Nahanluonti #3

Pantteroidi kuoriutuu taas. (Pitäs oikeasti sille joku nimikin alkaa kehittää...) Vaeltelee levottomana ympäri terraa ja koittaa hinkuttaa vanhaa kutiavaa nahkaa irti sisusteita vasten. Voi muutaman auringonpolttaman kokemuksella vaan arvailla miten tuskaiselta tuntuu kun nahka irtoaa silmäluomista...

Kotihammaslääkäri

Kimalaispallerot on jo jonkin aikaa näyttäneet nassustaan enemmän kaljurotilta kuin pallokaloilta. Kuivamuonaa nuo ei edelleenkään oikein syö, ainakaan semmoista kovaa raetta tai tablettia joka kuluttaisi hampaita, eikä sopivan kokoisia kotiloitakaan ole riittävästi tarjolle laittaa. Niinpä viimein rohkaisin mieleni, asensin pienen kenttäsairaalan ja tein pieniä (toivoakseni tuskattomia) odontologisia eläinkokeita...

Pallerot haaviin ja jäätelörasiaan odottelemaan. Ensimmäinen uhri nukutukseen ja pikaisesti ohuimmilla kaupasta löytyneillä kynsisaksilla hampaat lyhyemmiksi heti kun evät lakkasi heilumasta. Sitten potilas happiveteen ja tovi tarkkailua josko suostuu vielä heräämäänkin. Kidukset vispasi sen verran tarmokkaasti että uskaltaudun operoimaan ne kaksi muutakin (olisin muuten taannoin ostanut noita jokusen lisää, vaan olivat kaupassa niin onnettoman pieniä että odotellaan josko vähän isompia ilmaantuisi jossain vaiheessa tarjolle).

Vasemmalla odotushuone, eli puhdasta akvaariovettä. Keskellä nukutussali, akvaariovettä terästettynä tipalla neilikkaöljyä. Oikealla heräämö, akvaariovettä ja muutama tippa vetyperoksidia buustaamaan happipitoisuutta (silikonipullasudilla koitin sotkea neilikkaöljyn tasaisemmin veden sekaan..).

Himpan kyllä huoletti siinä vaiheessa kun kalat suoritti varsin elottoman oloisina kuviokelluntaa heräämössä vaan kyllä ne siitä lopulta kaikki alkoivat taas piristyä ja pääsivät takaisin kotialtaaseen polskimaan...

Puolivuotias pantteri

Pikkupantteri on nyt 6 kk ikäinen ja muuttumassa hyvää vauhtia isoksi pantteriksi. Edelleen se on aika ujo enkä ole sitä juuri yrittänytkään koskea tai käsitellä kädestäsyöttelyä ja satunnaisia hipaisuja lukuunottamatta. Teinin tavoin mieliala voi ailahdella aika suuresti rennosta ja uteliaasta uhittelevaan tai pakoilevaan ja taas takaisin ihan minuutin sisällä. Ruoka sille edelleen maistuu ja saa huomion välittömästi. Kuvia ottaessa annoin sille pari jauhomatoa eikä se sitten meinannut ruokkivalle kädelle pullistella ollenkaan vaikka vasiti yritin saada vähän uhitteluvärejä esille. Peruspuku on edelleen aika rusehtava, mutta ruoka tai muu kiihdyttävä tekijä saa välillä jo aika monipuolista palettia esille.

Välitunti

Aika: Keskiviikko
Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: Ympyröitä

Taas "ylimääräinen" tunti leirien lomassa. Talli täynnä innokkaita alkeisleiriläisiä puunaamassa karvaa ja letittelemässä harjoja ja häntiä silmät ummessa nuokkuvilta poneilta. Annoin tyttösten auttaa satuloinnissakin ennen kuin leiriläiset siirtyivät maneesiin harrastamaan jotain estehyppelyä ilman hevosia, ja me vakkarit mentiin pihalle koulua pyörittelemään. Alkuverryttelyn jälkeen tehtiin molempiin suuntiin voltteja vaihdellen ravia ja käyntiväistätystä takaosalla. Veivaus sai Lassen melkein nitkauttamaan niskaansa alas (kuulemma vaikutti varsin tyytyväiseltä päästessään ihan "kunnon" hommiinkin alkeistuntien seassa), vaikka mun väistätösyritykset menikiin jälleen vähän räpellyksen puolelle, etenkin vasemmassa kierrossa (penteleen toispuoleiset jalat). Laukassa koitettiin vaan saada rentoa menoa ja asiallista istuntaa aikaan, ja vähän ympyrän pienennystä ja suurennusta.

