Tuplaudna

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Maneesiin päädyttiin taas kun oli aika kostea ja kalsea keli. Monipuolista tahkoamista  voltteja, siirtymisiä, vähän väistöä ja ympyrän jälkeen laukannostoja. Ravipohkeenväistöä me ei saada sujumaan, poni vaan juoksee alta karkuun väistön sijaan, mutta muuten ihan kohtuullista menoa ja poni vähän hikosi ja vaahtosikin suustaan. Udna oli onnellinen kun sai sitten lopussa laukata vähän reilummin.

---

Aika: Lauantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: -
Aihe: Omin päin veivausta
 

Rakkaudesta se hevonenkin potkii ...tai puree....

Viikonloppuna oli taas tarjolla itsenäistä ratsastusta, ja kävinkin vähän jatkamasssa harjoituksia Udnan kanssa (tai ainakin luulisin että se oli Udna,  en noita kovin hyvin vielä tunne niin laitumella meni vähän  arpomiseksi kolmen samanvärisen vuonotamman kanssa... :p ) Veivailtiin taas vähän voltteja ja siirtymisiä (pari käyntinostoakin) ja niitä onnettomia väistöjä joita en edelleenkään saanut ravissa sujumaan, käynnissä sentään edes sinnepäin. Muuten meni ihan kohtuukivasti, mutta pari kertaa ponilla herposi keskittyminen kun piti vähän hirnua kavereille. Ja multa vähän herposi keskittyminen mahanalustaa harjatessa ja reidessä on nyt komeat hampaanjäljet. Noh itseäänhän sitä vaan saa syyttää jos ei laita hepoa huoltaessa kiinni eikä sitten seuraa sen mielialoja... Keskusteltiin kyllä tovi aiheesta ja tehtiin pitkitettyä mahanharjausta kunnes se turpavärkki pysyi seinää kohti ja pääsi vähän kehumaan taas, ettei ny frouvalle jää kuvaa että minua saa järsiskellä noin vaan.

Pohdiskelua peiponruokinnasta

Seuraa pitkä ja puuduttava jorina, lukekaa ne keitä aihe kiinnostaa ja muut voi hyppiä yli...

Ainahan sanotaan, ja itsekin olen sitä mantraa iän kaiken hokenut, että mahdollisimman monipuolinen ruokinta on hyväksi linnuille ja tuoreruoan pitäisi kuulua säännöllisesti tarjolle myös niille vannoutuneimmille siemensyöjille. 

Kunnes sitten hurahdin noihin harlekiinipeippoihin. Lähes niin kauan kuin niitä on nurkissa pyöriskellyt, on seassa aina satunnaisesti joku joka ajoittain päättää leikkiä kekkosta ja tiputtaa hiljalleen kaikki, tai ainakin melkein kaikki höyhenet pääästään. Kymmenkunta vuotta sitten ainoa netin tarjoama selitys oli (mahdolliset loiset tai sienitaudit tms poislukien) jodinpuute, ja kehotettiin lisäämään sitä huonohöyhenisille juomaveteen. Itse en kyllä niiden höyhenten takaisinkasvun ja joditarjoilun välille saanut yhtään mitään korrelaatiota, saati muunkaan ruokinnan ja vitamiinilisien kanssa. Jossain vaiheessa ne höyhenet vaan epämääräisen ajan kuluttua takaisin tuli ja ehkä joskus taas lähti uudestaan teki sitten niin tai näin.

Nythän viime syksystä alkaen pitkästä aikaa harlekiiniparvessa on uusia jäseniä ja vanha ongelma ilmestyi taas. Kevättalvella sininen harrikkanaaras alkoi harventaa höyheniä päästään, kasvatti ne sitten kuitenkin kesällä, mutta nyt yksi äijistä on puolestaan kaljuna. Kaivelin keväällä taas viimeisimmät tiedot aiheesta, ja kohtuullisen monipuolisesti asiaa ja sulkasatorytmiä käsiteltiin tässä artikkelissa:

http://ladygouldian.com/content/why-my-gouldian-bald

Se tosin edelleen laittaa "ei tautiperäisen" kaljuuntumisen ravitsemuksellisten tekijöiden piikkiin, pureutumatta kuitenkaan syihin sen syvemmin muuten kuin sivuamalla mahdollisia perinnöllisiä ongelmia ravinteiden imeytymisessä. Hieman turhauttavaa kun kuitenkin siihen ruokintaan on koittanut panostaa ihan huolella. Ryhdyin sitten sen ruokinnan osalta kaivelemaan viimeisimpiä trendejä, ja allaoleva artikkeli (kunhan suodattaa pois "käytä juuri näitä meidän tuotteitamme" sälän pois) sitten herätti kysymyksen, ruokinko lintujani liian hyvin??

