Leväntorjuntaa

Meinaapi tuo nurkka-allas kehitellä leväongelmaa, ei vissiin oikein kunnolla tasapainossa...

Siispä tavallista perusteellisempi raivausoperaatio kehiin. Melkein kaikki sisusteet pihalle ja kunnon jynssäys, samoin kaikki levääntyneet kasvit roskiin ja uusia tilalle, vanhoista takaisin vain ne pätkät mitkä ei kasva turkkia. Hiilari vähän isommalle, uusia kasviravinteita kehiin ja muutama leväntorjuntatabu varmistukseksi perään. Toisen putkenkin olisin vaihtanut kasvisävyiseksi, vaan oli sitten tietysti viisi senttiä liian lyhyt kun en kauppaan lähtiessä muistanut tarkistaa kokoa. 
No jos tuo nyt edes pari päivää olis taas katseenkestävä.

Pallerot voi hyvin, mutta vieläkään eivät juuri muuta suostu syömään kuin pakastesurvaria (ja kotiloita mut ne ei kauaa kestä...).

Ronsukin voi hyvin, syö ja porskuttaa, mutta ei se kyllä ole kasvanut oikeastaan yhtään. Paitsi kärsä on pari milliä venynyt.

Ronsun kärsä elokuussa ja nyt

Rellun jouluyllätys

Lauantai:

Kirpeää pakkassäätä luvattu koko maahan ja etelässäkin pitkästä aikaa kirkasta ja aurinkoista tappavan tasaisen lumennakkelun sijaan. Lähdettiin Itä-Suomen kierrokselle kohti sukulaisia joulunviettoon.

 Laturin varoitusvalo, juur se asia minkä haluaa nähdä kojelaudassa matkalla pohjoiseen, rapiat neljänsadan kilometrin päässä kotoa, pimeässä, keskellä ei mitään, pakkasmittari vajoamassa vauhdilla kohti kolmeakymmentä. Konepeltikin jäätynyt kiinni niin ettei pääse tarkistamaan pyöriikös se laturi ollenkaan vai mikä mättää. No, jospa se ois vaan joku kosketusvika ja häviää itsekseen...

Juu ei tainnu olla, seuraavaksi tuli kojelautaan oikein kunnon jouluvalaistus päälle. Ja alkoi sähköiset toiminnot sammuilla yksi kerrallaan, radio, puhallin, absit, sipsit, upsit sun muut kirjainlyhenteet, nopeusmittari ja ohjaustehostinkin katosi kuskinpallilla istuneen talonmiehen mukaan...

No shit Sherlock, eipä tätä vielä muusta huomattukaan... Hetki arvottiin koitetaanko kaivaa joku hotelli matkan varrelta vaan päätettiin sitten kuitenkin koittaa nilkutella määränpäähän asti, moottori kuitenkin toimi ja hepo juoksi muuten normaalisti, valoissakin vielä oli elämää joskin hyvää vauhtia hiipuen.
Ei tarvinnut sentään turvautua hinausautoon ja päästiin perille, moottori ei kyllä inahtanutkaan enää sen jälkeen kun sen kerran oli sammuttanut... Siinäpä sitten ihmeteltiin milloinhan täältä pääsee jatkamaan matkaa ja takasin kotia kohti jos pitää alkaa jotain aukinaisia korjaamoita tai varaosia metsästää jouluviikolla.


Sunnuntai, aatonaatto: 

Paikallisissa peruskaupoissa sentään vielä täys joulumyyntirähinä päällä, joten päätimme hakea uuden akun hyytyneen tilalle, se ny olikin alkuperäinen vuodelta 2005, joten ei vaihto missään tapauksessa pahaa tee vaikkei ongelmaa poistaisikaan. Täysi akku sammutti enimmät jouluvalot, mutta laturivaroitus jakoi edelleen lämmintä jolunpunaista loistettaan. Illemmalla talonmies kävi vielä vähän räpläilemässä kojetta ja sai toivoa herättävän tuloksen: tyhjäkäynnillä valo palaa vaan sammuu jos lisää kierroksia... Päätimme siis tehdä seuraavana päivänä valoisan aikaan pienen koeajon mitä tapahtuu.


Maanantai, jouluaatto:

Testilenkillä kaupunkiajossa alkuun valo paloi - ja sammui! - ja paloi taas tovin - ja sammui lopullisesti kun päästiin nopeammalle tielle!! : ).  Paluumatkalla ei vilkutellut enää hitaassa vauhdissakaan ja tukikohtaan päästyä testikäynnistyksessä käyttäytyi ihan normaalisti. Hälytystila siis peruttu toistaiseksi, päätettiin jotta ehkä tuolla uskaltaa lähtä kokeilemaan takaisinpääsyä ainakin toiseen sukulaispaikkaan asti, arvomme tilanteen sitten uudelleen...

