Tämän ensimmäisen luukun takaa löytyy vesimaailman pienet ja hiljaiset, eli kotilot. Kotilot voivat olla akvaariossa korvaamattomia apureita pitäessään pohjaa kuohkeana tai hissukseen huolehtimalla levistä ja mahdollisista kaloilta jääneistä ruoantähteistä, tai syödessään jotain vähemmän toivottuja toisia kotiloita. Jotkut kotilot ovat myös ihan koristeellisia lemmikkejä jo itsekin.
Toisaalta kotiloista voi tulla myös melkoinen riesa jos ne lisääntyvät holtittomasti tai syövät kaikki kasvit reikäsiksi.
Lintumetsän vesissä asustelee pari kotilolajia, lähinnä sitä hyödyllis-koristeellisesta päästä. Ensimmäinen lajeista on kierteissarvikotilo (Melanoides tuberculatus), parisenttinen yksisarvisen sarven mallinen nilviäinen, joka usein pysyttelee näkymättömissä hiekan seassa. Ruokatabletin havaitseminen saa nekin kyllä ilmaantumaan esiin vallan vauhdikkaasti, ainakin noin etanamaisella mittapuulla. Nämä eivät yleensä kasveihin koske ja ovat lähes korvaamattomia pohjan kunnossapitäjiä ja jätehuoltajia etenkin hienojakoisemman hiekan kanssa. Hieman yliruokitussa altaassa kierteiset kuitenkin saattavat lisääntyä lähes räjähdysmäisesti eläviä poikasia pullauttelemalla, joten kannattaa vähän pitää populaation kokoa silmällä.
Toisena lajina löytyy seepraomenakotilo (Asolena spixi), hiukan isommaksi kasvava ja jo ihan koristeellinenkin nilviäinen raidallisen kuorensa kanssa. Nuoret yksilöt saattavat mutustella ikävänkin tehokkaasti altaan kasvillisuutta, mutta kookkaammat yleensä kiltimmin tyytyvät levään ja kalanruokiin (toki salaattia, kurkkua tms kasviksiakin voi tarjoilla). Seepraomppu ei ole kovin nuuka veden laadun suhteen, ja näyttää elelevän sujuvasti niin pehmeävetisessä seura-altaassa kuin kovassa malawivedessäkin, eikä kevyesti suolattu liejuryömijöiden vesikään näytä tuottavan ongelmia. Pehmässä ja happamassa altaassa tosin kalkkipitoinenkuori voi hieman kärsiä syöpymisestä, eikä lisääntyminen välttämättä onnistu kovin erikoisissa oloissa. Pikkukotiloita tulee suotuisassa ympäristössä poika- ja tyttökotilon kohdattua toisensa ja tytön plupsautettua johokin suojaiseen paikkaan oman onnensa nojaan komean munaryppään. Ilman erityisempiä toimenpiteitä lisääntyminen on kuitenkin suhteellisen hidasta ja vastakuoriutuneet kotilot saattavat jopa päätyä vanhempiensa välipalalistalle. (Huom! Vaikka Pomacea-suvun omenakotilot ovat EU:n vieraslajilistan myötä levityskiellossa, ei tämä koske erisukuisia seepraomenoita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti