Hevosviikot

Aika: Maanantai 20.10
Paikka: Myrskog
Ratsu:  Salli
Opettaja:  Piude
Aihe:  Perusjuttuja

Pitkästä aikaa Piudeakin moikkaamassa ja isoa hepoa veivaamassa. Kesti vaan taas hetken päästä yli siitä järkytyksestä että hevosen kaula on pitempi kuin suunnilleen koko Udna. :D Lähinnä tunti meni siis taas vaan muistellessa miten isomman hevosen selässä taas istutaankaan ja ihan perusaskellajien testailua. Vähän hakemista ja sohlaustahan tuo oli, mutta kyllä ne kaikki askeleet sentään löytyi ja en kuulemma mitenkään silmiinpistävän kierossakaan  ainakaan tällä kertaa ollut...
 

---

Aika: Tiistai 21.10
Paikka: Solsikke
Ratsu: Sigurd
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Kiemurauraa volttien kera ja vähän ilman ja ympyränpyörittelyä kaikissa  askellajeissa, laukassa kiemura ravisiirtymisten ja vilttien kera. Vähän meinasi poni paikoin kaahottaa ja yhdessä kaarroksessa joku mörkö aiheutti pienen sivuhypähdyksen. Eli vähän edelleen hakusassa miten tuon ponin saa rennoksi ratsastaa, mutta kyllä se koko ajan kuitenkin kuuntelee mitä sille yrittää kertoa.
 

---

Aika: Maanantai 27.10.
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Vieläkin päästiin pihalle ponien kanssa kun sää suosi. Ohjelmassa taas ympyröitä ja kiemuroita ja lopussa pitkän sivun eestaas sahaamista kulmankatkaisuin laukassa ja vastalaukassa ravisiirtymin. Tunnin alussa raviverryttelyssä patistelin ponia hiukan ylireippaseen tahtiin, suurena suunnitelmana vähän saada sitä takaosaa hereille niin että sitä ehkä saisi sitten vähän paremmin alle tehtävissä. Muuten hyvä mutta samalla vähän hävisi jarrut kun poni yritti vaan kaahottaa alta karkuun kun ei olisi jaksanut keskittyä tehtäviin. Eli vähän levälleen meni taas tunti kun en sitten jaksanutkaan enää tarpeeksi tarmokkaasti loppuun asti työstää, vaan jatkamme harjoituksia taas seuraavalla kerralla...

Andit ja Galapagos 18.4. - 4.5.2014 Matelijoita

Galapagosin matelijoita

Totutusaitauksen muuri Floreanalla

Jättikilpikonnat

Näitä leppoisia otuksia tavattiin reissun aikana useammalla saarella; kasvattamoissa, vapaana ja puolivapaina isoissa tarhoissa. Osalta saarista alkuperäinen kanta on hävitetty aikoinaan sukupuuttoon asti ja mietinnässä on lasketaanko niille jonkun toisen saaren kantaa vapaasti vaeltamaan. 

Mutta vaikuttavia otuksiahan nuo on. Hurjaa ajatella että suurimmat ja vanhimmat ovat ehkä nähneet jo parisataa vuotta sitten saarilla vierailleita merenkulkijoita. Ensin nähneet miten lajitoverit on kannettu laivoihin evääksi merimatkoille, sitten asutuksen hiljalleen leviämisen, ja lopulta suojelun ja turistivirrat.

Kiehtovaa myös nähdä kuinka kasvinsyöjien ja kasvien vuorovaikutus näkyy siinä miten lajit ovat eri saarilla kehittyneet. Kilpikonnan kilven etuosan muodosta voi päätellä onko laji kehittynyt saarella jossa ruokaa löytyy maan tasalta vaiko saarella jossa ruokaa joutuu kurkottelemaan korkealta.

Nämä ainakin tekivät parhansa päästäkseen pois uhanalaisluokituksesta...

Kasvattamojen vauvakilpparit on tarkasti numeroitu
(kokoa "normaalin" aikuisen maakilpikonnan verran)

Merileguaanit

Naama jota ei oma äitikään voi kauniina pitää, mutta silti niin äärettömän itseriittoisen näköisiä. Lähes buddhalainen tyyneys loistaa katseessa ja vienossa hymyssä. Jotenkin äärimmäisen kiehtovia ja ainutlaatuisia otuksia, noitakin olisi voinut katsella lähes loputtomiin. Ja vaikka kuinka on avaraluonnot tullut katsottua niin yllätti millaisina läjinä niitä olikaan niillä rannoilla jossa viihtyvät. Tummat liskot maastoutuvat mustaan laavaan niin hyvin että välillä sai tosissaan katsoa jalkoihinsa ettei niiden päälle tallannut, itsehän ne ei kyllä vaivautuneet ihmisiä väistelemään.