Mukulakatuja ja kirnukiviä

Sunnuntairetken kohteeksi arpoutui Porvoo, siellä ei ole hetkeen käyty. Hetki harhailtiin mukulakivikaduilla vanhankaupungin miljöötä hengitellen, ja toki Brunbergiltä Alkutoffeeta. Vahvistui vaan se katkera totuus ettei banaanisuukkoja enää valmisteta. No läskinkerrytyksen kannalta kait parempikin ettei tarvii enää suukkoja ostella.

Takaisin päin päätettiin ajella vähän pidempää maisemareittiä pitkin Mäntsälän suuntaan. Tienpielessä Askolan tienoilla tuli vastaan hannunvaakunakyltti joka mainosti hiidenkirnuja, päätettiin samantien tehdä vielä pieni sivupisto niitä katsomaan. Vähän arvottiin onko siellä vaan jonkun sammaloituneen metsäpolun päässä kymmenen sentin monttu josta ehkä hyvällä mielikuvituksella vois saada kirnun hahmotettua, niin kuin joskus jonkun luontopolun varressa.
Vaan mitä vielä, kun kohteeseen päästiin niin siellä sattumoisin olikin juuri alkanut joku noin kerran viidessä vuodessa järjestettävä hiidenkirnutapahtuma, autoja pitkälle tienvarsille pysäköitynä, letunpaistajat ja kahvinmyyjät ja väkeä kuin pipoa. Kirnuja oli monta ja komeita, pitää joskus käväistä uudestaan ihan kaikessa rauhassa ajan kanssa.

Itse hiisikin oli paikalla vastaanottamassa vierailijoita

Uusi lelu

Luovuin viimein vanhasta "kyl mun kuvaräpsyihin tuo pokkari riittää" - mantrasta ja investoin Kameraan. Siispä lisää tipukuvia. Pitäs vaan vissiin tuo manuaalikin joskus jaksaa lukea läpi niin voi muutakin kuin automaattiasetuksia käyttää...

Paparazzi tulee, paparazzi tulee !!

Äkkiä karkuun...

Äh, se vaan seuraa perässä...

Ota ny siltä paremmalta puolelta...

Tukka hyvin...

...kaikki hyvin...

Hitsi, naaras on väärällä puolella seinää.

No voi tässä silti pienen soidinlaulun luikauttaa.

Loishäätö, tehoruokintaa, kalkkia, jodia, vitamiinikuureja - ei mitään vaikutusta kuukausiin. Vaan reilu viikko pihalla ja kalju kanakin pukkaa viimein uutta höyhentä urakalla. Pitää vissiin vaihtaa lentohäkin UV-putket ennen kuin tuo tirpat syksymmällä taas sisälle...

Ulkoruokintaa

Tipuset on olleet viime aikoina vähän unohduksissa blogipäivityksissä. Sillä rintamalla ei nyt vaan ole hetkeen oikein mitään erityistä tapahtunut ja pihan kevätmöyrintä on vienyt sen verran paljon aikaa ettei ole tullut kamerankaan kanssa isommin heiluttua. 
Lämpöaalto pääsi vähän yllättämään, ajattelin että on jonnekin juhannukselle asti hyvin aikaa viritellä pihahäkki taas kesäkuntoon puutarhatöiden jälkeen, eikä nyt sitten ehtinytkään noita loistokelejä oikein hyödyntää. Vaan nyt tirpat sitten on taas nakattu pihalle luonnon armoille (ja luonnollisesti lämpötila tipahti heti kymmenellä asteella ja piti viritellä samantien lämmitin koppiin, duh...)

Seeprikset on ihan onnensa kukkuloila, niitä ei pieni viileys haittaa laisinkaan ja vaan innostuvat kylpemään jos sataa...

Harrikat viettää enemmän aikaa lämpökopissa ihmettelemässä uutta ympäristöä

Pulu ja Herra Huu tutustumassa ruokailupisteeseen.

