Hirmuinen lisko

Viikon tarjouslehden loppukevennystuote oli niin ilmiselvästi kissavirike, että olihan se ihan pakko hakea kokeiltavaksi...

- Mikäs tää on?

- Pitäiskö tämän olla jotenkin pelottava?

- O-ou....

- Mamma, se söi mut...!

Kokoamisessa vaan oli pieniä haasteita...

Kummalliset kuolemantapaukset

Ei mene taaskaan vahvasti lemmikkirintamalla. Ensinnä tuo lintuinfluenssan leviäminen ja siipikarjan ulkonapitokielto käytännössä lopetti tirppojen ulkoilut tältä kesältä. Teoriassa tuo pihahäkki on niin tiuhasilmäinen että suoraa kosketusta ei villilintuihin tule ja Ruokaviraston sivujen mukaan ulkoilua voisi siinä jatkaa, mutta viitsiikö ottaa kuitenkaan riskiä? Verkko tuskin estäisi katolla mahdollisesti pompottelevan sairaan linnun varistamasta viruksia sisäpuolelle...

Pari päivää sitten pidin tirpoille taas kynnenleikkuu-loistippasulkeiset. Ihan normaalia "tipu haaviin, haavista käteen, tippa kainaloon, tsekkaa kynnet, rasvaa jalat, toista kunnes kaikki on käsitelty". Höyhenkystoista kärsivä ja sen seurauksena huonosulkainen Sakura -kanaria oli viimeinen haavittava ja vaikka ei kunnolla lennäkään niin väistelee haavia pikkupyrähdyksillä varsin taitavasti. Sitten kun sain sen viimein haavittua ja aloin kaivella pussinpohjalta käteen, niin se yhtäkkiä alkoikin yskiä verta ja kuoli kämmenelle. Olipahan taas hetken semmoinen mitä hittoa juuri tapahtui -olo, vaan uskottava se oli että henki on poissa. Noh, tavallaan tuo oli  Sakuran kannalta jopa helpotus, kun ei sen elämä niiden lisääntyvien kystien kanssa ihan parasta laatua ole viimeisen vuoden aikana ollut ja tuo oli ainakin todella nopea loppu.

Kovaa vauhtia ikääntyvähän etenkin tuo peippokaarti on ja harvenee nykyään ikävän tiuhaan tahtiin. Vaikka se tavallaan suunniteltua onkin niin kovin tuo parven kutistuminen haikealtakin tuntuu.  Vanhat linnut yleensä joko vain löytyvät kuolleena joku aamu, tai sitten hiipuvat hiljalleen ilman että mitään varsinaista sairauden oiretta on mitä voisi koittaa hoitaa.  Ikävämpiä muistoja sitten on vuosien varrella sattuneista mitä kummallisemmista onnettomuuksista, kuten seeprapeippo joka hukuttautui lattialla olleeseen kastelukannuun, tai se lattialla kaikessa rauhassa tepastellut viiriäinen joka varoittamatta ja ilman mitään selvää syytä yhtäkkiä vaan ponkaisi kattoon ja jysäytti itsensä hengiltä. Tai ilmeisesti haukkaa säikkynyt harlekiinipeippo joka lensi päin ulkohäkin verkkoa niin voimalla että jäi nokastaan kiinni verkonsilmään roikkumaan. 

Vaan eipähän täällä kukaan ikuisesti sätki...

Akvaariodraamaa

Kalojen kuulumisia on ollut suunnitelmissa kirjata jo vaikka kuinka monta kertaa, vaan aina se on jotenkin jäänyt. Nyt viime aikoina on ollut niin vauhdikkaita käänteitä  ettei meinaa itsekään perässä pysyä...

Kiekkoliiga on nyt ollut isossa altaassa puolisen vuotta, ja niillä menee vallan hyvin ja kasvu jatkuu edelleen. Jotkut yritteliäät kaksikot on pariin otteeseen jotain kuduntapaistakin koittaneet  vääntää, mutta eihän siitä tuolla seuralassa mitään tulosta synny. Josseivät itse syö mätiä niin viimeistään joku pleko sen käy rapsuttelemassa irti. Koboltit on vähän kitukasvuisia, mutta reippaasti nekin seassa pyörii.  Yksi isommasta päästä oleva kiekko kyllä kuoli ihan yllättäen, mutta se lienee ollut joku kalamaailman sydänkohtaus tms, kun ei se (tai mikään mukaan noista) millään tapaa huonovointiselta ole näyttänyt ja ruoka maistuu kaikille.

Jossain vaiheessa aloin miettiä että saakohan neulakalat varmasti tarpeeksi ruokaa kiekkomuurin läpi pujotellessaan, ja sitä varmistellessa pakasteötökuutioita sai altaaseen lappaa todella reilusti. Aloin vakavasti pohtia niiden siirtoa kolmisataseen ja mietiskellessä sopivia seuralaisia alkoi itää ajatus josko siirtäisi puikot niiden mukana niin voisi olla hauska hankkia muitakin käsityöteemaisia kaloja ja perustaa kunnon ompeluseura-akvaario.

Siispä tuumasta toimeen, kolmisatasessa asuneet kalat on turhan ahnetta ja vilkasta seuraa neuloille, joten lehtarit siirtyi isoon altaaseen kiekkoseuraan ja loistobarbit eteisen jämäkala-altaaseen, neulat ja puikot (joiden pyydystysyrityksistä olis saanut jo yksinään pienen romaanin kirjoitettua) uuteen ompeluseuralaan ja niille hankittiin kavereiksi neljä pitsitatiaa ja pieni parvi saksipyrstöjä. Alkuihmettelyn jälkeen kaikki näytti asettuvan hyvin paikoilleen ja elämä auvoista.

