Puoliorpoja

Vuoden viimeiset päivät ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla sujuneet, välipäivinä yhtenä aamuna Freija löytyi ihan yllättäen vainajana häkin pohjalta, ja ympärillä istuskeli hyvin hämmentyneitä poikasia hiukan ennen aikojaan pöntöstä pomppineena. En tiedä onko vesipullosta löytyneellä tukoksella osuutta tapahtumaan vai oliko vaan joku outo sairaskohtaus, ei emo mitenkään laiha tai ulkoisesti sairaan näköinen ollut. 

Nostelin poikaset takaisin pönttöön vielä pari milliä venyttämään sulkiaan kun ei siivet vielä kunnolla kantaneet. Koitin illemmalla vielä katsoa josko olisivat kaivanneet apuruokintaa, mutta hyvin Odin onneksi näyttää saavan pidettyä kuvut täynnä yksinäänkin. Nyt poikaset alkaa jo oikeasti lennelläkin, ja alkavat pian harjoitella itsekin syömistä.

Kuolemantapausta edeltävänä päivänä poikaset olivat kovin levottomia.

Lentoharjoituksia jo vähän valmiimpana

Yksinhuoltajaisän arki on rankkaa...

Lunan ja Trollenin poikaset saivat renkaat kinttuihin, ja niiltä lentely sujuu jo niin hyvin että perhe pääsi isoon häkkiin jatkamaan harjoituksia. 

Poikaskuulumiset

Lunan ja Trollenin lapset alkaa olla jo varsin valmiita. Viikko sitten vielä lymyiltiin tiukasti pöntössä.

Mutta aaton kunniaksi aloitettiin jo tutkimusretket maailmalle.

Ensimmäiset lentoharjoitukset ei aina mene ihan putkeen...

Odinin ja Freijan poikuekin kasvaa hyvää vauhtia, rohkeimmat niistäkin varovasti jo kurkkii pöntön maisemia pöntön suulta mutta vähän pitää vielä höyheniä viimeistellä ennen hyppyä tuntemattomaan.

Viikko sitten:

Tänään:
(Vain yksi näyttäisi tällä kertaa saaneen sinisen geenin tuplana, tosin tuosta alimmaisesta ei kuvan perusteella ihan varmaksi voi sanoa...)

 

Luukku 24: Hyvää joulua!

Punakardinaalit ovat jenkeissä joulukorttilintuja siinä missä meillä punatulkut. Ovat siis mitä parhaita poseeraajia jouluaaton luukkuun, tonttulakitkin löytyy omasta takaa. Hauskaa joulua kaikille blogiin harhautuneille!

 

Luukku 23: Joulurauhaa

Nyt alkaa olla jo aika pikkuhiljaa ajatella rauhoittumista joulun viettoon. Mallia näyttää Pantteroidi, joka ei juuri koskaan mihinkään hötkyile. Paitsi vähän jos ruokakuppiin laitetaan tarjolle meheviä toukkia.

Luukku 22: Punaista ja kultaa

Kalastopuolen tuoreimmat tulokkaat toistavat väreissään joulunajan punaisen ja kullan sävyjä. Upeanväriset rubiinibarbit ovat eloisia ja vilkkaita parvieläjiä, kultarihmakalat taas viihtyvät parhaiten ilman nahinoita pienessä haaremissa.

Luukku 21: Väriä kaamokseen

Talvipäivän seisauksen aikaan päivä on lyhimmillään. Joulu tuo onneksi vähän väriä ja valoa tähän vuoden synkimpään aikaan, ja juhlistaa ainakin minun mielessäni myös sitä että valo alkaa taas hiljalleen palata. Pirteyttä pimeään tuo myös kanarialintukolmikko, joka oikein loistaa pilvisen talvipäivän harmaudessa. Puhumattakaan koiraskanarialaisen iloisesta laulusta joka tuo aina helähtäessään pienen muistutuksen kesän lämmöstä ja vihreydestä.

Roihu

Ulpukka

Aurora

 

Lumi on jo peittänyt kukat tarhasessa

Kylpyvati jäätynyt talvipakkasessa

Lintunen, toinenkin syönyt versot hemlokin

Kylpyvati jäätynyt talvipakkasessa

Luukku 20: Kultakalamalja

Kultakalat ovat kuin värikkäitä kuusenpalloja, tarvitaan siis kuusi...

Luukku 19: Äidit ja pojat

Tänään esittelyssä on loput harlekiinipeipot (jouluisen aasinsillan saatte tähän luukkuun itse keksiä, nyt ei irtoa).
Parvessa on kaksi leskeksi jäänyttä harlekiinirouvaa poikiensa kera. Molemmat pojat ovat vähän liikaa toiveissa ottaa isänsä paikan emon rinnalla, ja kova yritys olisi esitellä niille muitakin vaihtoehtoja... 
Keltainen Verna-mamma on harlekiinipeipoista vanhin, ja porskuttelee yhä tarmokkaasti alavatsan rasvakasvaimesta huolimatta.

Hekla ja Krafla Heklanpoika

Verna ja Verso Vernanpoika

Luukku 18: Karkkirasia

Malawiallas on kuin joulun makeisrasia, täynnä karkkeja kiiltävissä ja värikkäissä kääreissä.

 

Luukku 17: Perhejuhla

Jouluhan on perhejuhla, ja Lintumetsän harlekiinipeippoparvesta löytyy myös pieniä perhekuntia.

Aiemmin esiteltyjen Yukonin ja Orinocon vanhemmat Odin ja Freija ovat onnellinen pariskunta, ja hoitelevat parhaillaan toista poikuettaan. Eli luvassa toivottavasti lisää sinisiä kotimaisia. 

Freija ja Odin

Herra ja Rouva Ruotsalainen (nimestä voi päätellä näiden alkuperää.. :D) ovat myös vakiintunut pariskunta. Niiden parivuotias poika Trollen alkoi syyskesällä kosiskella Hollannista tuotua keltaista Lunaa ja Ruotsalaisten lapsenlapsia onkin nyt pöntössä kasvamassa.

Herra ja rouva Ruotsalainen

Trollen ja Luna

Ainoa täysin perheetön parvessa on Sonic (nimi juontuu hassusta vinkunasta jolla se aina aloittaa laulusäkeensä), hiukan hiljainen ja syrjäänvetäytyvä koiras jolle muut ei oikein ole lämmenneet. Siniseen perheeseen Orinocolle sitä koitin partneriksi tyrkyttää, mutta ei neidille ainakaan tässä vaiheessa kelvannut.
Vaan jospa sekin vielä oman sydänystävän löytäisi jossain vaiheessa.