Kuplia sinisen ledin kera

Trigoni alkaa nyt viimein olla pystyssä ainakin jotenkin. Hiekka pesty ja ladottu pohjalle, laitoin sitten loppujen lopuksi kaikki karkeudet kehiin, eteen isorakeisimman, keskelle keskimurun ja taakse hienoimman, vähän luomaan perspektiivivaikutelmaa (sikäli kun sitä nyt tuolta pohjalta erottaa). Sisällä on vedet ja suodatin pyörii isosta altaasta otetun bakteeriympin kera. Sisustus nyt on vielä vähän vaiheessa kun juurenpalat ei vielä ole vettyneet kunnolla ja ne on vaan kiilailtu reunoja ja kehyksiä vasten joillekin paikoille missä ne ylipäätään suostuu pohjassa pysymään. Kasvejakin on läntätty vähän sinnepäin "yks jokaista ja katotaan mitkä lähtee elämään" -tyylillä, ja lisääkin niitä tarviisi.

Mut jos tuossa nyt edes hiukan olisi idullaan sitä mikä alunperin oli visiona. 

Siinä on oikeastaan kaksi "pääteemaa", toinen on se jo mainittu perspektiivi, yritystä luoda altaaseen enemmän syvyysvaikutelmaa  laittamalla etualalle paksumpia oksia ja kasveista "järeämpiä" versioita ja taakse ohuempia oksia ja  kasveista "nana" -lajikkeita tai  muuten vaan pienempiä vähän samantyylisiä kasveista. Haasteenahan tuossa tulee olemaan saada  vaikutelma oikeasti aikaan niin että ne takana olevat pienemmät rehut ei vaan peity etualan isompien kasvien taakse. 

Toinen teema on sitten jo jossain vanhassa altaassa ideoimani mut vähän puolitiehen toteutukseltaan jäänyt "eteerinen valopiste". Eli pääosin altaaseen tumma/musta sisustus, tummanvihreitä tai punaisia kasveja, ja sitten yhteen kohtaan pohjalle sininen ilmakuplia pukkaava ledivalo valkoisten kivien ja jonkun "centerpiece"-sisustuselementin kera, mahdollisimman raikkaan vaaleanvihreiden kasvien ympäröimänä. Vähän vaan on vaikeuksia päättää mikä se näyttävä muttei ihan korni keskuskoriste olisi, nyt ensihätään lätkäisin tuohon vaan kuplalasimaljakon, joka itse asiassa toimii yllättävänkin kivasti, etenkin yövalona kun lasi "imee" ja taittaa tuon sinisen valon varsin näyttävästi...

Miten sitten nuo kaksi teemaa saa sujuvasti sovitettua yhteen onkin vielä oma arvoituksensa...

Sitten pitäisi päättää vielä sekin mitä fisuja tuohon laittaisi, nyt siinä on ylimääräiset miljoonakalanaaraat sisäänajamassa allasta ja testaamassa ettei taustasta irtoa mitään kovin myrkyllistä (joo voisihan sitä tietysti keskustella aiheesta miljoonakalan henki vs. "arvokkaammat" akvaariokalat, mut toki otan ne heti pois jos jotain alkaakin mennä vikaan...) Pallovaario tällä hetkellä voisi olla varteenotettavin vaihtoehto lopulliseksi kokoonpanoksi...

Pitkästä aikaa sain viimein käytyä täyttämässä hiilaripänikätkin ja molemmissa altaissa on nyt sitäkin pöhisemässä purkkiin, käyttämättä ollut pikkupullo pääsi juweliin pulputtamaan. Ja vähän muitakin ravinteita perään, jos vaikka kesän ja saamattoman huoltajan nuuduttamat kasvit vähän virkistyisi. Tosin vallisneria rehottaa lähes riesaksi asti ilmankin, nyhdin sitä isosta altaasta varmaan ämpärillisen pois...

Menetys

Taas niitä päiviä kun vakavasti harkitsee harrastusten vaihtoa pitsinnypläykseen, curlingiin, mongolialaiseen kurkkulauluun tai ihan mihin tahansa mikä ei liity eläviin eläimiin.

Kuten mainittu minulla on huonoja kokemuksia pienistä linnuista ja antibiootista, ja niinhän tuo kuuri taas veti Fritzin väsyneeksi ja huonosti syöväksi, ja vesiripuli jatkui vaan. Kunnes eilen aamuna huolestuin kun yön aikana ei enää ollutkaan ilmestynyt yhtään mitään pohjapaperille ja sen perä roikkui vallan omituisesti. Tarkempi tutkiskelu osoitti että sillä olikin kloaakkiin pakkautunut kivikova uloste/virtsapallo joka ei mahtunut ulos tulemaan. Vedellä, ruokaöljyllä ja pinseteillä ronkkimalla sain sen lopulta hajotettua ja pois, vaan käsittely oli sitten liikaa valmiiksi väsyneelle pienelle ja kunto romahti niin että iltapäivällä lähti paremmille lentelymaille.

