Ulkoruokintaa

Tipuset on olleet viime aikoina vähän unohduksissa blogipäivityksissä. Sillä rintamalla ei nyt vaan ole hetkeen oikein mitään erityistä tapahtunut ja pihan kevätmöyrintä on vienyt sen verran paljon aikaa ettei ole tullut kamerankaan kanssa isommin heiluttua. 
Lämpöaalto pääsi vähän yllättämään, ajattelin että on jonnekin juhannukselle asti hyvin aikaa viritellä pihahäkki taas kesäkuntoon puutarhatöiden jälkeen, eikä nyt sitten ehtinytkään noita loistokelejä oikein hyödyntää. Vaan nyt tirpat sitten on taas nakattu pihalle luonnon armoille (ja luonnollisesti lämpötila tipahti heti kymmenellä asteella ja piti viritellä samantien lämmitin koppiin, duh...)

Seeprikset on ihan onnensa kukkuloila, niitä ei pieni viileys haittaa laisinkaan ja vaan innostuvat kylpemään jos sataa...

Harrikat viettää enemmän aikaa lämpökopissa ihmettelemässä uutta ympäristöä

Pulu ja Herra Huu tutustumassa ruokailupisteeseen.

Seeprojen blondipoikanen vaan on vielä sisällä sairastamassa, ja harmaa pikkumies pitämässä seuraa. Oli yhtäkkiä viikonloppuna ihan yksijalkainen ja lähempi tarkastelu paljasti että alumiinirengas oli jollain ihmeen konstilla luiskahtanut nilkkanivelen yli säären puolelle piiloon höyhenten alle, blokannut verenkierron ja uponnut syvälle turvonneeseen kudokseen. Tovin äherryksen ja kiroilun jälkeen saatiin Talonmiehen kanssa rengas väännettyä pois, mutta sen verran tuli vaurioita kaivelusta ja renkaan puristuksesta, että on aika epätodennäköistä että tuosta enää kunnolla toimivaa jalkaa tulee. : ( 
No, on se kuitenkin muuten ihan virkku ja siivet toimii. Saa nyt parannella ainakin pari viikkoa sisällä tuota haavaumaa ennen kuin katson voiko sitä nakata pihalle, ja katsotaan sitten syksymmällä onko jalasta enää yhtään apua liikkumisessa vai pitäisikö kenties amputoida pois turhana roikkumasta.