksi jos on epäilyttäviä hiippareita liikkeellä). En etenkään noita pahemmin panikoivia puluja ja harlekiinejä ole pihalle nyt edes yrittänyt paimennella. Vähän ikävä että elokuun usein hienot ulkoilukelit joutuu noiden takia jättämään väliin, mutta eipä muutakaan ole paljoa tehtävissä jos ei halua enempää törmäilyonnettomuuksia. 

 
Tirlittanpoloinen taisteli urheasti antibioottikuurinsa läpi, ja jo katsoin että olisi ollut ainakin vähän parempaan suuntaan menossa, mutta hyytyi sitten vähän yllättäen kuurin viimeisenä päivänä. Pieniä sinisiä on nyt sitten enää yksinäinen Trilli jäljellä, onneksi on kuitenkin noita muita peippoja vähän seurana.

Viirupojat oli eilen ensimmäistä kertaa sisällä yötä, alkaa yöt viiletä niin pitää ne tähänkin majoituspuoleen alkaa totutella. Aloittelin hyvissä ajoin laittamalla pihalle muutamaa päivää aiemmin kuljetuskopan ja sinne jauhomatoja tarjolle pari kertaa päivässä. Nyt kun koppa oli jo tuttu, niin jokusen tovin paimentelun jälkeen poijat sai itse kävelemään kopan sisälle ja oven kiinni perään. Lentohäkkiin asettuivat yllättävänkin rauhallisesti, paitsi että seuraavana aamuna  Kieku alkoikin jahdata Kaikua (tai päinvastoin, ei noita erota toisistaan...) ja koko ajan sitä koitti härkkiä, kunnes vein ne takaisin pihalle, missä ovat taas ihan ylimmät ystävykset. Pitää toivoa että tuo nyt on vaan jotain alkuhämmennystä ja asettuvat sitten kun kotiutuvat taas tuonne lentohäkkiinkin paremmin. Tai viimeistään jonkun hetken erotuksen jälkeen, ei oikein talveksi ole kunnolla tiloja niitä kokonaan erilläänkään pitää (saati sitten jos erotuksen jälkeen eivät enää pihallakaan toimeen tule...).

 

Uusimmat uutiset

Lomailun seassa ei tule näemmä kovin ahkerasti blogia päivitettyä, tässäpä sitten taas vähän kasautuneita kuulumisia...

Alkuvuodesta kuorituneet kakarat alkaisi nyt olla valmiita uusiin koteihin, pitäisi niitä nyt vaan ruveta johonkin kaupittelemaan (se rasittavin vaihe lintujen pesityksessä...) Heklan ja Herra Ruotsalaisen pojat aiheutti vähän hämmennystä, kun olen olettanut että Hekla on ihan normaali sinirinta, mutta kun toisesta pojasta tuli lilarintainen ja toisesta valkorintainen, niin sehän tarkoittaa että sekä isä että äiti ovatkin lilarintoja joilla piilossa valkorintageeni. Koiraistahan lilan rinnan erottaa helposti, mutta kun naaraat on jo lähtöjään vaaleampia ja  tummuudessa on ihan yksilökohtaistakin eroa, niin lilan ja sinisen erottaminen on välillä hankalaa. Aika haalea tuo Kraflan ja Pepin tyttökin on, periaatteessa lilarinta sekin voi olla...

Lentohäkkiin on tehty taas vuosisiivous, eli häkki tyhjennetty kokonaan, häkki ja sisusteet pesty, puunattu ja virkonoitu. Sisukset palautettu häkkiin ja pohjalle uunituoreet purut. Edellinen sisutuskokoonpano oli sen verran toimiva että en sitä tällä kertaa juurikaan muuttanut, vain pari pikkurisua meni kokonaan vaihtoon. Myös pesityshäkki ja pari pientä vara/kuljetushäkkiä on saanut perusteellisemman pesun.

