Namibia - Botswana 2

Päivä 3 - Waterbergistä Etoshaan

Sarvikuono vs norsu


Ilta ja aamu Waterbergissä oli todella kylmä ennen kuin aurinko taas nousi ja alkoi kunnolla lämmittää, onneksi oman ohuen makuupussin päälle sai vetää firman pussin ja yö sujui kohtuullisen palelematta. Aamuajolla ajoviima tunki luihin ja ytimiin vaikka villapuserot ja takit ja melkein kaikki muukin matkalaukun sisältö oli päällä (se siitä mielikuvasta kuumasta Afrikasta). Lisäksi puolisen tuntia kului suojelualueen portin takana kun lukko oli vaihdettu eikä matkassa oleva avain siihen käynytkään. Turistilauma hyödynsi odotteluajan räpsimällä matkan virallisia ryhmäkuvia.
Ensimmäisellä juomapaikalla syötiin aamiaista, vaan eläimet loistivat poissaolollaan. Muutenkin ajo oli vähän eläinköyhä ja lähinnä maisemien katselua. Muutama komea antilooppi sentään kohdattiin, mutta sen verran kaukana että vain jättiputkelliset "oikeilla" kameroilla niistä kunnolla kuvia saivat.


Iltapäivällä sitten saavuttiin Etoshan kansallispuiston porteille ja hiljalleen leiripaikkaa kohden valuessa alkoikin kamerat laulaa ihan tosissaan...

Harakan väriset savannivarikset nimettiin porukalla varakoiksi

Teltat pystytettiin Halalin leirintäalueelle, sielläkin oli ihan "oma" juomalammikko jonka katseluterassilla voi Ewaldin herkullisten nuotiokokkailujen valmistumista (ja Talonmiehelle tarjottua syntymäpäiväkakkua) odotellessa käydä katselemassa eläimiä. Paikalle vyöryi helmikanalauman sekaan norsun lisäksi pari sarvikuonoa ja siinäpä veikkailtiin kumpi väistää kun samalle reunalle sattuvat...

Home sweet home

Luontomatkailijoiden iltariitit...

Päivä 4 - Etosha

Leijonia, norsuja ja suolaa

Aamuajo alkoi varsin komeasti, tietä pitkin vastaan tassutteli pari nuorta urosleijonaa. Upea valo jolle pikkupokkari ei välttämättä tee ihan täysin oikeutta.

 Ja olihan siellä toki muitakin kuivan savannin otuksia. Ja upeaa aavaa maisemaa.

Päivälevon aikaan käytiin kurkkaamassa leirintäalueen juomalammikkoakin, vaikka vähän epäilytti ettei siellä keskipäivän helteessä mitään liiku. Oli siellä sentään muutama impala janoaan sammuttamassa ja kilpikonnia kivillä köllimässä. Sitten aloin ihmetellä kun kaikki imapalat seisoivat pää pystyssä korvat samaan suuntaan, ja samassa puskista alkoi vyöryä norsuja!

Ja paikalle pölähti vielä kirahvikin.

Ilta-ajolla käytiin ihmettelemässä Etoshan suolajärven kuivaa pohjaa.