Harmittihan ne harrikatkin tietysti, vaan ne alkoivat jo muutenkin olla elämänsä ehtoopuolella ja vähän vaisuja ja pikkuvaivaisia. Fritz reppana taas oli vasta jotain kolmivuotias ja sen kohtalo tuntuu perin epäreilulta.

Vaan tälläistähän tämä on lemmikkien kanssa, joskus tulee takkiin rankemmalla kädellä sen ilon vastapainoksi.

Antibiootinmetsästys

Fritz on edelleen vesiripulilla eikä kotipoppakonsteilla tunnu olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen, joten päätin sitten hankkia sille kuitenkin antibioottikuurin. Eikä siihen tarvittukaan kuin kolme puhelinsoittoa, kaksi tekstiviestiä ja kolme käyntiä apteekissa...

Soitto 1: Vakieläinlääkäri on matkoilla, ei siis apua sieltä tällä kertaa.

Soitto 2: Lähin eläinlääkäriasema ei kuulemma eksoottisia hoida ollenkaan (ja mitähän eksoottista kanarialinnussa on, kysynpähän vaan...)

Soitto 3: No viimein tärppäsi ja löytyi lääkäri joka suostui laittamaan puhelinreseptin  apteekkiin, piti vaan lähettää tekstarilla nimi ja toivottu apteekki. No minähän lähetin.

Ensimmäinen apteekkikäynti pari tuntia soitosta: Ei ole resepti tullut, no kaipa ei ole vielä ehtinyt.

Toinen apteekkikäynti huomattavasti myöhemmin: Ei edelleenkään reseptiä, tässä vaiheessa naputtelen apteekista poistuessa sen toisen tekstarin jotta missä tiketti... Vastaus tulee: unohtui kun ei päässyt heti läpi puhelimella. Noh ihmisiähän täs kaikki ollaan.

Kolmas apteekkikeikka viimein tuotti tuloksen ja nyt tirpalla on tropit tarjolla josko vatsa viimein tokenisi.

Puh.

Potilas, suht virkeä mutta vetinen

Issikkavaellus

Paikka: Hóll Talli

Ratsu: Irpa
Opettaja: -
Aihe: issikkamaasto

Kajaanissa vierailulla, tuli sitten mieleen että tienoilla voisi olla kivoja maastoja, joskohan jossain lähistöllä pääsisi parin tunnin lenkille... Google löysi lähistöltä issikkatallin ja soitin josko seuraavana päivänä sattuisi olemaan jotain tarjolla. "Huomenna olisi kuuden tunnin vaellus". Ookei, vähän lyhyempää olin ajatellut. Vaan pienen pähkäilyn jälkeen tuumasin jotta eipä sille päivälle tähdellisempääkään tekemistä ole ja buukkasin itseni mukaan. Eipä tietenkään mitään ratsastusvermeitäkään mukana ollut, piti sit kaivella vähän hätävarustusta ja hakea kodinterrasta halpiskengät messiin että nyt jotenkin sen kuusi tuntia saa kunnialla kyydissä keikuttua.

Vienona toiveena oli helposti tölttäävä otus, ja sellainenhan tuo Irpa-muori olikin. Leppoisaa käyntiä ja reipasta tölttäilyä pitkin tannerta ja varsin pitkiä ja vauhdikkaita laukkapätkiä. Välissä tauko nuotiolla lammen rannalla. Juuri taukopaikalta lähtiessä koko aamun ympärillä kierrellyt ukkospilvi nousi päälle ja kaatoi vedet niskaan, huomasinpa jotta uskollisesti palvellut kalvotakki alkais olla uusimisen tarpeessa ainakin vedenkeston suhteen...

Kiitolaukkaa salamoiden välkeessä ja varsin komea kurakuorrutus. Märkä mutta onnellinen lopputulos. Takalisto ei kyllä kovin paljoa pidempään olisi kestänyt yhteen putkeen...

 

Kotona taas

Kahden viikon Namibia-Botswana kierros on takana, mahtava reissu mutta siitä enemmän noissa omissa jutuissaan...