http://www.fabulousfinch.com/feeding-lady-gouldian-finches.htm
(Tuossa tekstissä mainitulla Mike Fidlerillä oli myös erinomainen artikkeli harlekiinipeipojen kausiruokinnasta "Save the gouldian finch" -yhdistyksen sivuilla, mutta valitettavasti artikkelit näyttävät kadonneen sivuston muuton myötä)

Noin yhteenvetona artikkelien sanomasta, luonnossahan linnuilla on usein selkeä vuosirytmi pesimäkauden ja lepokauden välillä. Trooppisilla alueilla ja esim. Australiassa tämä tarkoittaa käytännössä kuivan ja sateisen kauden vaihtelua meikäläisen kylmän ja pimeän ja lämpimän ja valoisan vuorottelun sijaan. Pohjois-Australian trooppisissa osissa (siis harrikan kotiseuduilla) sateet tulevat varsin säännölisesti. Kuivissa keskiosissa seepriksen asutusalueilla sateet ovat satunnaisempia, mutta toimivat kuitenkin edelleen pesimäkauden laukaisijana sitten kun suvaitsevat saapua. Häkkioloissa sen sijaan vettä ja monipuolista ruokaa on koko ajan tarjolla eikä sisätiloissa lämpökään kovin suuresti vaihtele, jolloin helposti lintujen elimistö ja hormonitoiminta käy jatkuvasti ylikierroksilla sopivissa pesimäoloissa. Ei ihme jos kroppa jossain vaiheessa pettää ja sulkasatorytmitkin sekoavat. 

Päätin siis keväällä alkaa noudattaa artikkelien tarjoamaa vuosirytmiä ruokinnassa, tosin vähän soveltaen koska noita pesitetään vain harvoin jos ollenkaan (plus että seassa on muitakin lintuja, esimerkiksi rillimuori joka tarvitsee hedelmiä ainakin silloin tällöin ympäri vuoden). Mutta kuitenkin niin että muutama kuukausi vuodessa ruokatarjonta on askeettisempaa, eikä sisällä käytännössä juuri tuoreruokaa. Ja sen päälle vielä noin kuukausi hormonitoiminnan lepuuttavaa "paastoa", jossa linnut saavat vain kuivaa siemenseosta ja vettä. Ei voimaruokaa, vitamiineja tai edes kalkkia. Ja lopun aikaa voi sitten taas mättää salaatteja ja ituja ja herkkuja niin paljon kuin sielu sietää. Sulkasadon pitäisi sitten ajoittua pesimä/mässykauden lopulle ennen ylläpito-paastokautta.


Ongelmana vaan on sitten rytmin ajoitus meikäläisillä leveyksillä. Lintuja kun ei säätele vain ruoansaanti vaan myös valo, lämpö ja kosteus ja muut ympäristötekijät. Lisäksi pitäisi saada huomioitua kesä, toisaalta sen tarjoamat luonnonvihreät, ja se että linnut ovat kesän pihalla missä etenkin lämpö ja kosteus voi vaihdella aika hurjasti. Lisäksi puutarha/lomakaudella ei välttämättä niin perusteellisesti ehdi ja jaksa lemmikkien kanssa nysväämiseen paneutua, tai on jopa useita viikkoja kerrallaan kokonaan poissa maisemista ja ruokinnan pitäisi olla mahdollisimman helppoa lomahoitajalle. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin sitten kokeilla systeemiä niin, että loppukevät ja ulkohäkissä muutenkin vähän "rankemmissa" oloissa vietettävä kesä olisi sitä niukempaa ylläpitokautta, kuitenkin niin että alkukesän vesiheinät ja voikukat vielä hyödyntää ja hiljalleen sitten syksyä kohden lopettaa tuoreruokinnan, jatkaa kuivalinjalla ja ilman kylpyvesiä hetken ulkoilukauden jälkeen ja pitää sen paastokuun jossain syys-lokakuun tienoilla. Ja talven voi sitten taas hemmotella otuksia kaikella mitä vaan keksii. Harrikat yleensäkin ovat parhaassa pesimävireessä pohjoisella pallonpuoliskolla juuri syksyllä-talvella, joten siihenkin tuo ajoitus sopisi.

