Hyvää joulua!

 

Mitäs tänään syötäisiin?

Siemeniä syövien pikkutirppojen ruokavalioon kuuluu siemenseosta, tuoreruokaa, vettä ja tarpeen mukaan vähän lisäravinteita. Yksinkertaista eikö? 

Mutta sitten jos alkaa (liikaa?) miettiä että ruoka on varmasti monipuolista ja tirppojen senhetkiseen tarpeeseen sopivaa alkaakin homma vähän monimutkaistua. Onko siemenseos varmasti hyvää? Pitäiskö seoksia vaihdella vai pysyä yhdessä asialliseksi havaitussa? Mitkä olisi ne parhaat tuoreainekset, ja miten niihin saisi sopivasti vaihtelua ilman ihan mahdotonta työtä, ja mikä niille penteleen kermapepuille ylipäätään tänään sattuisi kelpaamaan? Olisiko voimaruokaa vapaasti tarjolla, vai pitäiskö sitä vähän rajoittaa joskus? Entä ne kalkit ja vitamiinit ja jodit ja aminohapot ja ties mitkä pre/pro/postbiootit ja alfat ja omegat. Saako ne nyt varmasti riittävästi sitä ja tarpeeksi tätä, muttei liikaa tuota?  Ja pitäisikö huomioida lepokaudet ja pesimäkaudet ja sulkasadot ja vanhukset ja kasvavat nuoret ja muut erikoistilanteet?

Isossa kommuunilentohäkissä kuitenkaan ei kovin yksilöllisesti räätälöityä ruokavaliota voi toteuttaa  (tai voi toki yrittää mutta ei sitä juuri voi kontrolloida kenen suuhun mitäkin menee...). Niinpä meillä enimmäkseen vaan koitetaan laitella sekalaista tarjontaa esille emännän viitseliäisyyden mukaan, ja nokkaeläimet saavat pääosin itse päättää mitä milloinkin tarvitsevat.

Mitäs meillä sitten näin talven aikaan on tirppojen ruokapöydässä? Siemensyöjillä kuiva siemenseos luonnollisesti muodostaa ruokavalion pohjan, ja sitä on aina vapaasti tarjolla. Yhdessä isossa automaatissa on kanariaseosta (tällä hetkellä syysreissulta ostettua Avifaunan rypsitöntä seosta) ja toisessa peipposeosta (tällä hetkellä sekoitus Teurlingin peipposeosta ja Avifaunan harlekiiniseosta).

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kardinaaleja varten on lisäksi vähän karkeampaa siemenseosta vaihteluksi noin desin verran viikossa (tällä hetkellä Zwollesta ostettua Manitoban indigena-seosta, kanarialaisetkin kupilla tuntuu viihtyvän) sekä Orluxin hedelmä- ja hyönteissyöjille tarkoitettua Remiline-pellettiä. 

Tähän aikaan jatkuvasti tarjolla on myös voimaruokaa (sekä Orluxin frutti pateta että punaista voimaruokaa) ja hedelmä- ja hyönteissyöjien ruokaa (Orlux uni-pate). 

Viiriäisille on peiponsiemenautomaatin lisäksi maan tasalla tarjolla oma kippo jossa on sekaisin voimaruokaa, runsaasti proteiinia sisältäviä pellettejä (Nutribird C19), vähän kuivahyönteisiä ja ripaus kalkki-mineraaliseosta, jotta ahkerasti muniva kana pysyy kunnossa.

Tuoreosastolla talvikaudella melko vakiosetti on idätetty siemenseos, johon sekoitetaan vähän kuivavoimaruokaa (Orluxin "exotic" versio, tuoksuu muuten ihan toffeelle) imemään ylimääräistä kosteutta ja porkkanaa ja/tai parsakaalia. Välillä kolutaan jääkaapista jotain vähän poikkeavaa vaihteluksi, ja jos huoltajalla on kiireempää tai muuten vaan laiska olo niin tuoreruoaksi nakataan vaan häkkiin kokonainen ruukkusalaatti tai omenanpuolikas, tai saavat olla kokonaan ilman tuoretta jokusen päivän (etenkin jos on jotain viikonloppumenoja)

Maassa olevat kipot on tarjolla erillisellä vadilla,
jotta pohjapurut ei ihan sekunnissa ole ruokien seassa...

Aiheeseen sopiva vitamiinisirotin
on matkamuisto Ugandasta.

 

Vitamiini- yms lisäravinnearsenaalia lisätään vaihtelevasti mututuntumalla  peiponsiemenseokseen (parin ruokaöljylusikallisen kera, jolloin vitamiinit ainakin hetken paremmin pysyvät siementen pinnalla). 
Vitamiini-hivenainesekoitusta on keittiössä myös suolasirottimessa, josta on kätevä ropsauttaa tuoreruokasotkun sekaan vähän terästystä ennen tarjoilua. Satunnaisesti vitamiineja lisätään vesipulloihinkin, joissa tällä hetkellä on testattavana punaisten kanarioiden väriä vahvistavaa kantaksantiini- karotenoidia.

Vähempikin ehkä riittäisi, nimim "settinä saa halvemmalla"...
Aviclensiä (klooriheksidiini) lisätään pari tippaa itusiementen liotusveteen ja
kesällä silloin tällöin loraus pihahäkin kylpyveteen pitämään ei-toivotut kasvustot kurissa

Kalkkia meillä on tarjolla jatkuvasti sekä seepiensuomuina, että munankuori- simpukkarouhe- mineraalijauheseoksena, mistä linnut saavat samalla vähän karkeampaa jauhinainesta kivipiiraansa sitä kaivatessaan.

Herkkuina tarjoillaan silloin tällöin siementankoja, nippu hirssiä tuhottavaksi, tai siemenpalleroita (nutriberries) kupista tai kiipeilyverkon puupalikoiden rei'istä löydettäväksi. Satunnaisherkkuina on myös eläviä hyönteisiä, etenkin kesäaikaan kun ne voi tarjoilla pihalla eikä ole vaaraa niiden jäämisestä sisähäkin pohjapurujen sekaan piilottelemaan.

Päivän pähkinä

- Minkähän takia noissa kesän pihalla olleissa kukkapurkeissa kasvaa tammentamia...?

 - Mihis ne terhot tulikaan laitettua...