Voi siis ilmoittaa äidille jotta tulossa ollaan, ja keskittyä tämän illan vetämään kitusiin suklaata, palvikinkkua ja Chateauneuf-de-papia...

Nakuratsastusta

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: ilman satulaa

Nakuina siis ponit, ei senioritädit sentään Lady Godivaa ala keskitalvella esittää... Humputeltiin ympyröitä maneesissa ja koitettiin pysytellä kaikissa askellajeissa ponin kyydissä, myös ne ekakertaa satulatta menijät. Kivaa pitkästä aikaa ja ponin selkä lämmittää mukavasti takalistoa pakkasella.

Zosteropsin joululaulu

"Vaan ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki mi sulkee mun sirkuttajain."

(Oikeasti tuo Rilli vaan jostain syystä itse tykkää tunkea kuljetushäkkiin istuskelemaan, kait muori kaipaa välillä vähän omaa rauhaa  häsläävien seeprapeippojen seassa...)

Joulupuu on rakennettu...

...ja namusia ripustettu ompi kuusen araukarian oksilla...

Laitoin nuorisonkin sitten kokonaisuudessaan lentohäkkiin siipilihaksia verryttelemään kun ei ne tunnu kaupaksi menevän (nojoo, vois tietysti vähän tarmokkaammin mainostaa...) ja alkoivat välillä kärttyillä toisilleen pikkuhäkissä. Melkein koko parvi yhdessä kasassa, pari seepristä ja Pulu vain puuttuu...

Uusia tuulia

Paikka: Myrskog
Ratsu: Sally
Opettaja: Piude
Aihe: tutustelua

Kävin vähän ottamassa tuntumaa Piuden uuteen talliin, hienohan se. Lievä kulttuurishokki vaan pienten ja pyöreiden ponien jälkeen päätyä taas sataseiskytjarisat puoliverisen kuikelon selkään, korvat on jossain kahden metrin päässä satulasta ja ravi kuin hidastetussa filmissä. Plus että nuo ihan oikeasti reagoi ratsastajan tekemisiin, eli ratsu pysähtelee ja kiihdyttelee välillä vähän suunnittelemattomasti kun tumpeloratsastaja huomaamattaan siirtelee painoaan ja/tai raajojaan miten sattuu. Mut onhan se kyllä varsin virkistävää vaihtelua ja etenkin erittäin opettavaista. Lähinnä vaan hölkkäiltiin ja otettiin pieniä siirtymisiä ja tutusteltiin uusien ratsujen kanssa puolin ja toisin.

Puomiympyröitä

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: puomille osuntaa 

Ravissa vaihteeksi ilman jalustimia yhdellä sivulla puomi johon piti osua ja välillä vähän asetella. Keskellä odotellessa volttailua. Ja samaa laukassa tosin jalustimien kera, ensin reunoja pitkin puomin yli ja lopussa muutama kierros pienemmällä ympyrällä.

Joko näkyy tonttuja

Sheldon kurkkii ikkunasta jaloitellessaan amppelissa..

Hypitihyp

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Fixin kanssa hyppelemässä. Kuntoonlaittaessa raukka vissiin luuli punaista kaviokoukunvartta porkkanaksi ja etukaviota kohti kumarrellessani ilmestyi turpa jalkojen välistä ja koitti syödä koukun :D.  Piti tuottaa poniparalle pettymys vaan jospa vähän kompensoin rapsuttelemalla otsalta ja leuanalta nirvanaan odotellessa tunnin alkua. Alkuverryttelyssä ravatessa jotenkin tavallistakin tahmeampi ja jurottavan oloinen, mutta piristyi huomattavasti jahka laukkaan ja hyppäämään päästiin ja radanpätkät meni ihan kohtuukivasti. Tai ainakin ne osat kun askeleet osui sopivasti ja ratsastaja onnistui arpomaan oikein hyppääkö poni tällä askeleella vai vasta seuraavalla...

Riverdancea aamujumpaksi

Harrikat menee nykyään valojen aamulla sytyttyä aina ensimmäiseksi tuohon samalle oksalle pieneen ryhmätanssituokioon. Tai siis poijat tanssii ja se ainokainen emäntä arvostelee suoritusta. Hassun näköistä mut äärimmäisen vaikea ikuistaa kun ovat valinneet just tuon kiinteän (ja pesua kaipaavan...)  verkon takana olevan orren ja häiriintyvät herkästi. Siis surkeaakin surkeampaa laatua olevia kuvia vaan jospa idea aukeaa...

Ensin kumarrusta nokanravistelun kera...

Ja sit tasajalkahyppelyä ryhdillä joka sais Flatleynkin kalpenemaan. :D

Toistetaan muutaman kerran kunnes siniseen neitoon on tehty riittävä vaikutus tälle päivälle ja voi siirtyä aamiaiselle.