Vähän ankea sisustus vielä ompeluseurassa, raavin pois ison miekkakasvin joka vei puoli allasta ja varjosti kaikkea ja nyt odotellaan että muut kasvit vähän elpyy

Puikot piilottelee hiekassa

Neula, oikein päin uivana

Pitsitatiat on ainakin alkuun vielä kovin ujoja ja enimmäkseen niitä näkee jossain mukavan ahtaassa kolossa taskulampun avulla

Saksiparvi alkoi heti liikkua rohkeammin kun saivat uusia kavereita

Vaan sitten alkoi se varsinainen draamaosio, tragedia jopa. Saksipyrstöjä tuli alkuun hommattua liian vähän eikä ne oikein uskaltaneet liikkua koko altaassa. Samalla kun niitä haki muutaman lisää, tuli hommattua pikkuruisia rihmalasiahvenia, joiden tarkoitus oli liittyä ompeluseuraan, mutta kun olivat vielä niin kovin olemattoman kokoisia niin virittelin niille varastosta vanhan pikkualtaan että saavat ensin vähän kasvaa kokoa. Ne vaan taisivatkin olla hutiostos, ovatkin näemmä niin herkkiä että (ehkä vähän turhan hätäisesti pystytetyssä) kasvualtaassa puolet tipahti jo ensimmäisen viikon aikana yksi kerrallaan. Kuusi jäljelle jäänyttä näytti jo ihan reippailta ja söivät hyvin, mutta niin vaan niistäkin vielä yksi on hävinnyt ja tällä hetkellä siis enää viisi jäljellä. Saas nähdä kuinka niiden käy... Taidan hankkia ompeluseuraan jossain vaiheessa kestävämpiä rihmakaloja. Helmirihmoja vaikka, ne on kauniita.

Lasiahventen kasvatusnano

Siinä sivussa sitten olin tuumaillut jotta kolmesataisessa oleva paludaarioajoilta peräisin oleva suodatin on aikalailla alitehoinen ja voisi ostaa siihen uuden vähän isomman.  Tehottomamman suodattimen voisi siirtää isoon altaaseen, ja viritellä siihen vanha uv-laite perään poistamaan kiekkoaltaassa olevaa hyvin kevyttä, mutta hieman ärsyttävää vihersamennusta. (Sillai hyvin yllättäen kun altaasta nuohoaa  pohjan oikein kunnolla, lisää valoa, vaihtaa kalaston aika reippaasti syöviin kasvuikäisiin kiekkoihin ja nostaa lämpötilaa, saattaa kasvit tykätä kyttyrää ja levät riehaantua... Rihmalevä alkaa onneksi hissuksiin asettua, mutta kun haluaisin edelleen kunnolla valoakin tuohon purkkiin niin tuo hentoinen vihersamennus on aika krooninen kaveri).

Vanha UV-laite oli jo vähän rähjäisen näköinen ja ylitehoinenkin, mutta uusi uv-putki palaneen tilalle kuitenkin tulisi halvemmaksi kuin kokonaan uusi laite, niin tilasin sitten vaan sen uuden putken. Paitsi että sen verran oli ilmeisesti laite käyttämättömänä hapertunut ja konkassa, että kun töpselin kokeeksi laittoi seinään uuden polttimon kanssa, näkyi vain pieni väläys ja putki kärähti samantien. Että se siitä neljästäkymmenestä eurosta, ja aparaatti suoraan SER-keräysläjään.

Kaiken kukkuraksi se uusi iso ja hieno suodatin sisuskalujen huuhtomisesta ja vanhojen massojen käytöstä huolimatta ilmeisesti vielä erittää jotain uuden muovin huuruja, jolle neulakalat on erityisen herkkiä, ja vain parin käyttöpäivän jälkeen neulat eilisaamuna yhtäkkiä uivatkin selkää. Pikaisesti runsas vedenvaihto ja neulat evakkoon pesuvatiin puhtaaseen veteen jos ne vielä sittenkin toipuisivat, vielä niillä hiukan kidukset heilui vaikka juuri muuta eloa ei ollutkaan. Päivän aikana valitettavasti se vähäinenkin elämä pakeni paikalta ja ompeluseuran paraatikalat siirtyi paremmille uimavesille. Kovasti harmittaa, mutta en tiedä otanko noita enää uudelleen vaikka tarjolle tulisikin. Ne ovat kyllä hyvin ihania, vaan tuommoinen ainoastaan pakasteita hitaasti ja harkiten syövä ja samalla aika tiuhaan ruokaa tarvitseva kala on kuitenkin aika työläs hoidettava noin pidemmän päälle. Muut ompeluseuralaiset sentään ovat ihan ok, mikähän lie juuri nuo neulat niitti. Noh, pitää nyt varulta vaihtaa jonkun aikaa vettä vähän normaalia enemmän jos tuolta suodattimesta vielä jotain epämääräistä jonkun aikaa huuhtoutuu...Yksi mahdollisuus tietysti on että tuossa altaassa on nyt tehokkaammalla suotimella vähän liiankin kova virtaus, joka sitten on uuvuttanut melko huonolla uimataidolla varustetut neulat, mutta tuskin se nyt sentään noin totaalisen nopeasti ja molempia ihan yhtä aikaa olisi kuitenkaan vienyt.  Vaan turhaapa se jossittelu enää tässä vaiheessa on kun vahinko on jo tapahtunut. 😢

Näky jota ei haluaisi aamulla akvaariossa kohdata...