Noh, alku sujuikin mainiosti suunnitelmien mukaan, ulkona vietetty aika sai taas ainakin seeprikset vähän rauhoittumaan ja lopettamaan munatulvan. Sisäkauteen siirryttäessä laitoin seeprat ja harrikat lentohäkkiin, ja pikkuhäkkiin iäkkäämät linnut seuralaisineen niin että niitä voi ruokkia tukevammin sen aikaa kun nuoret ja viriilit viettää sitä kitukuukautta. Pieni takaisku vaan tuli, kun lämpimään ja tasaisen valorytmin alle otto käynnisti vähän ei-toivotun reaktion: melkein kaikki linnut alkoivat varistaa höyheniä kilpaa puunlehtien kanssa ja niillä lopuillakin on ainakin vähän höyhenpiikkejä näkyvissä, eli ei nyt ihan toivotussa rytmissä olla. Noh, pitää siis jatkaa voimaruoan ja kalkin ja vitamiinien tarjoilua nyt vielä sen aikaa että saavat untuvatakkinsa kasvatettua ja aloittaa kitukuukausi vasta kun alkaa olla valmista. Ilman tuoreruokaa saavat nyt kuitenkin vielä pärjätä ettei mene ruokintakokeilut ihan lopullisesti pöpelikköön. Jos ei keväällä ala uutta sulkasatoa käynnistyä niin pitää miettiä rytmitys uudelleen, sehän nyt ei sinänsä ole iso ongelma (tai varsinaisesti edes ongelma) jos sulkivatkin kahdesti vuodessa, joskin toki se noin teoreettisesti pesintää ennen turhaan voimavaroja kuluttaa.

Mutta sen verran hidas prosessi tämä on, että eipä tässä muuta voi kuin antaa ajan kulua ja sitten joskus muutaman vuoden kuluttua vasta voi alkaa tehdä jotain johtopäätöksiä siitä onko kausiruokinnasta käytännössä jotain selvää etua  harrikoiden höyhenkunnon tai ylipäätään lintujen hyvinvoinnin kannalta katsoen.

Alienit tulee!

Ainakin ne on käyneet munimassa meidän takapihalle.

(Tai sitten se on vaan jättikuukunen...)

Hyppelyä ja outoja kuvia

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: pikkuhyppyjä

Vaihtelun vuoksi vakiotunnillakin vähän hypeltiin, lähinnä kolmea estettä kentän sivuille kaviouralle aseteltuna. Tällä kertaa sujui jopa ihan kohtuullisen yhteisymmärryksessä Fixin kanssa, vaikkei mun taidot edelleenkään kaksiset ole ja jotenkin onnistun aina sohlaamaan liikaa ja osuttamaan askeleet esteelle niin omituisesti että joutuu arpomaan mistä kohdasta poni oikein hyppää, ja sitten jännittää  kroppaa miettiessä jarruttaako vielä pikkuaskeleeseen vai loikkaako kaukaa niin että hypyssä mukanaolo kärsii (ja hyppää ennen hevosta tasapaino hukassa tai jää jälkeen ohjissa roikkuen.)

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: hyppäri

Lisää hyppytreeniä Lassen kanssa, tällä kertaa ensin kahdeksikkoa ja sitten pientä radanpoikasta. Edelleen homma aika hukassa, vaikka kyllä sinne sekaan muutama melkein onnistunut hyppykin osui... Mut kivaahan se hyppely on, pääasia ettei ponia ny ihan kauheasti kiusaa sohlailullaan.

---

Maanantaina muistin kerrankin ottaa kameran mukaan ja kun Fixi oli valmiina edellisellä tunnilla niin ehdin räppäistä muutaman kuvankin. Valo vaan alkoi jo hiipua sen verrran että tuli vähän rakeisia vaan saa niistä jotain selvää. Tuli vaan muutenkin hieman mielenkiintoisia otoksia...

Silvertin sieraimet on kadonneet...

...ja Udnan sieraintenkin pitäisi kyllä olla ihan samaa paria.

Lähes onnistunut kuva Nasusta. Paitsi lautasille kasvanut joku outo takapiru...

Uljaat ja ryhdikkäät ykköspalkitut kantakirjatammat edustaa...

No oli kortille sentään tarttunut edes joku ihan normaalihkokin kuva...

 

Pantterin monet vaatteet

Pantterilla on ollut vähän huono ruokahalu viime aikoina, mutta kun on ollut muuten aktiivinen  ja terveen oloinen niin en ole siitä kauheasti jaksanut huolestua. Etenkin kun ruokahaluttomuus näyttäisi koskevan lähinnä sirkkoja, jauhomadot kyllä kelpaa ja sisälle eksynyt kärpänenkin katosi aika äkkiä kun sen sai terraan pyydystettyä... 
Ulkoilu terraarion ulkopuolellakin on alkanut kiinnostaa, oisko tyttökameleontin etsintä mielessä vai joku lepokausi suunnitteilla.
Väriskaala alkaa olla jo aika selkeä, saa nähdä vieläkö tuosta kehittyy.