Kotiinpaluu vaan ei ollut ihan onnellinen. Lomahoitaja oli jättänyt viestin pöydälle; kolme lintua kuollut. Kaikki harlekiinit. Ne olivat kyllä aika vanhoja ja pitkään olleet vähän vaisun oloisia, olisi sitten pitänyt seurata aavistuksia ja jättää ne sisälle, vaan arvelin jotta hoitajalle on helpompi jos kaikki ovat yhdessä paikassa. Jos olisi ollut paremmat kelit niin tuskin olisi niillä ollut hätää, vaan ilmeisesti kylmä alku ulkohäkissä nyt sitten oli niille liikaa ja sai jonkun vatsapöpön jylläämään.  Vaan eipä se jossittelu nyt enää auta. 

Oli ne ohjeiden mukaisesti otettu sisälle hoitoon vaan ei auttanut. Osatekijänä voi olla että unohdin lähtiessä laittaa reilusti vettä kylpykeskukseen ja pumppu ei lopulta enää kunnolla kierrättänyt vettä ja vadissa on seisonut sama vesi ties kuinka pitkään... Fritzkin on vähän vaisun oloinen, pitää seurata sitä nyt pari päivää ettei siihenkin ole joku pöpö tarttunut. Seeprat ja lokit ja pulu onneksi porskuttavat edelleen reippaina. Pitänee ensin katsoa että tilanne tasaantuu ja sitten loppulomasta metsästää uusia harrikoita tai jotain muita värikkäämpiä otuksia että saa taas vähän vaihtelua parveen.

****

Iltapäivän tutkailu osoitti että Fritzillä on näemmä sen verran vetinen ripuli että otin sen sisälle tarkkailuun ja laitoin kaikille muillekin probioottia ja murskattua hiiltä tarjolle. :(
Varsin virkeä se kyllä muuten on ainakin vielä toistaiseksi...
Voisi tietysti soittaa lekurilta antibioottireseptinkin, mut noilla pienillä siitä kyllä mun kokemukseni perusteella usein on melkein enemmän haittaa kuin hyötyä, kun  lääkekin vetää niitä veteläksi, niin katson nyt vielä tilannetta tovin.

Namibia - Botswana 1

Tunnelmia ja kuvia kesä-heinäkuun vaihteessa tehdystä räätälöidystä "Tuomon erikoissafarista" Namibiaan ja Botswanaan. Matkan vastuullisena järjestäjänä toimi Suomi-Seuran Matkat ja Namibian päässä Puye Travels, matkanjohtajana Namibian osuudella Pekka Virtanen.

Päivä 1 - Windhoek

Mopanimatoja ja loikkivia leopardeja

Air Namibian yölento Frankfurtista laskeutui Windhoekin kentälle aamuviiden tienoilla. Turistilla väsy ja kylmä. Pekka oli kentällä vastaanottamassa yhdeksän hengen retkueemme ja minibussilla siirryttiin hotellille elpymään muutamaksi tunniksi ennen reissun aloituspalaveria. Huoneen ilmalämpöpumpusta huolimatta lämpö alkoi palailla luihin vasta kun siirtyi pihalle aurinkoiseen kohtaan istuskelemaan. Paikallisoppaamme Franke esitteli lyhyesti matkareitin ja ohjelman pääpiirteet, minkä jälkeen lähdettiin pienelle Windhoekin kiertoajelulle.

Lounas syötiin pikkuravintolassa, missä sai heti kosketuksen paikalliseen evääseen, wrapin sisällä oli täytteenä kudu-antilooppia ja kuriositeettinä tilattiin koko porukalle myös kulhollinen käristettyjä mopanimatoja. Pitihän niitä ihan piruuttaankin pari maistaa. Sen verran tujusti chilitettyjä ettei niissä juuri mitään erikoista makua havainnut, mutta rakenne oli vähän pyyhekumimaisen sitkeä...

Sieltä jatkettiin yksityiselle eläinfarmille missä avoautoilla käytiin pienellä maastoajolla leopardeja ja gepardeja ruokkimassa ja ensimmäiset elävät antiloopit ja pari hippoakin. Kuski tarjoili kylmälaukusta juotavaa ja koukutuin sitten heti ensimmäisenä päivänä Savanna light -siideriin josta jäi hauskan kukkainen jälkimaku...

Hipot

Hipon kuvaajat

Illalla vielä mentiin illalliselle ravintolaan, vaikka napa vielä paukkui lounaan jäljiltäkin, ja "pieni" hyppyantilooppivarraskin sisälsi varsin tuhdisti syötävää. Saati matkatoverin ottama lihalautanen jossa oli sitä lihaa varmaan kilo...