Siirtymiä ja voltteja

Paikka: Solsikke
Ratsu: Silvert
Opettaja: Liisa
Aihe: siirtymisiä ja puomeja

Edellisviikon teema jatkui, Silvertillä tällä kertaa. Vähän tahmea sekin tänään mut liikkui kyllä jos jaksoi patistella. Ravissa ravi-käynti siirtymisiä, laukassa neliötä kahdella puomilla vastakkaisilla sivuilla. Lopussa pari volttiakin yhteen kulmaan mukaan. Vapaapäivän kunniaksi pidettiinkin tunti päivällä valoisaan aikaan.

Piiri pieni pyörii

Paikka: Uotila
Ratsu: Vekkis
Opettaja: Piude
Aihe: Istuntaa ja apuja
 
Viimeinen keikka Uotilassa, ratsu laiskahko ja alkoi vetelehtiä heti jos hetkeksi lopetti pohkeenpaukutuksen. Keskiympyrällä porukassa käyntiä ravia ja laukkaa, lähinnä istunnan ja apujen kuntoonveivausta. Hepo nosti kyllä ihan nätisti laukan - tosin vasta jos edelläkulkija laukkasi jo... Sai aika tarkkaan kattoa ettei rikkonut alas raville heti kun hetkeksi herpaantui tai vähänkään ohjaa kiristi.  Mä taas vajosin helmasyntiini (tai siis yhteen niistä lukuisista)  ja laskin ohjia liian pitkälle ettei tahmea hepo hyydy vielä lisää jolloin nyt ei luonnollisestikaan mitenkään loisteliasta ratsastusta saa aikaan...

Tuulta ja tuiskua

Tuli sit se povattu lumimyrsky perjantaiksi ja tottakai kvartaalipalaveri keskustassa. Talonmies tiputti kyydistä Pasilassa ja siitä kesti junamatka perille vaivaiset 25 minuuttia ja vaakasuoraan lunta silmiin tuiskuttava puuskatuuli meinasi pientä ihmistä heitellä kokouspaikkaan kävellessä, no onneksi olin ajoissa liikenteessä, kauempaa junalla tulevat oli sit jo useamman tunnin myöhässä... 

Alunperin buukattiin risteily jo viime viikonlopulle kun Tukholmassa olisi ollut fotomessut, vaan piti reissu siirtää kun olikin afrikkailta jo sille lauantaille varattu, ja arpa osui sit tälle viikonlopulle. Jossain vaiheessa tippui päivän mittaan tietoa jotta venekin on myöhässä pari tuntia, ja päivän mittaan se venyi sitten kuuteen tuntiin ja serenaadi seilasi satamaan vasta tuntia ennen kuin olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Siispä kioskista pari viikkolehteä ja täyteltiin ristikoita terminaalissa odotellessa että laivaan pääsee edes sisälle, porukalta irtosi varsin hilpeitä hurraahuutoja sitten kun seitsemän tienoilla viimein kuulutus kertoi jotta nyt alkaa lastaus. Pahoista ennakko-odotuksista huolimatta tuuli ehti yöksi jo tyyntyä eikä merellä keikuttanut juuri lainkaan, sääliksi vaan kävi niitä edellisyön matkaajia.

Tukholmassa ei ollut oikein ohjelmaa, käveleskeltiin vaan ympäriinsä vasta-avatuilla joulutoreilla maisemia katsellen. Weibullista hain pari amarylliksen sipulia että saa edes johonkin kruunuja uppoamaan.

Fixailua

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: siirtymisiä

Vaihteeksi Fixi-poni alla. Korkkasin sit nuo omat pikkukannukset ensimmäistä kertaa. Tunnilla urakoitiin siirtymisiä käynti-seis, käynti-ravi, ravi-seis ja vielä ravivoltti-laukkasiirtymiä. Hieman tahmeaa jälleen eteneminen kannuksista huolimatta, mut hetkittäin ihan OK pätkiäkin. Yltyvä puuskatuuli sai maneesin katon romisemaan ja ponit vähän varpailleen, vaan ei kukaan kuitenkaan säikkynyt enempää.

Neliötä taas

Paikka: Uotila
Ratsu: Eki
Opettaja: Piude
Aihe: Kulmakäännökset
 
Kavereita paikkomassa Uotilassa, ratsuna toistamiseen Eki. Ratsastusta neliössä ja erikoishuomio niissä kulmissa ja niiden ratsastamisessa. Eki varsin kiva, kunhan sen koivet sai ensin kaivettua sentin mutakerroksen alta esille. Ihan kohtuullisesti siis sujui ja laukkakin tuntui jotenkin tasapainoisemmalta ja pyöreämmältä kuin edelliskerralla. 