Laavaleguaanit

Merileguaanien lisäksi Galapagosilla majailee maalla pysytteleviä laavaleguaaneja. Komeimmin poseeraava otus tuli vastaan lähtöpäivänä lentokenttäsaaren satamassa. :D

Kilpikonnat ja leguaanit syövät hyvällä ruokahalulla "myrkkyomenoita", jotka ovat ihmiselle tappavia

Laavaliskot

Joka saarella viipotteli myös pieniä ja vikkeliä laavaliskoja. Suosittua puuhaa niillä tuntui olevan käyttää merileguaaneja tähystysalustoina.


Merikilpikonnat

Upeita eläimiä nämäkin, vaikkeivät pelkästään Galapagosin erikoisuuksia ole niin kuin edelliset otukset. Parissa paikassa snorklaillessa sai ihan vierestä katsella niiden laiduntavan levää meren pohjalla. Ja hienon loppusäväyksen ristelylle antoi kohdalle sattunut munimasta palaava naaras sillä viimeisellä rantaretkellä, johon kaikki eivät enää jaksaneet osallistua kun siellä ei pitänyt mitään erikoisempaa olla... Meinasi vaan käydä toista sääliksi kun silmät täynnä hiekkaa auringon paahteessa jäi hetkeksi kiville jurraamaan ennen kuin löysi reitin veteen asti.

Andit ja Galapagos 18.4. - 4.5.2014 Osa 2

Galapagos!

Itse iso D

Viikon mannerosuuden jälkeen lennettiin siis Quitosta Galapagossaarille, Baltran lentokentän kautta Santa Cruzille, jossa ensimmäisenä iltana hotelliin asettautumisen jälkeen lähdettiin kävelylle tutustumaan Puerto Ayoraan ja Darwinin tutkimuskeskukseen.

Yrjö nyt valitettavasti missattiin... :(	Mutta oli siellä keskuksessa sentään muita. Eka kilppari!
Eka darwininsirkku!
Ekat merileguaanit!

Sataman kalatiskillä oli illalla paljon odottavia asiakkaita...

Seuraavana aamupäivänä käytiin retkeilemässä saaren keskiosan kraattereilla ja tiluksilla jossa elelee villejä jättikilpikonnia. 

Kraatteri 1

Kraatteri 2

Ei nuo villikilpparitkaan mitenkään kauhean arkoja ole...

Alunperin risteilyohjelmassa ollut itäinen saarikierros oli erinäisten varustamon ja/tai puistohallinnon sotkujen myötä vaihtunutkin läntiseksi kierrokseksi, mutta kun tuo ennakkovalmistelu ja -odotukset oli jäänyt hiukan vajaiksi niin eipä tuo meitä oleellisesti haitannut, uutta nähtävää se kaikki oli joka tapauksessa. Kuitenkin ohjelmaa rukattiin sen verran että reissusta muuten pois jääneelle Floreanalle pyyhkäistiin pikaveneellä iltapäiväksi tutustumaan Galapagosin ensimmäisten vakituisten ihmisasukkaiden tiluksiin ja varsin värikkääseen historiaan ja kuvailemaan ilta-auringossa rantakivillä köllötteleviä merileguaaneja, pelikaaneja ja auringonlaskua.
Illallistimme paikallisravintolassa ja notkuimme siellä pitkään pimeän jo tultua. Viimein myöhemmin perässä tulleen Seaman-katamaraanin valot alkoivat häälyä merellä ja lähes unenomaisen venekuljetuksen jälkeen viimein päästiin aloittamaan varsinainen risteily (kokin olisi voinut tuoda matkamuistoksi).  Ensimmäisenä laivalla opiskeltiin "Galapagos handshake", eli tanakka ranneote jota käytetään avustajien kanssa aina kumiveneeseen ja sieltä pois siirtymissä, kun kädet on hiestä ja /tai suolavedestä liukkaat.

