Kartionkiertelyä karkauspäivänä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Onkin ollut hiukan taukoa kouluveivauksessa, mutta nyt maneesissa odotti toisella pitkällä sivulla kartiolinja jonka avulla tehtiin alkuverryttelyt ravissa pujotellen ja tehden joka toisen kartion ympäri vielä voltteja. Alkuun Udna alkuun vähän poti pientä työallergiaa, hyytyi volteilla ja toisen sivun kiemuroiden kaarteilla kiiruhti alta pois ja kyseli onko ihan pakko taipua ja käyttää lihaksiakin. Kun sanoin jotta juu, kyllä on, niin kiltisti pisti työmoodin päälle ja alkoi kuunnella taas mitä ratsastajatumpelo tällä kertaa mahdollisesti kaipailee tehtäväksi. 
Siihen mennessä kun siirryttiin laukkaympyrä-käynti-laukkaympyrä-ravikiemuraharjoitukseen oltiin jo kohtuukivasti yhteisymmärryksessä. Paitsi että just kun ravikiemuroilla sain pienen laukanjälkeistohotuksen hallintaan Liisa maiskutteli edelläkulkevalle ponille, ja Udna toki totteli mamman kehotteita :D.

Väriä elämään

Harrikkakakarat on nyt hilkkua vaille kolmikuisia, ja alkavat kaikki pikkuhiljaa vaihtaa harmaanvihreästä vähän värikkäämpään kuosiin.
Pisimmällä on tuo oranssirenkainen tytsy, aiemmista pariin höyheneen perustuvista arveluistani poiketen ei se sittenkään taida valkorintainen olla, vaan isänsä tapaan vaalea lila, joka tietty naaraalla jää vieläkin vaalemmaksi.
Keltainen siskonsakin on jo ihan kivasti alkanut saada väriä vatsaansa, ja on tuolla punaisella poijallakin jo muutama höyhen vaihtunut.
 
Sancy ja Huu pitäisi taas laittaa toviksi asumuseroon, niin saisi naisparka vähän höyheniä niskaansa. Toisaalta aika turhaa touhua sekin on, kun muutaman viikon kestää höyhenet kasvattaa, ja sitten on taas parissa päivässä samannäköinen kun yhteen pääsevät...

Kävin tänään myös vähän alustavalla kanariakartoituskierroksella. Aika hintsusti noita on näemmä tarjolla tähän aikaan vuodesta, eikä niissä vähissäkään mitään välitöntä ostoreaktiota herättävää (joo, mä olen vähän kranttu).  Yksi haaleankellervä töyhtöpää olis ehkä harkinnan arvoinen, mutta siitä kaupan henkilökunta osannut mitään arvausta sukupuolesta heittää. Toisaalla oli suht todennäköinen naaras, aika vaalea peruskeltainen kevyellä oranssilla sävytyksellä, ihan kiva ja myöskin mahdollinen muttei mitenkään erityisen säväyttävä. Plus sitten sinne kauppaan jäisi yksi ainoa koiras yksinään murjottamaan. Pitää koluta vielä pari paikkaa joissa ehkä näillä kulmilla voisi lintuja olla, ja miettiä sitten ottaako jonkun vai odotteleeko vielä tovin josko tulee enemmän valinnavaraa tai jotain kotikasvattipoikueita tarjolle.

Roihu, komea ja hienosti laulava herra haluaisi tutustua sievään rouvakanariaan tositarkoituksella

RIP Ruska

Puolisentoista vuotta vain ehti Ruska kanarialainen luonamme viihtyä, kun viime yönä oli kuolo korjannut. Melkein alusta astihan sillä oli ongelmia terveyden kanssa ja vaikka mitä lääkkeitä kokeiltiin niin ei se hengityksen rohina ja pihinä pysynyt alussakaan poissa kuin tilapäisesti ja on pahentunut hiljalleen koko ajan, niin ettei tuo nyt mikään suuri yllätys ollut. Mutta pikkuisen olin jo elätellyt toivoa vähän parempaan suuntaan menosta, kun se nyt kuitenkin tässä alkuvuodesta alkoi kasvatella ihan reippaasti uusia höyheniä harsuuntuneeseen pukuunsa eikä vielä eilenkään mitenkään tavallista vaisummalta vaikuttanut. Vaan kaipa se sulkasatoilu sitten vei viimeisetkin voimat puolikuntoiselta linnulta. :(

Täytyy nyt sitten alkaa Roihulle katsella joku uusi kaveri ettei ihan yksinään tarvitse lauleskella.

