Mukulakatuja ja kirnukiviä

Sunnuntairetken kohteeksi arpoutui Porvoo, siellä ei ole hetkeen käyty. Hetki harhailtiin mukulakivikaduilla vanhankaupungin miljöötä hengitellen, ja toki Brunbergiltä Alkutoffeeta. Vahvistui vaan se katkera totuus ettei banaanisuukkoja enää valmisteta. No läskinkerrytyksen kannalta kait parempikin ettei tarvii enää suukkoja ostella.

Takaisin päin päätettiin ajella vähän pidempää maisemareittiä pitkin Mäntsälän suuntaan. Tienpielessä Askolan tienoilla tuli vastaan hannunvaakunakyltti joka mainosti hiidenkirnuja, päätettiin samantien tehdä vielä pieni sivupisto niitä katsomaan. Vähän arvottiin onko siellä vaan jonkun sammaloituneen metsäpolun päässä kymmenen sentin monttu josta ehkä hyvällä mielikuvituksella vois saada kirnun hahmotettua, niin kuin joskus jonkun luontopolun varressa.
Vaan mitä vielä, kun kohteeseen päästiin niin siellä sattumoisin olikin juuri alkanut joku noin kerran viidessä vuodessa järjestettävä hiidenkirnutapahtuma, autoja pitkälle tienvarsille pysäköitynä, letunpaistajat ja kahvinmyyjät ja väkeä kuin pipoa. Kirnuja oli monta ja komeita, pitää joskus käväistä uudestaan ihan kaikessa rauhassa ajan kanssa.

Itse hiisikin oli paikalla vastaanottamassa vierailijoita