Yöpaita on aiemmin esiteltyä herkkää roosaa, päivällä perusasu on useimmiten tummahko ruskea-vihreä, kädellä vähän epäluuloisena punaisempi

Tutkimusmatkaillessa jännittää ja raidat tummenee, vatsapuoli ja silmät alkaa punertaa enemmän

Ja sitten kun kameralla sohinta alkaa kunnolla hermostuttaa oudon paikan ohella vedetään päälle reilusti tummanpunaista hälytysväriä.

Rullaati rullaati rukki se rullaa

Rukki on nyt saatettu ainakin päällisin puolin käyttökuntoon! Alkuun perusteellinen jynssäys ja runsas vaseliinisprayn levittely, jotta kaikki liikkuvat osat sai taas natisemättä liikkuviksi. (Joskin vaati ensin hetken googlaustuokion ja rukin anatomian opiskelua jotta sai arvottua mitkä niitä liikkumaan tarkoitettuja osia edes oli...). Sitten pari iltaa erikeepperin ja puristimien kanssa sohlausta, ja vähän sitä puukittiäkin sinne tänne halkeamiin. Lopuksi vielä kaapista löytynyttä mehiläisvahaa pintaan hoitamaan vanhaa puuta ja antamaan vähän pehmeää kiiltoa pintaan. Ja vielä vilautin proxxonia pinttyneille ja hiukan ruosteisille metalliosille niissä kohdin missä lanka kulkee. Mietin pitäisikö puun kuluneimpia kohtia hiukan petsata uudelleen vai antaa ajan patinan näkyä reilusti. Jätin sitten toistaiseksi ennalleen, mutta kaikkein haalistuneimmat kohdat rungossa ja jalustassa vielä vahaamatta, jos hetken mietinnän jälkeen tulee vielä toisiin aatoksiin. Nyt se ainakin koristeeksi kelpaa jossei muuta.

Sitten vähän lisää googlailua miten niiden lankojen nyt oikein tuossa pitäisikään kulkea ja rullien ja kehrien pyöriä. Hetki testailua niin että edes valmista lankaa sai juoksemaan kädestä rullalle. Lopulta uskaltauduin hakemaan pussin huovutusvillaa "oikeaa" testausta varten ja muutaman epätoivon aallonpohjan jälkeen tässä se on: ihka ensimmäinen ihan ite kehrätty rullallinen lankaa!
Pikkuisen tuo rukin käyttö ehkä vielä saattaa vaatia harjoittelua säikeiden tasaisuuden ja langan laadun suhteen. :D Enkä poljinta vielä päässyt juuri lainkaan käyttämään, vähän kun kädellä laittoi pyörää alkuvauhtiin niin lanka oli jo solmussa ja miljoonalla kierteellä tai hahtuva möykyssä niin että sai tovin järjestellä tilannetta ennen seuraavaa pyöräytystä.
Mut on se kuitenkin lankaa. Ainakin suurinpiirtein...

Ponipalat

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Udnaputki jatkui taas, ensimmäistä kertaa just sillä tunnilla jossa nyt olis tarkoituskin käydä jatkossa, harrastustoverit olivat kuulemma iloissaan saadessaan lisää sennuverta sille tunnille. Satoi sen verran ravakasti, että mentiin maneesiin pyörimään. Ponit vähän alkuun pyöritteli korviaan kun maneesissa ovat olleet viimeksi joskus keväällä, ja Udnan piti käydä tarkistamassa mikä kummastus se peili olikaan. Mutta eipä nuo alun ihemttelyn jälkeen olleet enää moksiskaan. Tehtiin lähinnä perusveivausta ympyröillä ja vähän siirtymisiä poikkihalkaisijalla. Udna ihan reipas ja kuunteli kohtuuhyvin vaikka ei kyllä mitenkään pehmeänä liikkunut. Laukassa vähän volttiharjoituksia.