Valkoviikko

Pantteroidi taas hetken testaili miltä elämä maistuu blondina.

Päätti sitten kuitenkin vielä riisua labratakin ja palata normaaliin viherrykseen.
Puhdasta uutta nahkaa abstraktina taiteena:

Elämää pellossa

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: peltoilua

Maneesin katolta oli sen verran reilusti tulossa lunta ryminällä alas hetkellä millä hyvänsä, että mentiin suosiolla kaikkien mielenrauhan säilytykseksi pellolle lumeen kahlailemaan. Poni liikkui reippaasti (vaikka oli kuulemma sille jo toinen peltokeikka tälle päivälle), mutta ihan hienosti ratsastajaa kuunnellen. Taaskin ongelmana lähinnä ratsastajan puuttellinen hämäränäkö, kun poni välillä viistosi hieman yllättävään suuntaan vaihtaessaan poljetulta uralta toiselle. 

Poninkarvaindeksin perusteella muuten nyt on kevät, sen verran kiihtyvää tahtia talviturkit jo varisevat...

Huppuhyppelyt

Aika: Maanantai & Perjantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Maanantain tunnilla kasattiin vaihteeksi parit esteet kentälle ja hypeltiin yhtä sarjaa, yhtä innaria ja paria erikoisestettä (lankku ja portti). Udna oli edellisen tunnin käynyt pellolla nelistämässä ja oli vissiin vähän väsyksissä ja laiskanoloinen. Toki se mielellään hyppäsi niin kuin aina, mutta esteiden välissä vähän kyseli onko pakko juosta. Noh, ihan kohtuullisesti kuitenkin kokonaisuutena suoriuduttiin.

Perjantaina pompoteltiin taas, sää oli sen verran kosteanlämmin, että maneesin katolla lumet oli lähtemässä liikeelle. Kaiken varalta siis laitettiin joka ponille korvahuppu, ja radio melskaamaan maneesin nurkkaan vaimentamaan mahdollisia ylimääräisiä ryminöitä. Tunti sujui kuitenkin ilman ihmeempiä häiriöitä. Udna taaskin hivenen normaalia hyppelymoodiaan tahmeampi (oli kuulemma edellispäivänäkin mennyt esteitä pidennetyn tunnin) mutta maanantaita pirteämpi kuitenkin. Tällä kertaa mentiin vähän pidempää rataa, mukana vesimattokin (mikä vähän aiheutti silmäpyörittelyä parilla nuoremmalla ponilla) ja pari aika haastavaa tietä esteille. Muuten meni ihan kivasti mutta ratsastaja kehitti paikoin hieman holtittomia lähestymislinjoja, ja lopun pisimmillä radoilla meinas happi loppua taas ihan tosissaan kun unohti kunnolla hengittää yrittäessään muistella radan kulkua...

Lisäfisuja

Malawilassa saulosien väritys kehittyy edelleen siihen malliin että kävi varsin selväksi että ei tuosta alkuperäisestä poppoosta tosiaankaan kuin maksimissaan kaksi ole naaraita. 

Viikonloppuna käytiin vaihtelun vuoksi Tukholmassa rälläämässä, ja kun ei oikein mitään erityisempää ohjelmaa ollut mielessä, niin keksin jotta voisi käydä tutkailemassa josko olisi joku paikallinen ahvenkauppa josta saisi täydennystä eväkäsparveen. Google löytikin malawipitoisen kaupan (Aqua Stockholm) näppärän paikallisjunan kantaman päästä, ja kolme keltaista tyttöä pääsi merimatkalle Suomeen (parin perinteisen pelargoni-verenpisarapistokkaan kera...).

Nyt saulosijakauma on siis viisi rouva ja viisi herraa. Edelleenkin kaukana optimaalisesta, mutta katsellaan nyt jonkun aikaa miten elo tuolla kokoonpanolla alkaa rullaamaan. Juuri enempää yksilöitä tuohon pienehköön purkkiin ei kyllä enää viitsi survoa, eli seuraavaksi pitää sitten ruveta karsimaan äijiä jos tulee ongelmia...