Seeprojen blondipoikanen vaan on vielä sisällä sairastamassa, ja harmaa pikkumies pitämässä seuraa. Oli yhtäkkiä viikonloppuna ihan yksijalkainen ja lähempi tarkastelu paljasti että alumiinirengas oli jollain ihmeen konstilla luiskahtanut nilkkanivelen yli säären puolelle piiloon höyhenten alle, blokannut verenkierron ja uponnut syvälle turvonneeseen kudokseen. Tovin äherryksen ja kiroilun jälkeen saatiin Talonmiehen kanssa rengas väännettyä pois, mutta sen verran tuli vaurioita kaivelusta ja renkaan puristuksesta, että on aika epätodennäköistä että tuosta enää kunnolla toimivaa jalkaa tulee. : ( 
No, on se kuitenkin muuten ihan virkku ja siivet toimii. Saa nyt parannella ainakin pari viikkoa sisällä tuota haavaumaa ennen kuin katson voiko sitä nakata pihalle, ja katsotaan sitten syksymmällä onko jalasta enää yhtään apua liikkumisessa vai pitäisikö kenties amputoida pois turhana roikkumasta.
 

Ai miten niin nettiriippuvainen?

Torstaiaamu. Bitit ei kotona juokse. No katotaan töiden jälkeen jos se on vaan joku tilapäishärö.
Torstai-ilta. Edelleen laajakaista kuollut, soitto palveluntarjoajalle X tuottaa pitkällisen jonotuksen ja palveluhenkilöltä toiselle pompottelun jälkeen lopulta tiedon jotta "liittymä on irtisanottu 6.6. alkaen". Aijaaha. Onkohan joku unohtanut kertoa mulle jotakin vai onko tämä työpaikan hienovarainen vihje työsopimuksen päättymisestä?
Perjantaiaamu. IT-osaston vastaus kyselyyn on pahoittelu, X-liittymät on vaihdetty Y-liittymiksi, mistä ei olisi pitänyt tulla käyttäjille katkoksia tai näkyä missään mitenkään. Jooo. Iloinen Y-asiakaspalvelija soittelee tovin kuluttua jotta kaiken pitäis olla ihan kunnossa mutta jos on ongelmia niin soitteleepi siihenjasiihen palvelunumeroon.
Perjantai-ilta. Modeemin linjavalo edelleen masentavan pimeä. Toinen asiakaspalvelija Y kyselee modeemin mallia ja merkkiä ja toteaa lopulta jotta tällä linjalla oleva modeemi on kyllä joku ihan muu kuin pitäisi. Mahdollisesti joku kytkös jossain vähän ristissä ja meidän adsl ilostuttaa jotakuta naapuria. Laitetaan asentaja tsekkaamaan tilanne maanantaina. 

Maanantaina. No kyllähän sitä nyt yhden viikonlopun ilman nettiäkin selviää. 

...Jjooo....

• Kuollut hetki tv-ohjelman alkua odotellessa. Jos tsekkais netistä juorut. Eiku.
• Mihis aikaan se kauppa olikaan huomenna auki, katotaas net... äh...
• Hei olikos tässä tv-sarjassa enemmänkin osia Areenassa... mmmjooei..
• Jos tarkistais postit onko se varaosakauppias vastannu... graah...
• Blogiakin vois päivittää... AARGH.

On tämä interweppi oikeasti jo aika pelottavan iso osa arkielämää. Niin että tulee oikeasti vierotusoireita kun siitä on erossa muuten kuin matkoilla tms erikoistilanteissa. Oishan tuolla mokkulalla tietty päässyt maailmalle jos ois ihan pakottava tarve ollut, mut en nyt periaatteesta sitä halunnut käyttää "turhaan" kotisurffailuun.  Jännityksellä odotamme josko se asentaja saisi taas datan siirtymään. Onneksi on työpäivä ja netti ulottuvilla...

Hellehyppyjä

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppäri

Leirien vuoksi tällä viikolle ei pitänyt olla tunteja, vaan kun tuli tekstariviesti jotta ehtisinkö hyppelemään niin tokihan kelpaa. Udna ei vaan kauheasti arvostanut kun se herätettiin kesken unien (juu, tarhassa kaksi ponia langenneena maahan kuorsaamaan, kolmas nuokkui jaloillaan "vahdissa") ja raahattiin tunnille. Kohtuullisen lämmintäkin oli ja poni aika laiskalla tuulella. Päästiin niitten aidanpätkien yli sitten kuitenkin melkein kunnialla.

Takinkääntöä

Pantteri vaihtoi taas nahkaa. Kasvaa melkein silmissä ja alkaa välillä jo vähän paikoitellen vilautella ihan komeita värejäkin.