Vauvakuumetta

Käytiin katsomassa pieniä angorapentusia. Kunnon kamera tietysti unohtui matkasta, heikko valo ja varsin eläväistä porukkaa, eli kuvat on aika onnettomia.

Tää tumma pikkuankerias vois olla tulossa meille Riitulle kaveriksi, ehkä vähän saatoin rakastua...

Silmälle tuo on vielä aika musta, mutta kamera löytää vaaleampia kilpparilaikkuja.
Jännä nähdä millaiseksi väri kehittyy kun kokoa tulee lisää ja pentukarva väistyy.

Silmien päällä on vaaleat laikut jotka tällä hetkellä saa pienen näyttämään koko ajan hyvin huolestuneelta  :D (Ei vaan malttanut olla hetkeäkään paikoillaan että olis saanut kunnolla kuvaan)

😘💘😻

Äiti oli kovin rauhallinen eikä näyttänyt juurikaan välittävän että ventovieras käpälöi lasta (seurasi kyllä tarkasti tilannetta) ja keskittyi lähinnä hoitamaan muita sisaruksia (oli siellä kaksi muutakin tummempaa mutta nukkuivat pesässä enkä muistanut sitten kuvata kun ne oli näkysällä:

Toipumistilanne

Kotiutuksesta alkaa olla kohta puoli vuotta, ja kunto kohenee koko ajan hitaasti mutta varmasti. Selkä ja selän ruuvikiinnitys on viimein alkanut luutua lonksumisen sijaan ja kipuilukin vähenee pikkuhiljaa koko ajan. Aloitin jopa työt taas, tosin vielä hyvin varovaisesti osapäiväisenä 15h verran viikossa.

Pyörätuolipotilaasta on edetty rollaattorimummuksi, ja nyt testaillaan varovaisesti jo kävelyä ilman apuvälineitä. Melkoisen hoippuvaa meno kyllä edelleen ja jalat kovin tönköt etenkin pidemmän paikallaanolon jälkeen, joten pidän vielä kotitreeneissä kepin vähintään henkisenä tukena matkassa. Fysioterapeutti sitten kiusaa päätä ja kroppaa enemmänkin erilaisten tasapainoharjoitusten avulla.

Ulkomaailmassa edelleen on rollaattori pääsääntöinen liikkumaväline, ja sen kanssa kyllä jaksaa köpötellä jo reilun parin kilometrin lenkkejä ennen kuin lihakset uupuu ja alkaa polvet lonksua. Ihan paras perustreenimaasto löytyy tuosta läheisestä maanläjitysalueesta, jossa on ristiin rastiin sorateitä, vähän ylämäkeä ja vähän alamäkeä ja vähän epatasaista maastoa joilla saa heräteltyä jalkojen lihaksia ja hermotusta taas toimintaan. Ainoa miinus on että kovin pehmeällä tai kivikkoisella alustalla rollaattori muuttuu raahattavaksi malliksi ja sen nostelu sitten taas väsyttää selän aika tehokkaasti.

Läjitysalueelta löytyy sekä helpompaa...

...että vähän haastavampaa polkua tallattavaksi

Tappohelteillä tai sadekelillä kävelytreenit on mukavin tehdä jonkun isomman  kauppakeskuksen käytävillä, mutta loppukesällä on jo päässyt tekemään kunnon  ekskursioitakin helppokulkuisemmille luontopoluille ja on käyty mm, Porvoossa (jonka mukulaisimmat kohdat on kyllä himpan haasteellisia rollaattorille...), Billnäsissä, Raaseporin linnassa ja Hangossa (jossa oli kyllä turhan paljon populaa kasassa koronamielessä, onneksi on nyt molemmat rokotepiikit tuikattu lihaan niin ei ehkä enää hengityskoneeseen päädy jos viruksen jostain nappaa matkaan...).

Suomiehen karunkaunis luontopolku kiertää tasaisena reittinä vanhan sorakuopan pohjalla,
miinusta polun pehmeästä irtosorasta johon rollan pyörät uppoaa ja sandaaleista saa kopistella kiviä metrin välein.

Suomiehen polun varrelta löytyy myös ympäristötaidetta.

Raaseporin linnan tiluksia on hyvä kierrellä rollallakin, ramppi linnaan menee puolijalkaisena vähän jalkaprässitreenin puolelle ja linnan sisällä ei sisäpihaa pidemmälle pääse.

Salmen ulkoilualueella on paljon helppokulkuisia polkuja,
ja elokuun alussa niityillä pyörimässä miljoona perhosta ja hepokattia