Andit ja Galapagos 18.4. - 4.5.2014 Osa 2

Galapagos!

Itse iso D

Viikon mannerosuuden jälkeen lennettiin siis Quitosta Galapagossaarille, Baltran lentokentän kautta Santa Cruzille, jossa ensimmäisenä iltana hotelliin asettautumisen jälkeen lähdettiin kävelylle tutustumaan Puerto Ayoraan ja Darwinin tutkimuskeskukseen.

Yrjö nyt valitettavasti missattiin... :(	Mutta oli siellä keskuksessa sentään muita. Eka kilppari!
Eka darwininsirkku!
Ekat merileguaanit!

Sataman kalatiskillä oli illalla paljon odottavia asiakkaita...

Seuraavana aamupäivänä käytiin retkeilemässä saaren keskiosan kraattereilla ja tiluksilla jossa elelee villejä jättikilpikonnia. 

Kraatteri 1

Kraatteri 2

Ei nuo villikilpparitkaan mitenkään kauhean arkoja ole...

Alunperin risteilyohjelmassa ollut itäinen saarikierros oli erinäisten varustamon ja/tai puistohallinnon sotkujen myötä vaihtunutkin läntiseksi kierrokseksi, mutta kun tuo ennakkovalmistelu ja -odotukset oli jäänyt hiukan vajaiksi niin eipä tuo meitä oleellisesti haitannut, uutta nähtävää se kaikki oli joka tapauksessa. Kuitenkin ohjelmaa rukattiin sen verran että reissusta muuten pois jääneelle Floreanalle pyyhkäistiin pikaveneellä iltapäiväksi tutustumaan Galapagosin ensimmäisten vakituisten ihmisasukkaiden tiluksiin ja varsin värikkääseen historiaan ja kuvailemaan ilta-auringossa rantakivillä köllötteleviä merileguaaneja, pelikaaneja ja auringonlaskua.
Illallistimme paikallisravintolassa ja notkuimme siellä pitkään pimeän jo tultua. Viimein myöhemmin perässä tulleen Seaman-katamaraanin valot alkoivat häälyä merellä ja lähes unenomaisen venekuljetuksen jälkeen viimein päästiin aloittamaan varsinainen risteily (kokin olisi voinut tuoda matkamuistoksi).  Ensimmäisenä laivalla opiskeltiin "Galapagos handshake", eli tanakka ranneote jota käytetään avustajien kanssa aina kumiveneeseen ja sieltä pois siirtymissä, kun kädet on hiestä ja /tai suolavedestä liukkaat.

Risteilyohjelma oli aika vakio: ylös kukonlaulun (tai varmaan paremminkin darwininsirkunlaulun) aikaan, aamiainen ja kumiveneellä maihin käveleskelemään muutamaksi tunniksi, paluu laivalle lounastamaan ja lepäilemään ja snorklaus/kajakkiretkille. Iltapäivällä sitten toinen rantautumiskeikka uuteen kohteeseen, illallinen, seuraavan päivän ohjelman esittely ja sammuminen punkkaan. Etenkin keskipäivän helteessä snorklailu leppeän trooppisessa vedessä oli varsin mukavaa, eikä toki elämystä mitenkään heikentänyt satunnainen maskin edessä telmivä nuori merileijona, levää pohjakivistä järsiskelevä merikilpikonna tai sataamiljoonaa ohi sukeltava pingviini...

Saarten maisemat vaihtelivat paikasta riippuen  karuista laavakentistä ja karaattereista ja kallioista erivärisiin hiekkarantoihin ja aina kuivakkaasiin kaktusmaastoihin tai jopa sademetsämäisen vihreisiin metsiköihin. Luonnonsuojelualueeseen kuuluvilla kohteilla liikkuminen on kohtuullisen tiukkaan säädeltyä ja säännösteltyä, tietystä kohteessa saa olla tiettyyn aikaan vain tietty määrä ryhmiä, ryhmän on aina kuljettava samaa matkaa ja aina paikallisoppaan kanssa eikä merkityiltä poluilta saa poistua. Maihin ei saa viedä mitään syötävää, vain noin puolen litran vesipullon. Luonnollisestikaan saarilta ei myöskään saa viedä mitään pois, ei simpukankuoria tai kiviä, elävistä puhumattakaan. Maissa käytetyt kengät ja jalat pitää huuhdella hiekasta laivalla, ettei pieniäkään endeemisiä eliöitä tai vaikka siemeniä pääse siirtymään saarelta toiselle.

Saaret ja rannat ja vierailukohteet sulautuivat ensikertalaiselta lopulta aika iloisesti yhteen, vaikka jokainen omanlaisensa olikin, joten en yritäkään eritellä mitä nähtiin missäkin, vaan seuraavista osista löytyy yleiskokoelma reissun aikana vastaan tulleita otuksia, kasveja ja maisemia. Huikeahan tuo luonto on, etenkin kun konkreettisesti pääsee näkemään kaiken mitä on evoluutiobiologian perusteista ja Darwinin opeista kirjasta lukenut.