Kotihammaslääkäri

Kimalaispallerot on jo jonkin aikaa näyttäneet nassustaan enemmän kaljurotilta kuin pallokaloilta. Kuivamuonaa nuo ei edelleenkään oikein syö, ainakaan semmoista kovaa raetta tai tablettia joka kuluttaisi hampaita, eikä sopivan kokoisia kotiloitakaan ole riittävästi tarjolle laittaa. Niinpä viimein rohkaisin mieleni, asensin pienen kenttäsairaalan ja tein pieniä (toivoakseni tuskattomia) odontologisia eläinkokeita...

Pallerot haaviin ja jäätelörasiaan odottelemaan. Ensimmäinen uhri nukutukseen ja pikaisesti ohuimmilla kaupasta löytyneillä kynsisaksilla hampaat lyhyemmiksi heti kun evät lakkasi heilumasta. Sitten potilas happiveteen ja tovi tarkkailua josko suostuu vielä heräämäänkin. Kidukset vispasi sen verran tarmokkaasti että uskaltaudun operoimaan ne kaksi muutakin (olisin muuten taannoin ostanut noita jokusen lisää, vaan olivat kaupassa niin onnettoman pieniä että odotellaan josko vähän isompia ilmaantuisi jossain vaiheessa tarjolle).

Vasemmalla odotushuone, eli puhdasta akvaariovettä. Keskellä nukutussali, akvaariovettä terästettynä tipalla neilikkaöljyä. Oikealla heräämö, akvaariovettä ja muutama tippa vetyperoksidia buustaamaan happipitoisuutta (silikonipullasudilla koitin sotkea neilikkaöljyn tasaisemmin veden sekaan..).

Himpan kyllä huoletti siinä vaiheessa kun kalat suoritti varsin elottoman oloisina kuviokelluntaa heräämössä vaan kyllä ne siitä lopulta kaikki alkoivat taas piristyä ja pääsivät takaisin kotialtaaseen polskimaan...