Riitu aiemmin pääsääntöisesti nukkui yöt meidän kanssa samassa sängyssä, yleensä jommankumman polvitaipeeseen asettuneena.
Kunnes tuli Kaisla.
Kun pikkuriiviökin ensimmäisen kerran yritti tunkea pyhään polvitaipeeseen, pahoitti Riitu mielensä sen verran kovasti, että sitä ei sen koommin ole sängyssä nukkumassa näkynyt, aika harvakseltaan edes koko makuuhuoneessa yöaikaan. Ja Kaislaakin vissiin pienenä on tullut unissaan sen verran potkittua, että sekin useimmiten mielummin on nukkunut sängyn viereisen hyllyn päällä, eli sängyssä ei vuoteen ole montaakaan kertaan kuorsannut muita kuin ihmisiä.
Vaan joulun aika vissiin on pehmittänyt Riitunkin murjotusmielen, ja pari viikkoa sitten se yhtäkkiä päätti jotta voisi ehkä olla aika taas palata samalle patjalle. Ja kun kerran Riitu, niin Kaislakin on alkanut testailla siskonpetiä parina yönä, ei toki sentään ihan Riitun kanssa läjässä, mutta sängyssä kuitenkin. Nyt sitten on välillä kyljen kääntäminen haasteellista kun kummallakin puolella on kissakerä jota ei haluaisi häiritä. Onneksi ei ole tanskandoggeja.
 |
| - Jaa miten niin pitkävihainen? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti