Hypokondriahetki

Maanantaina oli koko päivän vähän omituinen kiristävä ja kipeä tunne rinnassa. Olin jo ihan varma että on vähintään joku sydänkohtaus tai syöpä tulollaan. 

Kunnes tajusin että viikonloppuna tuli kaavittua useamman metrin matkalta multaa pois tyrninjuurien välistä pienellä käsiharalla ja kuopattua sinne muutama pussillinen kukkasipuleita. Oli siis vaan jokunen vähemmän käytetty kuokkimalihas juntturassa siinä pinnalla...

Vielä pihalla

Aika: Maanantai 
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Vähän inhimillisemmät kelit taas ja pyörittiin kentällä vaikka pimeä alkaa jo hiipiä ylle tunnin aikana. Udna kohtalaisen kivan tuntuinen tänään ja se vasemmalle taipuilu sujui vähän paremmin kuin jokusella edelliskerralla. Ravissa tehtiin tovi kulmankatkaisu-voltti ulospäin -jumppaa, sitten pituushalkaisijalta vähän väistö-suoristus-väistötreeniä ja vielä laukassa siirtymisiä ympyrällä. Ja taas tunnin päätteeksi taluteltiin varsoja ja mammoja tarhasta talliin.

Räkmixiä

Tein vaihteeksi annoksen herkkueinestä fisuille. Raaka-aineina sekalaista vesielävää, hiukan sydäntä ja nurkilta löytyvää viherrehua. Veget sauvasekoittimella smoothieksi, loput kenwoodilla sörsseliksi. Sekaan sotkuun vähän kalkkia ja vitamiineja ja liivatelientä ja jääkaappiin hyytymään.

..ja valmista tuli, annospaloina pakastimeen ja sieltä altaaseen pari kertaa viikossa. Sen verran tukevaa ja sotkevaa tavaraa että ei sitä ihan joka päivä kannata tarjoilla. Mutta hyvin maistuu.

Räpsyttelin samalla kiekkolasta kuvan aamu/iltavalaistuksessa ja päivän täydessä valossa.

Vielä bonuskuva norsusta kun kerrankin osui kameraan vähän muutakin kuin musta suttu...

Varsanmetsästys

Aika: Maanantai 
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Syksy ja kylmä tuli nyt kerralla, ja hevosurheilu siirtyi taas maneesiin. Udna tänään vähän vähemmän toispuoleinen, joskin edelleen painaa kädelle. Asettelua ja volttailua, vähän avoväistön tapaista pituushalkaisijalla. Laukassa ravivoltti-laukka-ravivolttijumppaa molempiin suuntiin. Taaskin pari suht siistiä nostoa saatiin aikaan, muuten aika keskinkertaista sohlailua.
Tunnin jälkeen käytiin porukalla hakemassa isolta laitumelta tammat ja varsat talliin. Pimeällä laitumella sai vähän arpoa mikä tamma oli minkäkin varsan pari, mutta taisi ne loppujen lopuksi oikein mennä, jahka Liisa sai vähän pakoilevan Feeniksinkin narun päähän. Minäkin sain yhden varsoista kuskattavaksi, muuten kyllä olisi suht nätisti kulkenut, vaan kun emolla oli kiire talliin niin meinasi tulla välillä vähän hätä perään.

Kameran ulkoilutusta

Käytiin vähän ajelemassa josko saisi komeita sumukuvia, ei oikein kunnollista paikkaa sattunut vastaan (joo, oli sumua mutta semmoisena tylsän tasaisena massana), mutta jotain räpsyjä tarttui.

Hämppy ripusti takkinsa naulaan

Kuikkakin ajelehti hetken järvellä. 

Ajeltiin varsalaitumen ohi toiveissa saada vähän sumuhummakuvia. Sumu olikin jo sen verran hälvennyt ettei siitä oikein kunnon tunnelmaa enää saanut, mutta kävin kuitenkin vähän paparazzoimassa pikkupoikia. Ei vaan meinannut kuvaamisesta tulla mitään kun olisivat vaan olleet koko ajan syliin tunkemassa niin ettei kameran kanssa päässyt tarpeeksi kauas... :D

-Jee, rapsuttelija!

- Väistäkää ny jätkät vähän että minäkin mahdun

Miks se nyt koittaa karata?

Tässä me taas ollaan...

Niitä rapsuja?

Taas se vaan pakittaa, tyhmä tyyppi...