Päivä 2 - Windhoekista Waterbergiin

Oryxeja ja puhveleita

Aamusella pakattiin porukka taas Ivecon pikkubussiin, ja perään traileri leirintävarusteille. Ja seuraan liittyi myös kokki Ewald. Sitten nokka kohti pohjoista ja alkoi ajelu Waterbergin pöytävuorta kohti. 
Matkaillessa joutuu välillä harrastamaan puskapissailua kun erämaassa ei niitä huoltoasemia ihan joka kulmalla ole. Ei minulla mitään moista vastaan ole, mut  olisi kuitenkin kiva että olisi edes sitä puskaa... Välillä heinätasangoilla joutuu turvautumaan vaan tyyliin "miehet oikealle ja naiset vasemmalle".
Waterbergin leirintäalueelle saavuttiin puoliltapäivin ja hieman myöhäisen lounaan jälkeen lähdettiin ilta-ajolle Franken ja Ewaldin jäädessä pystyttämään telttaleiriä. Pöytävuoren päällä on luonnonpuisto, jossa on muutama juomalammikko katselukoppien kera. Ensimmäisellä oli lauma keihäsantilooppeja, todella kauniita otuksia ja hieman harmitti että jätin kameran autoon kun arvelin että ovat liian kaukana pokkarille. Toisella lammikolla olin jo viisaampi ja sainkin ikuistettua puhvelit ilta-auringossa tomun leijaillessa.

Namibia - Botswana 2

Päivä 3 - Waterbergistä Etoshaan

Sarvikuono vs norsu


Ilta ja aamu Waterbergissä oli todella kylmä ennen kuin aurinko taas nousi ja alkoi kunnolla lämmittää, onneksi oman ohuen makuupussin päälle sai vetää firman pussin ja yö sujui kohtuullisen palelematta. Aamuajolla ajoviima tunki luihin ja ytimiin vaikka villapuserot ja takit ja melkein kaikki muukin matkalaukun sisältö oli päällä (se siitä mielikuvasta kuumasta Afrikasta). Lisäksi puolisen tuntia kului suojelualueen portin takana kun lukko oli vaihdettu eikä matkassa oleva avain siihen käynytkään. Turistilauma hyödynsi odotteluajan räpsimällä matkan virallisia ryhmäkuvia.
Ensimmäisellä juomapaikalla syötiin aamiaista, vaan eläimet loistivat poissaolollaan. Muutenkin ajo oli vähän eläinköyhä ja lähinnä maisemien katselua. Muutama komea antilooppi sentään kohdattiin, mutta sen verran kaukana että vain jättiputkelliset "oikeilla" kameroilla niistä kunnolla kuvia saivat.


Iltapäivällä sitten saavuttiin Etoshan kansallispuiston porteille ja hiljalleen leiripaikkaa kohden valuessa alkoikin kamerat laulaa ihan tosissaan...

Harakan väriset savannivarikset nimettiin porukalla varakoiksi

Teltat pystytettiin Halalin leirintäalueelle, sielläkin oli ihan "oma" juomalammikko jonka katseluterassilla voi Ewaldin herkullisten nuotiokokkailujen valmistumista (ja Talonmiehelle tarjottua syntymäpäiväkakkua) odotellessa käydä katselemassa eläimiä. Paikalle vyöryi helmikanalauman sekaan norsun lisäksi pari sarvikuonoa ja siinäpä veikkailtiin kumpi väistää kun samalle reunalle sattuvat...

Home sweet home

Luontomatkailijoiden iltariitit...

Päivä 4 - Etosha

Leijonia, norsuja ja suolaa

Aamuajo alkoi varsin komeasti, tietä pitkin vastaan tassutteli pari nuorta urosleijonaa. Upea valo jolle pikkupokkari ei välttämättä tee ihan täysin oikeutta.

 Ja olihan siellä toki muitakin kuivan savannin otuksia. Ja upeaa aavaa maisemaa.

Päivälevon aikaan käytiin kurkkaamassa leirintäalueen juomalammikkoakin, vaikka vähän epäilytti ettei siellä keskipäivän helteessä mitään liiku. Oli siellä sentään muutama impala janoaan sammuttamassa ja kilpikonnia kivillä köllimässä. Sitten aloin ihmetellä kun kaikki imapalat seisoivat pää pystyssä korvat samaan suuntaan, ja samassa puskista alkoi vyöryä norsuja!

Ja paikalle pölähti vielä kirahvikin.

Ilta-ajolla käytiin ihmettelemässä Etoshan suolajärven kuivaa pohjaa.