Risteilyohjelma oli aika vakio: ylös kukonlaulun (tai varmaan paremminkin darwininsirkunlaulun) aikaan, aamiainen ja kumiveneellä maihin käveleskelemään muutamaksi tunniksi, paluu laivalle lounastamaan ja lepäilemään ja snorklaus/kajakkiretkille. Iltapäivällä sitten toinen rantautumiskeikka uuteen kohteeseen, illallinen, seuraavan päivän ohjelman esittely ja sammuminen punkkaan. Etenkin keskipäivän helteessä snorklailu leppeän trooppisessa vedessä oli varsin mukavaa, eikä toki elämystä mitenkään heikentänyt satunnainen maskin edessä telmivä nuori merileijona, levää pohjakivistä järsiskelevä merikilpikonna tai sataamiljoonaa ohi sukeltava pingviini...

Saarten maisemat vaihtelivat paikasta riippuen  karuista laavakentistä ja karaattereista ja kallioista erivärisiin hiekkarantoihin ja aina kuivakkaasiin kaktusmaastoihin tai jopa sademetsämäisen vihreisiin metsiköihin. Luonnonsuojelualueeseen kuuluvilla kohteilla liikkuminen on kohtuullisen tiukkaan säädeltyä ja säännösteltyä, tietystä kohteessa saa olla tiettyyn aikaan vain tietty määrä ryhmiä, ryhmän on aina kuljettava samaa matkaa ja aina paikallisoppaan kanssa eikä merkityiltä poluilta saa poistua. Maihin ei saa viedä mitään syötävää, vain noin puolen litran vesipullon. Luonnollisestikaan saarilta ei myöskään saa viedä mitään pois, ei simpukankuoria tai kiviä, elävistä puhumattakaan. Maissa käytetyt kengät ja jalat pitää huuhdella hiekasta laivalla, ettei pieniäkään endeemisiä eliöitä tai vaikka siemeniä pääse siirtymään saarelta toiselle.

Saaret ja rannat ja vierailukohteet sulautuivat ensikertalaiselta lopulta aika iloisesti yhteen, vaikka jokainen omanlaisensa olikin, joten en yritäkään eritellä mitä nähtiin missäkin, vaan seuraavista osista löytyy yleiskokoelma reissun aikana vastaan tulleita otuksia, kasveja ja maisemia. Huikeahan tuo luonto on, etenkin kun konkreettisesti pääsee näkemään kaiken mitä on evoluutiobiologian perusteista ja Darwinin opeista kirjasta lukenut.

Vastineita

- Vai että oikein sääntöjä. Heeheeeheeeeee, ihan seko tyyppi!

 

- Haist ite ! 

- No mehän kyllä yritettiin siihen toiseen koriin ensin, mut kun siellä on ne siat niin tästäkin tulee ihan hyvä kun vähän vaan siivoaa...

No voisitteko edes tulla pois siitä häkistä ennen kuin joku ohikulkija näkee teidät ikkunasta ja tekee eläinsuojeluilmoituksen...

Ohjekirjelmä

Rakkaat lintuset.

Niin kuin olette jo huomanneet niin pikkuhäkin päälle on rakennettu pieni oleskelunurkkaus, jonka olette jo käyttöönkin sujuvasti ottaneet. 

Haluaisin kuitenkin nyt vähän muistuttaa mieliin joitakin talouden ohjesääntöjä.

• Häkin päälle asetellut rönsyliljat on tarkoitettu ensisijaisesti koristeiksi, sekä luomaan viihtyisää tunnelmaa ja kostuttamaan huoneilmaa. Niitä ei ole tarkoitettu syötäväksi tai revittäväksi pesänrakennusmateriaaliksi. Elintarvikekäyttöön tarkoitetut salaatit ja muut kasvit löytyvät häkkinne sisäpuolelta, muiden ruokinta-aineksien läheisyydestä. 

• Sama ohjeistus koskee luonnollisestikin myös muualla kiinteistössä sijaitseva kasvillisuutta, ja myöskin muuta irtaimistoa, kuten sohvan torkkupeittoa. Erillisiä pesänrakennusaineita EI ole tarjolla siitä yksinkertaisesta syystä että kenelläkään ei pitäisi olla syytä pesiä juuri nyt, ja omatoimisuus asian suhteen katsotaan talon järjestyssääntöjä rikkovaksi toiminnaksi

Pidetäänhän jatkossa siis vähän paremmin huolta yhteisestä omaisuudesta niin kaikilla on miellyttävää eikä tarvitse ryhtyä mihinkään ikäviin kurinpidollisiin toimenpiteisiin asian tiimoilta!

- Terveisin huoltohenkilöstö