Dr Mengele ja renkaanrevintä

Roihun rengas oli hiukan turhan tiukka ja olen pariinkin otteeseen sitä irroitellut liikkeelle kun on juuttunut nilkkaan kiinni ja alkanut turvottaa jalkaa. Päätin jo edelliskerralla että pakko se on jossain vaiheessa ottaa kokonaan pois. Vaan se oli metallinen umpirengas eikä kunnon välineitä irrotukseen, joten on jäänyt ajatuksen asteelle. Hollannintuliaisina sain nyt hommattua teräksiset rengassakset, ja päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen, kun se koipikin taas oli turpoamaan päin. 

Ensin piti taas irrotella rengas siitä turvonneesta kohdasta rasvaamalla ja kaivelemalla alta neulankärjellä kiinnijumahtanutta ihosolukkoa irti, missä tuli jo raavittua jalkaraukkaa vereslihalle. Mutta hiljalleen rengas alkoi taas pyöriä kintussa ja sen sai lopulta ujutettua ylemmäs ohuempaan osaan koipea niin että pääsi käyttämään saksia. Vaan tuo olikin joku penteleen vahvistettu rengas, mahdollisesti jopa terästä niin ettei vielä suht voimakkaalla puristuksella saanut kuin pienen pykälän laitaan, enkä kovin reilua voimankäyttöä uskaltanut kokeilla ettei ole koko koipi murskana.

Eipä muuta avuksi sitten keksitty kuin varovasti Proxxonin leikkuulaikalla  ohentaa rengasta sen verran että saksetkin alkaa purra.  Koitin ujuttaa muovisen rengastustyökalun koiven ja renkaan väliin vähän suojaksi, vaan ei sitä ihan kokonaan alle saanut. Pitkällisen ähellyksen jälkeen lopulta leikkaus saksilla onnistui ja toisen kiroilutuokion jälkeen rengasta sai saksien avulla vielä sen verran levitettyäkin (juu, ei todellakaan mikään peruspehmeä alumiinirinkula...) että projekti saatiin onnistuneesti päätökseen. Prosessin aikana vaan linturaasun kinttua on tökitty, raavittu, viilletty, väännetty ja venytelty sen verran että lopputulos on lähinnä kuin kidutuskuulustelun jäljiltä.  : (

Paksusti basibactia perään ja pikkureppana Scillan seuraksi lämpöhäkkiin toipumaan koittelemuksesta. Olosuhteisiin nähden potilas on kohtuullisen virkeä, mutta ymmärrettävästi jalka on nyt niin kipeä ja turvoksissa (ja karmean näköinen) että ei sitä paljoa voi eikä halua käyttää. Pitää ny vaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoa ettei mitään hermoja tai jänteitä ottanut liikaa osumaa tai käy stressin seurauksena klassinen "leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli"... Ja pitää myös koittaa pitää näppinsä kurissa ja antaa toisen toipua rauhassa eikä tunnin välein haavia sitä "jos laittas vähän lisää bacibactia/rasvaa/vähän huuhteleisi/tarkistaisi...".

Vaikka ongelmat renkaiden kanssa ovat suht harvinaisia, niin kyllä niitä silti on pariinkin otteeseen omalle kohdalle osunut. (Yhdellä arasella luu paistoi siinä vaiheessa kun omatoimisen pureskelun seurauksena kunnolla turvonneisiin kudoksiin uponneen renkaan sai kaivettua irti, mutta jopa siitäkin ihan toimiva koipi vielä tuli) Omilla kasvateilla käytänkin aina avorenkaita, ja nekin nykyään muovisina niin poistaminen sujuu tarpeen vaatiessa toivottavasti vähän helpommin ja pienemmin vaurioin...