Liskokatsaus

Pikkulonttikin edelleen venyy hitaasti mutta varmasti, etenkin sarvet on viime aikoina alkaneet venyä reippaampaan tahtiin. Vähän se nirsoilee sirkkojen syönnin kanssa, mutta ilmeisesti tarpeeksi ötökkää kuitenkin vatsaankin päätyy kun kasvaakin.

Vähän alkaa jo ajoittain vihreääkin pilkahdella vauvanruskean seassa.

Muutama päivä sitten repeili taas...

Kissakatsaus

Kierrätyskissa Riitu on nyt madotettu, rokotettu ja sirutettu. (Huom: uteliaalla kissannenällä ei kannata tökätä Dronspot-tuubin kärkeen, seurauksena sinkoaminen hetkeksi etäämmälle ravistelemaan päätä vaahtoa sylkien...)

Joulun tienoilla kattimus matkusti eestaas Kajaaniin ja takaisin ilman isompia ongelmia ja kävi paluumatkalla vielä pikaisesti kietaisemassa äitini tassunsa ympärille. Asioi hiekkalaatikollaan mallikkaasti, ei järsiskele kasveja (paitsi pullojukan roikkuvat, pitkät ja kapeat lehdet on kiehtovia) ja osaa varsin taitavasti tutkailla paikkoja tiputtelematta tavaroita. Alkuvaiheen pienen vierastelun jälkeen siitä on kuoriutunut varsin seurankipeä kaveri, jaloissa ja sylissäkin viihtyy palluteltavana vaikka aiemmin on ollut aika varautunut. Viime aikoina yötkin on nukkunut sängyssä meidän jaloissa.

Compact mode

Extended mode

 


Märkäruokien kanssa tuo vaan yhä nirsoilee ja edelleen on kartoituksen alla ne merkit ja maut jotka kelpaa sekä huoltohenkilöstölle (ei viljoja ja sokereita ja mahdollisimman vähän ylimääräistä täytetauhkaa eläinperäisten ainesten ja tarpeellisten vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi, jo niitäkin on sen miljoona erilaista...) että loppukäyttäjälle (ei mitään kalanhajuista ja tähtien asento oikea). Jokunen ihan hyvin kelpaava on jo löytynyt, sitten on niitä jotka suunnilleen päivän aikana tulee närpittyä jos ei muutakaan ole ja sitten niitä joilla vaan yritetään myrkyttää viaton luontokappale ja puolet tai enemmänkin on vielä koskematta seuraavana päivänä. On tuolla onneksi sen verran vanhaa vararasvakerrosta ettei nyt ihan heti kuihdu pois vaikka välillä hetken vähän huonommin syökin...

Pahanmakuinen ruoka saa kissaparan kieriskelemään tuskissaan

Kunhan ne parhaiten maistuvat märkäsapuskat on setvitty, koitetaan ruokkia pääosin niillä ja ehkä kerran-pari viikossa jollain raa'alla/kevyesti mikrotetulla lihalla (ainakin eri elikoiden sydämet tuntuu jopa kelpaavan) ja nappuloita jatkeena lähinnä aktivointileluissa ja lomamuonana.

Tässä ei ole enää juurikaan haastetta edes lisäosilla tuunattuna

Namuhiirikin tyhjenee näppärästi

Muuten päivät sujuu torkuskellen ja leikkien. (Mihin rinnakkaisuniversumiin muuten kissanlelut katoavat? Konttasin koko talon huonekalujen ja kaappien alustat läpi taskulampun kanssa ja hukassa on edelleen ainakin kaksi palloa ja verkkotuubi). Pari kertaa on käyty tutustumassa tonttiin valjaissa ja lintujen pihahäkkiinkin pääsee vaaniskelemaan silloin kun siellä ei ole tirppoja ulkoilemassa. Yhden metsämyyrän Suuri Metsästäjä jo sai siellä paikallistettua ja eliminoitua, ja oli hyvin järkyttynyt ja närkästynyt kun sitä ei saanutkaan tuoda sisälle... Palvelusväki myöskään hyvin turhauttavasti ei tunnu tajuavan selkeitä komentoja avata lintuhuoneen ovea.
 

Etätyöassistentti

Löytyiskö täältä tänään myyriä tai hiiriä...

Kynsihuoltoa

Tipi-tv kiinnostaa

Kalakatsaus

Eipä ole talon vesielämästä tullut aikoihin postailtua, joten aika päivittää tilanne siltä osin.

Sisällä vettä on tällä hetkellä neljässä eri purkissa. Ensinnä 700l paraatiallas, jossa tällä hetkellä majailee lehtikaloja, kultarihmakaloja, verkkopiikkipleko, partis ja  sekalainen kattaus yksilön-parin verran per laji erilaisia jämäkaloja vanhoista parvista. Kesällä hankittu ledilamppu sanoi loppusyksystä yksi aamu työsopimuksen irti pamauksen kera yrittäessään syttyä , ja on edelleen jossain mustassa aukossa kierroksella kaupan ja valmistajan välissä, josko siitä jotain takuupalautusta tai uutta laitetta saisi vai tuleeko vaan joku "ihan itte hajotit ei korvata mitään"-tuomio... Odotellessa valaistus hoituu parilla halvalla työmaaledillä, joista kyllä valoa tulee, mutta sävy on aika keltainen. Noh, tottuuhan noihinkin kun tarpeeksi kauan kattelee...