Pipariseeproja ja -poneja

Päähän pälkähti nykertää Afrikkareissun muisteluiltaan (juu, hauskaa oli!) vähän teemapipareita. Pellillisen väsäämiseen menee tunti, siis kun taikinat on jo valmiina, mut ihan kivaa puuhastelua jos tehokkuus ei ole ykkössijalla.

Ensin kaulitaan tummaa ja vaaleaa taikinaa paksuksi levyksi, siivutetaan ja ladotaan viipaleet lomittain. Sitten kaulitaan lopulliseen paksuuteen jotta saa tasaiseksi  ja värit vähän kiinnittyy toisiinsa.
Jatketaan normaalitapaan muotilla pipareiksi....

Ja paistetaan seeproiksi.

Operaatiosta jäi vaan aika läjä vaalean ja tumman sekaista hukkataikinaa. No senhän voi vaivata keskiruskeaksi ja tehdä jämistä vielä vähän vuonohepopipareita. : D

Kiemurarataa

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: rataesteitä  

Hyppärillä aika mielenkiintoisia reittejä pitkin, poikin ja ristiin rastiin parin vähän tiiviimmän käännöksen kera. Vähän tumpelointia taas lähestymisissä ja askelten sattumisissa mut kyl me kaikki esteen selvitettiin ja jopa eksymättä kertaakaan...

Keskihalkaisijapuomeja

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Puomeja taas Lassen kanssa, keskihalkaisijalla puomisarjaa ravissa ja laukassa. Vähän hakusassa askelten osuminen laukassa mut kohtuullisesti  mentiin...

Mahdoton missio

Puh, syksyn vakiourakka on viimein jälleen saatu päätökseen. Kultakalojen metsästys lammikosta siis. Sujuu näemmä nykyään aina vakiokaavalla:

1.  Lehdet alkaa putoilla puista ja pyhästi vannon tällä kertaa haavivani niitä ahkerammin pois ennen kuin vajoavat pohjaan ja värjäävät veden pikimustaksi niin että näkösyvyys tipahtaa johonkin viiden sentin tienoille. Arvatkaas vaan tapahtuiko tälläkään kertaa. Toinen mielessä käyvä survivalkonsti olisi haavia ne pienimmät ja harmaimmat pois jo ennen kuin vesi mustuu samaa tahtia iltojen kanssa, vaan kun niillä kuitenkin on luonollisempaa ja enemmän tilaa lätäkössä kuin varaston akvaariossa. Eli eipä sekään ajatus sitten tekojen asteelle ikinä pääse.
2. Ilmat kylmenee ja viimein tulee se ensimmäinen pakkaskausi ja lätäkön pinta käy jäässä. Tämä sitten toimii yleensä herätteenä jotta ne fisut ihan oikeasti pitää alkaa haavia pois.
3. Varastoaltaan putsauksen jälkeen suurin osa kaloista haaviutuu suht nätisti yhdellä kyttäyskerralla, pari vauhkompaa yksilöä katoaa haavin heiluttelun samentaman veden ja lehtien sekaan.
4. Alkaa pitkällinen uuvutustaistelu, jossa hämärän tultua lammikko käydään läpi vahvalla taskulampulla ja yritetään paikallistaa viimeiset eläjät, yhtä lukuunottamatta jumittavat yksilöt yleensä löytyvät parin päivän sisällä. Sitä viimeistä saa sitten jallittaa pitkään ja hartaasti kunnes mielessä käy jo koko lammikon tyhjentäminen kun illasta toiseen toistuva taskulamppuharavointi-lehtikuonanpoisto-veden kirkastumisen odotteluprosessi ei tuota edes evänvilausta siitä penteleen elikosta joka yksin jäätyään suuntaa kauhuissaan kaiken energiansa mahdollisimman tehokkaaseen piilotteluun. Kunnes se sitten yhtäkkiä ui haaviin juuri kun on luopumassa toivosta kokonaan.

Pieni harmaa kirjava, tämän vuoden viimeinen mohikaani viimein talvialtaassa turvassa pakkaselta:

Otin sitten samalla passikuvat muustakin parvesta, tai ainakin jonkinlaiset missä nyt kalat edes jotenkin erottuvat...

Toinen pieni kirjava, vähän enemmän punaista:

Hiukan suurempi punainen kirjava:

Keltsi1 ja Keltsi2, keskikokoa

Blondi, vanhempaa kaartia

Kuten myös Kullervo (nuorempana kapinallinen joka käytti mustaa huulipunaa), ja Kalervo (joka oli pitkään  nuorena tumman ruutanan värinen ja useana vuonna se viimeinen lammikon pohjaan häviävä metsästettävä). Tosin Kullervon vatsa on jotenkin pullahtanut viime aikoina niin että joko sillä on jotain huntupyrstögeenejä, matoja tai sit pitää vaihtaa nimi Kyllikiksi...

Keväällä sitten taas vapaammille vesille...