Taas vähän surua talossa, kun yksi lempilinnuistani, glosterkanarialainen Tukkis sai jonkun nopean ja ärhäkän hengitystievaivan ja kuoli pari päivää sitten ennen kuin ehti kissaa sanoa (pun intended). Tavalliseen tapaan vainaja odotteli apukeittiön pesualtaan reunalla talouspaperiin käärittynä uunituhkausta seuraavana saunailtana.
Tänään kaupasta tultua vaan huushollin lattia oli täynnä höyheniä ja Tukkispolosta vain rippeet jäljellä, oli sitten Riitu löytänyt vähän omatoimilounasta (mites meni noin niinku omasta mielestä kun jättää kalmon katinmentävään paikkaan...?).
Kissan vaistot ja luontaista ravintoa joo, mut vois sitä nyt silti olla perheenjäseniä syömättä...
 |
| Joo, hae vaan linnut sisään, mä voin odottaa täällä... |
Lämmin osanottoni :(
VastaaPoistaMutta minkäs kissa vaistoilleen voi :) Perheenjäsen tai ei.
Susa
Niinpä, näin tämä nyt on vielä lähinnä surkuhupaisaa. Sitten jos pääsisi elävän nappaamaan niin vois olla isompikin morkkis. Vaan eipä siihenkään tarvita kuin yksi avoin ovi väärään aikaan väärässä paikassa tai siivekäs itsemurhakandidaatti joka jää hiljaa johonkin piiloon lymyämään kun muut on jo häkitetty (niitä on jokunen ollut, onneksi toistaiseksi ilman traagisia loppuja)
VastaaPoista