Piti räpätä kuva siinä vaiheessa kun linnut oli pihalla ja kaikki vielä hetken putipuhdasta

Sitten ne ikävämmät uutiset. Johan tässä aika pitkään menikin ilman sairasteluita tai kuolleita, nyt sitten tuli taas useampi kerralla. Tirlittan on ollut jo jonkun aikaa höyheniltään rähjäinen ja ajoittain muutenkin vähän "epäilyttävä" ja lämpöhakuinen, nyt sille tuli hengitysoireitakin ja jalatkin on jotenkin voimattomat. Käytiin lääkärillä ja on nyt sitten antibioottikuurilla, jos se ei auta niin taitaa olla sillä päivät täynnä (puree se kyllä silti tarmokkaasti kun käteen ottaa ja onneksi jauhomadot maistuu niin että ei ihan kuihdu). Myös Aurora alkoi ensin vähän aristaa toista jalkaansa, ei siinä mitään näkynyt niin otin eri häkkiin tarkkailuun jos on joku pieni revähdys, mutta paranemisen sijaan se suunnilleen päivässä romahti ihan kokonaan jalattomaksi ja kuoli ennen kuin ehti tajutakaan. Jokunen aika sitten siltä kyllä löytyi toisesta kankusta kasvain kynsiä leikatessa, olisiko se sitten sisäpuolella levinnyt johonkin kriittiseen kohtaan... Sitten vielä kaiken kukkuraksi aamulla virkeä ja pulska Heklakin ihan varoittamatta vaan illalla tipahti häkin pohjalle hengettömänä ("terveen" linnun äkkikuolemissa kuulemma muuten yleensä on sydän syypää, poislukien tietysti törmäykset ym onnettomuudet).

Tässä vaiheessa sitten tarvittiin jo vähän piristystä lintuelämään ja kävin hakemassa uuden oranssin kanarialaisen parveen. Ei vielä ole varmuutta onko tuo tyttö vai poika, mutta Hilla siitä nyt kuitenkin tuli. Muutaman päivän sai ensin rauhoittua pienemmässä häkissä ja tänään kävi jo tutustelemassa muuhunkin parveen.

Hiisi aloitti heti mahtailun

Pää pyörällä uusista ympyröistä

Harlekiinit sai vissiin pihalla raitisilmamyrkytyksen, kaikki urvahti heti sisälle tultuaan

Kuokkavieraita

Vähän hassun näköisiä nuo viiriäiset pihahäkissä tänä aamuna...

Yhden kolokohdan perustuksissa jo tilkitsin betonilla aiemmin, näemmä pitää vielä seinän ja harkon väliseen rakoon jotain tunkea... (Tai sitten pitää loukuttaa joku irtokatti ja tuupata tuonne pariksi yöksi...)

Pihatipuja

Lomareissailu sattui aika arktiseen vaiheeseen tätä kesää, hiukan hyydytti kun pohjoisessa päivälämpötila kipusi nippa nappa kymmenen asteen tienoille. Toisaalta sitten  eipähän tirpat jääneet kokematta mitenkään loisteliaita ulkoilukelejä sisällä häkissä nököttäessään... Nyt alkais taas olla semmoisia säitä kuin heinäkuussa kuuluukin olla, ja voidaan nautiskella ulkoilmasta palelematta.

Chili pihisti orkideasta lehden ja lensi pihalle karkuun sen kanssa,
onneksi oli kuollut lehti tällä kertaa...

Alkaa jo nyt sentään vihertää häkin sisälläkin..

Kukko kiekuu

Pulut löytää yleensä aina aurinkoiseen kohtaan levinneinä

Äijät koittaa laulaa toisensa suohon

Kuka ei kuulu joukkoon?
(Mitähän nuo kardinaalit on oikein puuhailleet kun Rosalta on hävinnyt niskahöyhenet?)

Ryhmärapsu

Trollen koittaa hurmata Mimosan

- Kumipallona luokses pompin vain...

Kesäkukkia

Seinustakukkia

 

Ihan kivan kokoisia nuo begonian kukat...

Kaidekukkia