 

Puomisulkeiset

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Tällä kertaa ohjelmassa puomeja pitkittäin ja poikittain suorilla, kaarilla ja volteilla, käynnissä, ravissa ja laukassa. Kivaa vaihtelua sekä ratsulle että ratsastajalle, joskin Udna oli sitä mieltä että kahden puomin välisestä kapeasta kujasta pääsee parhaiten läpi kun vähän lisää vauhtia. Samaten koko keskihalkaisijan mittainen puomilinja tuotti hiukkasen haasteita laukassa kuumenevan ponin vauhdin säätelyn osalta, kun linjan päässä olis pitänyt viimeiselle puomille rauhoittua raviin ja samantien suht tiukalle voltille. Noo, kyl me nyt ennen seinää kuitenkin se ravikin sieltä kaivettiin... :D

Viikon verrran malaweja

Malawit on polskineet tuossa olohuoneen nurkassa nyt viikon. Lintumetsän keuhkotautiparantolassa (=molemmilla ihmisasukkailla flunssa...) ei kauheasti ole jaksettu muita aktiviteettejä kehitellä, ja työtkin suosiolla hoidin melkein koko viikon sohvanpohjalta käsin, niin onpahan joutanut seurailemaan noiden kotiutumista.  
Liekö uutuudenviehätystä vai mitä, mutta olen vallan rakastunut. Ne ovat hyvin eläväisiä ja kauniita, ja ainakin toistaiseksi ihan terveen oloisia kaikki. Ja niillä on pohjaton vatsa. Etenkin alussa olivat sen verran hyvinkoulittuja että aina kun jompikumpi meistä liikahti sohvalla niin sinkosivat porukalla pintaan ruoan toivossa. Nyt ne on jo vähän alkaneet oppia että ei sitä einestä valitettavasti ihan joka kerta ole tulossa...

Ainoa pilvi malawitaivaalla tällä hetkellä on noiden saulosien sukupuolijakauma. Saulosithan oli kaupasta melkein loppu niin ettei niistä kauheasti mitään valikoitu vaan kaikki viimeiset yksilöt lähti matkaan. Siinä vaiheessa niissä kyllä oli vielä ihan sopivasti kaksi harmaampaa värinvaihtoa aloittelevaa koirasta, ja loput viisi  keltaisia potentiaalisia naaraita. Uuteen kotiin päästyä vaan yksi "naaraista" alkoi parissa päivässä vetää niin vahvaa raitapaitaa päälle että on kyllä ihan varma koiras, ja niistä lopuistakin vielä pari on vähän epämääräisen likaisenkeltaisia harmain raidoin. Ja kun niistä kunnolla keltaisista vielä toinen on niin kovin pieni vielä, että siitä tuskin vielä voi mitään varmaa sanoa, on tuolla purkissa pahimmassa tapauksessa yksi naaras kuuden koiraan kanssa...
Noh pitää nyt tovi katsella mitä niistä loppujen lopuksi alkaa muotoutua josko riittäisi että vaan lisäisi porukkaan vielä pari varmaa naarasta vai pitääkö yrittää jossain vaiheessa ylimääräisiä koiraita poistaa tavalla tai toisella...

Tämä oli vielä viikko sitten ihan keltainen..

Näitä pienempiä miehiä on kaksi

Kirkkaankeltaisista suurempi lienee varma naaras, pienin varmaan vielä voi muuttua miksi vaan...

Ja sitten pari epämääräistä joista en oikein viikon kokemuksella osaa sanoa juuta enkä jaata

Hongeista en edes yritä arvata sukupuolia, ne on kaikki ihan samannäköisiä. Osa vahvemmilla raidoilla ja osa vähän vaaleammilla , osa hiukan pienempiä ja tummempia mutta ihan mahdoton päätellä mikä tuossa on sukupuolesta ja mikä vaan hierarkia-asemasta tai vaan vielä pienemmästä koosta johtuvaa. Mutta kovin somia ne ovat joka tapauksessa ja niin kauan kun kohtuullinen rauha purkissa säilyy niin eipä tuolla niin väliä.

Piilosilla

Lintumetsän linnuilla on kirjoittamattomana sääntönä se, että valojen sammuessa illalla kaikki ovat kiltisti häkissä tai vähintään lintuhuoneessa. Nyt nuo penteleen ruotsalaiset on ruvenneet kapinoimaan ja alkaneet leikkiä piilosta.

