Viimeisiä viedään

Kesä koittaa sinnitellä vielä hetken ilonamme, vaikka välillä oli jo joku hyvinkin syksyisen ankea viikko, yöt pitenevät ja aamuviileyden poistuminen kestää päivä päivältä pidempään. Tuo uusi pihahäkki on aivan loistava hyödyntämään näitä viimeisiä lämpimiä ja aurinkoisia hetkiä ennen pitkää talvea. Tirpat on oppineet ulos- ja sisäänmenon varsin hienosti, ja paimennus suuntaan jos toiseen sjuu jo muutamassa minuutissa (noh, välillä joku jää haahuilemaan suuntaan tai toiseen, mutta noin pääsääntöisesti). Ne voi siis kelien mukaan laittaa ulkoilemaan vaikka vain tunniksi tai pariksi, vanhassa pikkuhäkissä olisi sisäkausi alkanut jo heti kun yölämpötilat alkoi laskea reilusti alle kymmenen asteen.

Seiniä peittoon ja cd-rommeja roikkumaan...

Miinuspuolella haukan kanssa on edelleen kilpavarustelua menossa, sitä mukaa kun minä lisään suojausta ja karkotteita niin se tulee vaan röyhkeämmäksi, hyvä jos yhtään kiinostaa jos minä menen sitä pois hätistelemään. Onneksi se nyt on kuitenkin ehkä maksimissaan kerran viikossa vieraillut, eikä ainakaan kuolonuhrien määrä ole kasvanut... Nyt viimeisimmän naamioverkon lisäilyn ja pienen istomapuiden siirtelyn jälkeen sitä ei ole taas muutamaan päivään näkynyt, elelemme toivossa. Koivutkin jo avuliaasti ripottelee katolle keltaisia lehtiä suojapeitteeksi...

Irtoruukkurehut on nyt viimein kuopattu maahan, saa nähdä moniko on keväällä hengissä, ja montako kertaa ne vielä siirtyy mielen muuttuesssa asemoinnin suhteen...

Mutta koitetaan siis vielä nautiskella näistä viimeisistä auringonsäteistä niin kauan kuin niitä riittää.

Ne apilakylvökset ois oikeastaan kyllä tarkoitettu koristeeksi eikä syötäväksi...

 

-No niin, laita ny jo se kamera pois ja laske meidät sisälle, täällä alkaa tulla kylmä ja pimeä!