Andit ja Galapagos 18.4. - 4.5.2014 Osa 1

* Hiukan taas venähtänyt tämä(nkin) reissun dokumentointi vaan ehkä tämä tästä... *

Pitkäperjantai alkoi klo 5:00 Hki-Vantaalla odotellen lentoa Amsterdamin kautta Quitoon. Vähän pölähtänyt olo kun tieto siitä että olisi ylipäätään reissu  peruutuspaikoilla tarjolla oli tullut kaksi viikkoa aiemmin ja matkan henkinen valmistautuminen siis vähän puolitiessä. Käytännön järjestelyt (kinuaminen vapaata töistä ja lomahoitaja elikoille ja jonkunlaisen edes etäisesti järkevän matkatavarakoosteen kasaan haaliminen) sentään oli lähes kunniallisesti saatu pikavauhtia hoidettua... Kun kerran Galapagos on pitkään ollut sillä "sitten joskus" listalla niin vähän hulluahan se olisi ollut tuohon tarjoukseen olla tarttumatta, vaikka tarkoittikin sitä että kesälomalla ei sitten enää ainakaan kovin ruhtinaallisella budjetilla mihinkään lähdetä...

Andit 

Otavalo

Aluksi matkaohjelmaan kuului muutama päivä Ecuadorissa mantereen puolella, ja Quiton lentokentältä ajettiin ensimmäiseksi yöksi suoraan Otavaloon vanhalle  espanjalaiselle haciendalle. (Hiukkasen katkerana vaan totesin jotta kun kerrankin reissussa majailisi oikein hevostilalla missä voisi käydä maastoilemassakin, niin siellä on sitten aikaa vain pikaiseen yön yli oleskeluun ...)


Aamun hiukan sarastaessa kammettiin taas ylös ja käytiin kurkkaamassa eläintorin menoa. Sieltä olisi saanut konkreettista kuvitusta moneen perisuomalaiseen sanontaan, kuten "viedään kuin pässiä narussa", "ostaa sika säkissä", "sievä kuin sika pienenä" jne. Marsujakin oli paljon tarjolla paistikkaiksi...

Possu ei tahtonut vaihtaa kotia		Laamalla lävärit

Sen jälkeen takaisin haciendalle tankkaamaan aamiaista ja takaisin kuuluisille käsityömarkkinoille. Olisi tehnyt mieli ostaa kaikenlaista kivaa tavaraa, mutta koska niitä piti sitten raahata mukana vielä koko loppureissu niin tyydyin vain yhteen alpakkavillatakkiin, kassiin ja puuvillahousuihin.

Quito

Iltapäivällä ajeltiin Quiton vanhaankaupunkiin majoittumaan ja käytiin pienellä kävelylenkillä tutustumassa paikkoihin. Jos on kirkkoarkkitehtuurista kiinnostunut on Quito varsin antoisa kohde, joskin pääsiäisen vuoksi kirkot olivat nyt auki turisteille vähän satunnaisesti.

Illalla Jouni sanoi jotta voi ottaa illalliselle kameran matkaan, kuulemma vähän erikoisempi paikka (en sitten ottanut kuitenkaan).  Yllätys olikin että tarjolla oli oikein kultturelli ooopperaillallinen, jossa pari laulajaa esitti aarioita ruokailun lomassa. Metka kokemus sekin, ei ihan sitä mitä ensimmäisenä ecuadorinmatkalla odottaa... :D

Uhri Cotopaxille

Cotopaxin luonnonpuistoa kohti alettiin ajaa taaskin varhaisaamiaisen jälkeen  (tervetuloa "Jounin herätysmatkoille" taas... :D  ). Pilvet oli puistossa alhaalla ja maisemaa näki lähinnä pilkahduksina tuulen hetkittäin pyyhkiessä sivuun paksua usvaa.

Parin maisemapysähdyksen jälkeen saavuttiin huipulle vievän polun parkkipaikalle, josta oli vain muutaman sadan metrin matka ylöspäin restauroinnin alla olevalle taukotuvalle. Kävely sinne kesti kuitenkin parisen tuntia kun rapiat 4000 metrin korkeudessa jokainen askel nousua vaati tovin lepotauon ja liian luja vauhti kostautui heti pyörrytyksenä ja pahimmillaan vaarana vuoristotautikin heikossa happitilanteessa (olisi ehkä sittenkin pitänyt ostaa niitä kuivattuja kokapensaan lehtiä Otavalon torilta...) Jo lähtiessä pilvistä vihmoi vettä ja ylempänä se muuttui navakan tuulen kera vaakasuoraksi veden ja rakeiden sekaiseksi ihonkuorintasessioksi. Uusi softshelltakki piti veden yllättävänkin hyvin mutta housut oli litimärät jo puolessa matkassa ja goretex ei kengissä paljon auta kun vesi valuu niiden sisään kinttuja pitkin... Sisulla ylös asti kuitenkin painettiin ja paluu takaisin bussille lämmittelemään sujuikin kymmenessä minuutissa. Jatkoimme matkaa lounaspaikalle (jonka pihalta sai bongailla puistossa majailevia villiintyneitä hevosia) ja sieltä takaisin Quitoon kunhan koko porukka oli taas palannut.