---

Aika: Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: -
Aihe: Koulua yksinään

Kyselin josko olisi hyppärillä tilaa, vaan Liisa oli kipeänä eikä tunteja pidetty, mutta omin päin saisin mennä jos kiinnostaa. Syyspäivä oli sen verran hieno että pakkohan se oli hyödyntää ponia kiusaamalla. Fixi tuli kyllä tarhasta oikein mielellään harjattavaksi ja rapsuteltavaksi ja oli oikein sosiaalinen ja kultainen, mutta varusteet päällä se ei olisi viitsinyt karsinasta lähteä ja hoippui alkuun kentällä vetelästi hädin tuskin jaksaen jalkaa kerrallaan siirtää käynnissä. :D Teki se sitten hommia kuitenkin ihan kuuliaisesti kun vähän käsikaasulla avusti liikeelle ja herätteli herraa siirtymäsulkeisilla ja pienillä pohkeeväistöillä ja etu- ja takaosanhallintatesteillä. Pari käynti-laukkasiirtymistä meni jopa kohtuunätisti, seis-laukka vähän vetelästi mut onnistui kyllä pienen valumisen kera. Laukkakahdeksikkokin saatiin jonkunlaisena lenkurana aikaan, mut ei siinä kovin suuresti ryhtiä tai kokoamista ollut.

Lentohäkin virittelyä

Saksanpakettikin saapui, ja muun roippeen ohessa ne eturitilät korvaamaan lentohäkin etuseinän verkkopalaa. Muuten hyvä, mutta yhden ruokaluukullisen ja neljän luukuttoman sijasta lähettivät yhden luukuttoman ja neljä luukullista palasta. En jaksanut ruveta noista reklamoimaan, ties kuinka kauan olisi vaihtorumba kestänyt ja pikkuhäkki on turhan ahdas pidempään säilytykseen koko porukalle. Pysyyhän ne tirpat toki häkissä noillakin ritilöillä, on vaan vähän epäesteettisempi kuin alunperin suunniteltu kombinaatio. Tuli siitä ulkoasustakin ihan siedettävä kun otin valkoiset peittolätyskät pois ylimääräisistä luukuista ja teippasin tilalle läpinäkyvät muovinpalat. Ja ennen kaikkea koko etuseinä on nyt (irrotettavaa) ritilää eikä verkkoa ole kuin sivuilla ja katossa.

Annoin koko porukalle "varmuuden vuoksi" ivermektiinikuurin (tai sen ensimmäisen osan) ulkokauden lopuksi ja siirsin harrikat ja seeprikset lentohäkkiin. Vanhukset seuralaisineen saa vielä pysyä pikkuhäkissä noiden muiden "paastoruokinta"kokeilujen ajan. Pitää vaan vielä hetki pysyä "ylläpitoruokinnassa" kun osalla tipuista on pientä höyhenenvaihtoa kesken ja tarvitsevat voimaruokansa.

Udnailua

Aika: Tiistai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Jälleen Udna ratsuna, enimmäkseen ympyröiden veivausta ohjelmassa. Muuten ihan kohtuullisesti meni ja poni reipas, mutta raviympyrällä takapään sivulletuuppausyritelmissä meille tuli aika totaalinen kommunikaatiokatkos ja Udna vaan alkoi lisätä vauhtia väistätyksen sijaan. Ois vissiin pitäny vaan vääntää se vielä pienemmälle voltille ja kokeilla siinä. Laukassa tehtiin käynti-laukka siirtymisiä ja vähän asetusta välillä ulos ja välillä sisään ympyrällä. Edelleenkin hetkittäin meinasi juosta alta mutta pari aika nättiä nostoa saatiin sentään aikaan.

Askarteluprojekti

Kävin äitiä katsomassa, ja samalla nyysin mukaan vanhempien autotallin perukoilla pölyttyneen isoäidin peruja olevan rukin. Rassu on vaan aika laimilyödyn oloinen, pitää nyt ensin jynssätä siitä vuosien pöly- ja likakerros pois ja sitten katsoa saisiko siitä vielä ihan käyttökuntoista vai jääkö koristeeksi. Kaikki osat siinä periaatteessa on tallessa. (Pikkuisen olisi haaveena joskus kehrätä ainekset poninkarvapuseroon... tai edes lapasiin...)

Rukki, sievä vaikka yksi pinna pyörästä puuttuu.

Varaosia / poisto-osia

Pyörä on vähän halkeillut, mutta eiköhän tuosta liimalla ja kitillä selvitä.

Kosmeettisia halkeamia, antaisko olla noin vai koittaisiko tukkia kitin avulla...

Tämä on varmaan kinkkisin kohta, poljin on haljennut kolmeen osaan. Jossei pysy liimalla kasassa niin pitää kait yrittää askarrella uusi vastaava tilalle. Tai sitten suosiolla pitää koko rukki vain koristeena.