Alkoi keskiviikkoiltana kun hyviä öitä toivotellessa olikin parvessa kahden linnun vajaus. Pikainen yleisten oleskelupaikkojen tarkistus ei tuottanut tulosta, eikä vielä vähän tarkempikaan huushollin kiertäminen. Eikä vielä kolmaskaan syynäys. En minä nyt mitenkään kahta lintua kerralla ole voinut karkuuttaa niin ettei sitä olisi ollenkaan huomannut. Eikä ketään ollut jumissa pattereiden takana tms henkeä uhkaavassa paikassa, joten todennäköisesti pariskunta on vaan jonkun hyvän ja mieluisan kolon itselleen löytänyt, niitä kun on pienen peipon kokoisena tässä talossa aika runsaasti. Huolestun sitten vasta aamulla jos eivät ala ilmaantua.

Sieltähän ne päivän valjettua työhuoneen kirjahyllystä ilmaantuivat. Ja sitäkin hyllyä olin kyllä jo illalla kopistellut turhaan muutamaan kertaan. Ja eikö sitten eilisiltana sama juttu, ei kyseistä pariskunta taaskaan näkynyt mailla eikä halmeilla. Vahingosta viisastunena kirjahyllyä syynäämään, mutta ei ne siellä samassa paikassa tietenkään enää olleet. Laajennettu haku paljasti yhden kolosen johon on kanniskeltu roskia selvästikin pesä mielessä, mutta ei lintuja siinäkään. Muun huushollin tutkintakin jäi taas tuloksettomaksi, eli saivat jälleen yöpyä ulkona.

Aamulla jostain taas ilmestyi iloinen tirppa lentelemään ympäriinsä, ja sen kommunikointi vielä torkkuvan vaimon kera johdatti tämänkertaiselle sylttytehtaalle. Nyt lymypaikkana oli eteisen limoviikuna, enhän minä siitäkään edellisiltana kävellyt ohi kuin ehkä parikymmentä kertaa ja kurkin noin kymmenen sentin päässä ikkunalautoja ja kaapintaustoja... Saas ny nähdä saako nuo tänä iltana kotiinsa ongelmitta vai tuleeko kuurupiilokisassa jo 3-0 tappio... 

Etsi kuvasta lintu...

Vain yksi pieni lehti muiden joukossa...

Jälkikasvu sentään alkaa oppia jo ihan kivasti talon tavoille. Punainen on varmaankin rupeamassa isona pojaksi, päätellen sen satunnaisesti pitämästä epämääräisestä ölinästä jonka vissiin pitäisi olla laulua.

Vielä aavistus suupielen nystyjä jäljellä ja yksi vaaleansininen höyhen kaulurissa...

Oranssilla ja keltaisella on molemmilla jo jokunen musta höyhen päässään siellä täällä, ja ovat pysyneet hiljaa, niistä saattaisi olla tyttöjä tulossa. Oranssista on lisäksi tulossa valkorintainen, se on ollut koko ajan hiukan harmaamman värinen vatsasta kuin sisaruksensa, ja nyt siihen on selvästi tullut muutama valkoinen höyhenkin. Liekö varhaiskypsä puvunvaihtaja vai onko rymynnyt jossain niin että on mennyt vatsahöyheniä vaihtoon. Saa ny nähdä mitä muita yllätyksiä väreissä tulee, ainakin tuo valkovatsageeni on ollut vanhemmilla piilevänä... Sininen ois kiva ylläri, mutta hyvin epätodennäköinen kun selät on kuitenkin kaikilla kolmella aika samaa vihreää.

Laukkailua

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Laukkapainotteinen tunti taas tällä kertaa. Raviverryttelyn jälkeen mentiin ensin ympyrällä ravi-laukkasiirtymiä, sitten laukannostoja pituushalkaisijalla niin että vaihdeltiin nostettavaa laukkaa, ja lopuksi vielä vähän ympyrätyöskentelyä vähän pienentäen ympyrää ja vähän kokoamista yritellen. Udna taas ihan pirtsakka ja menossa (joskin tavalliseen tapaansa aika etupainoinen laukassa), ratsastaja vähän tahmeampi normaalitumpelo. Paikoin siis ihan ok suorituksia ja paikoin vähän vähemmän ok...