Paitsi että uskollinen pikkueos ei oikein arvostanut sitä että se henkiinjäämiseen keskittyessä unohtui sateen yltyessä laittaa reppuun suojaan ja sanoi työsopimuksen irti lopullisesti. Loppureissu piti sitten räpsiä vanhalla pokkarilla, kyllähän silläkin läheltä ja sopivissa oloissa ihan OK kuvia saa vaan kyllä sitä Kameraa välillä olis kaivannut... Ilta kuluikin lähinnä kuivatellessa vaatteita ja kenkiä hotellin hiustenkuivaajalla, sitä kokeiltiin kameraankin vaan ei siihen enää elämää saatu.

Eosin viimeinen tallenne reissulta...

Tandayapa, kolibreja ja kotingoja

Matkaohjelma jatkui alemmas Andien rinteitä pilvimetsiin Tandayapaan. Bussimatkailun lomassa pidettiin taas vähän maisemapysähdyksiä ihmetellen matkalle sattuvia pikkukyliä ja kuinka kasvillisuus huipun ylityksen jälkeen vaihtui itälaidan kuivista ja karuista kivikoista länsirinteiden pilvien ja sateiden kostuttamaksi vehreydeksi. 

Pari päivää leppoisaa lojuskelua lodgen terassilla syöttölaitteille kerääntyviä kolibreja ihmetellen. Olisin voinut jäädä sinne vaikka viikoksi, hypnoottisia pikkuotuksia ja kovin kesyjäkin tuolla. Pitelin kädessä irtokukkia joista linnut kävivät juomassa sokerivettä, joka valui kukista sormillekin. Aika tajunnaräjäyttävä kokemus kun pieni kolibrinkieli tunkee sormien väliin sokeria lipomaan...

Suunnattoman arkojen eläinten luontokuvaus tiettömien taipaleiden takana on vaativaa touhua... eiku...

Kosketuspinna, kosketuspinna!!

Jokohan tuli selväksi että kolibrit on superihquja...

Pilvimetsäpoluilla vaeltelu sumun seassa tonnien painoisten efifyyttikasvustojen verhoamien puiden alla oli myös varsin taianomainen kokemus. Omalla lodgellakin oli polkuverkostoja, mutta metsä ei siellä ollut vanhempaa primäärimetsää, joten kävimme pidemmällä lenkillä vähän kauempana olleen toisen lodgen tiluksilla.

Kyllä niitä siellä oli...

Pääsimme myös katsomaan varsin läheltä tuliharjakotingojen aamusoidinta vähän matkan päässä olevilla tiluksilla. Tilan isäntä joitakin vuosia sitten oli arponut raivaisiko lisää metsää laitumiksi vai säästäisikö metsät ja alkaisi houkutella turisteja katselemaan lintuja, onneksi päätyi jälkimmäiseen ratkaisuun. Hieno elämys vaikka siinä vaiheessa pokkarilla ei oikein mitään tehnyt...

Soitimen hiljennyttyä kävimme metsäkävelyllä pitta-lintuja etsimässä. Isäntä oli joskus polkuja raivatessaan huomannut että nuo harvinaiset linnut seurailevat perässä matoja kaivuujäljistä keräillen, ja on sitten opettanut niitä tulemaan kutsusta hakemaan ruokaa ja antanut niille nimetkin. Pitkään huudeltiin "Shakiraa", joka ei kuitenkaan suostunut saapumaan paikalle, tämä toinen kaveri kyllä seuraili. Metsäretken jälkeen pääsimme tilalle maukkaalle bola-aamiaiselle (jonkunsortin liha-kasvispiirakka pallonmuotoisena), ja samalla sai seurata siellä olevien ruokintapisteidenkin lintusia.

Paikallista nuorisoa kylänraitilla rälläämässä

Tukaani lintulaudalla

Ekvaattorilla Ecuadorissa

Quiton suuntaan taas palaillessa seisahduttiin hetkeksi päiväntasaajalle turisteeraamaan (tosin oikeasti se ekvaattori on jossain parinsadan metrin päässä tuosta viivasta,vaan ei kerrota kenellekään...) ennen lepuutustaukoa kraatterin vierustan hotellilla. Sitten olikin aika jättää manner ja siirtyä merielämän pariin, vaan siitä enemmän toisessa osassa.