Eteisen aika askeettisessa pikkupurkissa on ollut jonkun aikaa kasvamassa parvi kardinaalitetroja ja pieni norsukala. Ne on tarkoitus siirtää isoon altaaseen tässä piakkoin (sormet ristiin että lehtarit ei tuumaa tetroista jotta koitti lounasaika...)

 

Malawaario on kulma-altaassa olkkarin nurkassa. Sen sisusteet on kroonisesti tumman levän peitossa, mikä jonkun verran pimentää allasta, mutta eipä noita vähän väliä jaksa  hinkata jonkun suolahapon kanssa joten senkin kanssa pitää vaan elää.

Liejuryömijät majailee  edelleen vanhan terraarion pohja-altaassa, en edelleenkään ole selvillä montako niitä oikeastaan tällä hetkellä on, kerralla yleensä on näkyvissä 0-4 kappaletta, eikä mitään tietoa lymyileekö niitä enemmän jossain piiloissa. Pitäis vihersisustaakin tuota vähän paremmin jossain välissä kun sais taas aikaiseksi.

 

Mitä maksoi lintuparven vuosi 2019

Vuodenvaihteessa on tapana aina tehdä kaikennäköisiä koosteita ja tilinpäätöksiä, joten tässäpä yksi sellainen. Harrastuksiin kuluvia menojahan ei lasketa, mutta ihan huvin vuoksi päätin vuosi sitten pitää kirjaa paljonko siipikarjan pyörittämiseen tulee rahaa vuoden mittaan upotettua, tässä sitten tuloksia muutaman piirakkakaavion kera.

Ensinnä vuoden kaikki mahdolliset ja mahdottomat lintuharrastukseen liittyvät menoerät jaoteltuna karkeisiin pääkategorioihin. Kaikkiaan rahaa on viime vuonna palanut noin 2700€, tästä kuitenkin yli puolet vie "Muut"-kategoria eli "tarpeeton" Zwollen matka sisältäen kahden hengen laivamatkat, hotellimajoitukset ja bensakuluja. Jos sen tiputtaa pois niin itse lintuihin ja lintujen ruokiin ja tarvikkeisiin kului n. 1200€. Ruokinnan osalta kaupan heviosaston tuotteet uppoaa omien ruokaostosten sekaan niin että tuoreruoan osuus kuluista on aika hankala arvioida. Laitoin niiden osalta hiharavistuksena koko vuodelle satasen könttäsumman, eli vajaan kympin kuukaudessa (kesällä suurin osa tuoreista tulee pihalta, eli käytännössä ostotuorekuukausille jää vähän enemmänkin).

Luokittelin menoja myös tarpeellisuuden mukaan; matkailu ja uudet linnut eivät ole mitenkään päin pakollisia menoja, joten ne luokitellaan "huvin vuoksi"- kategoriaan. "Välttämättömiä" on ne tarvikkeet joilla minimissään saa linnut pysymään hengissä, eli perussiemenseokset, jonkunlainen voimaruoka, tuoreruoka, perusvitamiini ja kalkki, sekä esim minimimäärä vesipulloja ja kuppeja sekä häkin kuivikkeet. "Hyödylliseen" ja  "OK" kategoriaan menee sitten sekalaiset täydentävät tai virikkeiksi ostetut ravinnot, kuten erikoisemmat siemenseokset, hirssintähkät ja siementangot, tai muuten ei niin välttämättömät tuotteet ja tarvikkeet ja lääkärikeikat (lääkärikäynti toki voi olla välttämätönkin, mutta satunnaisuudesta johtuen en sitä niin luokitellut).  Edelleen Zwollesta johtuen hupiosasto muodosti aika suhteettoman suuren osan kokonaiskuluista...

Jos listalta tiputetaan pois "huvin vuoksi"- kategoria, sekä ennustamattomat eläinlääkärikulut, jää vuoden perushoitokuluja jäljelle noin 700€, ja niistäkin tuo "lisäravinteet" haukkasi viime vuonna vähän suhteettoman suuren osuuden johtuen yhdestä brexit-varoiksi reilunkokoisia pakkauksia sisältäneestä BCC-tilauksesta. Erilaiset ruoat yhteensä muodostaa suurimman osan kuluista, muista tarvikkeista kuivikkeet haukkaa suurimman osan. Tämä toki voi elää paljonkin riippuen siitä mitä kuivikkeena käyttää, viime vuonna meillä oli käytössä pääosin sekoitus suht edullista Ruti Raikasta ja huomattavasti vähemmän edullista Millamore supersoftia.

Kaikki kulut mukaanlukien lintuharrastus maksoi siis viime vuonna noin 225€/kuukausi. 

Ylimääräiset hupi- ja sivukulut poislukien koko parven perushoitokulut kuukautta kohden jää alle sataseen. Ja kun tirppojen pääluku on tällä hetkellä reilut kolmekymmentä, niin nokkaa kohden perusylläpito vuodessa maksaa vain jotain parinkympin luokkaa, mikä ei kuulosta ollenkaan pahalta (etenkin jos vertaa vaikka hevosen tai edes koiran ylläpitokuluihin... :D ). Toki isolle parvelle isommissa erissä ostettuna esim siemenet ja voimaruoat tulee suhteessa halvemmiksi kuin ruokkiessa muutamaa lintua pienemmillä pakkauksilla, ja yksikin eläinlääkärikäynti voi äkkiä tuplata vuosikulut parin linnun kanssa ja siihenkin toki pitää varautua.