27 syyskuuta 2018

Matkamuistoja ja naamiaisasuja

Lintutorni olohuoneessa
Pikaiselta hollanninmatkalta tarttui taas mukaan läjä höyhenikkäitä tuliaisia. Lintuhuoneen varahäkkilaita pitää ensi viikolla tyhjentää pariksi päiväksi ilmalämpöpumpun asennuksen vuoksi. En viitsinyt tulokkaita turhaan stressata niin tiuhalla eestaas siirtelyllä, joten pääsivät nyt alkuun tilapäisesti  karanteenaamaan olohuoneeseen vanhoihin sekalaisiin pikkuhäkkeihin. 

Alimmassa häkissä on kanarialintuja, kaksi värikanariaa ja kaksi pikkuista minikanarialintua. Keskellä vähän uutta verta harrikkaparveen ja (jälleen kerran...) uusi timanttipulu yksinäiselle kaveriksi. Ylimpään on tarkoitus vielä siirtää pesityshäkin evakkoretken ajaksi joko siinä majailevat harrikkanaaraat, tai sitten lintuhuoneessa vielä olevan pikkuhäkin eristyskoiraat.

Koiraskanaria, lähinnä ehkä punainen (tai pronssi) akaattimosaiikki, vaikka on hiukan ylipunainen mosaiikiksi ja tummuusaste vähän akaatin ja mustan akaatin välimaastosta. (Ja tietysti just kun olin tuon ostanut olisi selkeämmän värisiä akaattimosaiikkeja ollut tarjolla seuraavalla tiskillä, mutta kaunishan tuokin on.)
Punainen mosaikkinaaras, oikein soma.
Minikanaria, vähän sulkasatoinen. Tämä voisi ehkä olla koiras.
Rotu varmaan raza española (ei tullut sitten kysyttyä tarkemmin), joskin vielä pienempikin raza voisi olla.
Ja minikanarian kaveri, mahdollisesti naaras.
Akaatti näyttää vieressä melko möhköltä kokovertailussa.

Harrikkapuolella sitten on lähinnä naaraita, kun vanha parvi on sekalaisista syistä päässyt pahasti koirasvaltaiseksi. 
Porukan ainoa poika, että saa erisukuisen siniparin
Keltainen naaras
Sininen naaras
Toinen sininen naaras, valkorinta
Sinisplittinaaras (toivottavasti oikeasti eikä vaan myyntipuheissa),
rähjännyt reissussa höyhenensä vähän sikinsokin.

Viimeiselle vapaalle paikalle (5 tipua per saattaja saa kuskata ennen kuin aletaan laskea kaupalliseksi tuonniksi) vähän harkitsin vielä yhtä harlekiinia, tai vielä yhtä kanariaa, mutta sitten pulutiskillä päätin kuitenkin ottaa yksinäiselle Tiffanylle uuden kaverin. Koitin kyllä koirasta kysellä mutta saa ny nähdä mikä siitä nyt sitten loppujen lopuksi kotiuduttuaan paljastuu, ainakin toistaiseksi huuhuttelu on ollut kovin pientä ja hiljaista...


Tiffany puolestaan jossain vaiheessa rymelsi pyrstösulkiaan poikki, ja on nyt tiputtanut ne loputkin nysät. Sulautuisi aika hyvin viiriäisten sekaan... :D

 Korppikotkaosasto taas aikoo vaihtaa naamiaisasunsa piikkisioiksi...
Orinoco on jo hyvässä vauhdissa höyhenten kasvatuksessa
Hekla on vielä vähän jäljessä, mutta kyllä sekin ihan kivasti jo piikkejä puskee.
Kardinaalitkin varistaa sulkia kuin syksyn lehtiä, mutta niillä sentään touhu on ihan normaalia.

09 syyskuuta 2018

Korppikotkia ja korjausliikkeitä

Hekla the Vulture
Kesä on todellakin suosinut lintujen ulkoilutusta, ja yksittäisiä todella lämpimiä päiviä riittää vieläkin. Syksy kuitenkin kolkuttelee ovella ja alkaa olla pikkuhiljaa aika siirtyillä enemmän sisätiloihin etenkin noiden lämpimästä pitävien harlekiinipeippojen kanssa. Samalla kuitenkin havahduin huomaamaan, että aika monella harlekiinilla sulkasato on taas kerran jäänyt tulematta. Todennäköisesti siksi että nillä olisi koko ajan into rakennella pesiä jokaiseen sopivannäköiseen sopukkaan ja yhdessä kesän askeettisemman ruokavalion ja haukkatörmäilyjen kanssa parvessa onkin nyt kauniiden harlekiinipeippojen sijaan monta kaljuilevaa korppikotkaa. 

Törmäillyt poika
Pahiten oireilee naaraat, joilla tietysti resursseja syö vielä satunnainen munien pullauttelu. Jonkun verran harsuilua päässä on myös osalla koiraista, mutta parilla se on ihan suoraan seurausta liian vauhdikkaasta pysähtymisestä pihahäkin verkkoon. Ainakin Yukonilla kuitenkin on myös ilmeisesti pesimävireen päälle jäännistä johtuva viivästynyt sulkasato, reilu puolitoistavuotiaana sillä on edelleen muutama poikashöyhen päässä.


Kun ulkoilukausi nyt joka tapauksessa on loppusuoralla, niin kaikki harlekiinirouvat joutuivat nyt eristyksiin pikkuhäkkiin (samassa eristyssellissä on jonkun aikaa myös Tiffany, jolta kanariat on nyppineet selästä höyheniä), ja koko poppoo saa nyt tehostetun vitamiini-hivenainekuurin, ja muutenkin ruokinta palaa taas pikkuhiljaa monipuolisempaan talvitarjontaan itujen ynnä muiden tuoreiden kera. Kun tämä kaljuilu nyt on toistuva ongelma, niin täytynee jatkossa alkaa rutiinisti joskus kevättalvella ennen ulkoilukautta julmasti eristää koiraat ja naaraat toisistaan muutamaksi viikoksi, että tajuaisivat asettua lepokausimoodiin ja käynnistää sen sulkasadon ajallaan.

Noh, on noita hyvähöyhenisiä lintujakin sentään vielä parvessa, ja niitä ulkoilukelejäkin.

Chili
Rosa



Komea Odin
Ja Odinin poika Thor
Thor ja Yukon, veljekset kuin ilvekset
Tiera
Trilli
Viirut chillailee
Luottavaisesti katse kohti tulevaa