Hauskaa vappua!

Tommonen tavanomainen vappusää tänä vuonna. 
(Näyttää siltä että  hehkutteluni talven selätyksestä oli vähän ennenaikaista, ei ole mikään edennyt mihinkään ainakaan kolmeen viikkoon...).

  

Punapäitä

Punapääharlekiiniparin ainokainen tuli jo pöntöstä, ja muutaman päivän pesityshäkissä siipien käyttöä harjoiteltuaan pääsi perheensä kanssa lentohäkkiinkin muun parven sekaan. Mamma ja pappa vaan ensin otti hatkat ennen lasta ja jättivät sen pesityshäkkiin tunkevien vieraiden paimennettavaksi.

Ja lisääntyi parvi viikonloppuna toisellakin punapäällä, kun pääsiäisen tienoilla tuli kaupassa vastaan just semmoinen sievä punaisenoranssinkeltaisenkukertava "red factor" kanarianeitonen, mitä vähän olin haeskelemassa silloin kun Ulpukan ostin. Muutaman päivän kärvistelin aikuisesti harkiten, mutta pakkohan se sitten oli kotiin hakea... (Vielä jos vastaan tulee oikein nätti punainen akaattimosaiikkikoiras niin sitten on kyllä kanarialuku täysi... ainakin vähäksi aikaa... ehkä...)

Virallinen valvoja Hra Ruotsalainen

 

Raitista ilmaa

Eilen etäilyn lomassa pesin pyykkiä, ja kuivausrumpu lämmitti kämppää sen verran tehokkaasti että nakkasin takaoven auki joksikin aikaa, ja kun keli oli päivällä vielä keväisen kaunis ja lämmin niin avasin samalla pihahäkin ovenkin josko joku haluaisi käydä vähän aurinkoa moikkaamassa. Herra Huu sinne  luikahtikin hetkeksi, ja jossain vaiheessa huomasin että aina uteliaat kardinaalitkin siellä näkyivät pörräävän. Kovin oli töyhdöt pystyssä ja päät kallellaan uutta reviirinlaajennusta ja villejä siivekkäitä ihmetellessä.


Vähintään yhtä hämmentynyttä väkeä oli kyllä verkon toisellakin puolella, kun ruokintavieraat yritti selvittää mitä ihmeen porukkaa tuo on. Punatulkkupari katseli jo vähän siihen malliin kyräillen olisko ylimääräiset punaiset syytä häätää reviiriltä ja pikkuvarpuset ja tiaiset tuli ihan verkolle tuijottelemaan muukalaisia.

Ulkoilijat tuli pian ihan itsekseen takaisin sisään, ja laittelin ovet taas vaan pienesti raolleen ja lopulta kiinni kun alkoi pilviä kasata. Kunnes jonkun ajan kuluttua huomasin että Herra Huu olikin livahtanut uudestaan pihalle ja yritti tiiviillä tuijotuksella viestiä ikkunan läpi jotta pihalla tuulee nyt aika kylmästi ja ois ihan kiva tulla taas sisällekin... Piti pikaisesti käydä poloinen pelastamassa lämpimään. :D

Ohi on

Uhkaavasti alkaa näyttää siltä että taas yksi pitkä ja pimeä talvi on saatu selätettyä! Valo on palannut maailmaan ja lisääntyy päivä päivältä. Peipot ja peipporouvat, punarinnat ja sepelpulut on palanneet tontille. Tintit ei enää sovi samalle talipallolle ilman rähinää. 

Ensimmäiset kukkasetkin jo alkaa varovasti availla nuppujaan ja raparperi puskee silmuja pintaan. 

Oi kevät!

Tosin samalla iskee pieni haravointiahdistus. Haravointi itsessään on ihan kivaa kun vaan saa aikaiseksi aloittaa eikä yritä urakoida liikaa kerralla, mutta se lehtivuorien raijaaminen tontin laidalle käy työstä. (Huom: vaahteranlehtien haravointi EI helpotu sillä että ne jättää talveksi "maatumaan" paikoilleen, ne vaan klimppaantuu märäksi ja mustaksi patjaksi jonka liikuttelu vaatii jo hartiavoimia enemmän kuin it-nörtistä irtoaa ja jonka alta kelmeät posliinihyasintin varret on turhaan yrittäneet kaivautua valoa kohti..)

Ja vähän suurempi kasvihuoneahdistus. Olen tuota vanhaa repsottavaa rimpulaa koittanut jo useamman vuoden pitää kasassa jesarilla ja silikoniliimoilla ja pyhällä hengellä, mutta nyt alkaa keinot ja kärsivällisyys loppua ja mietin mitä sen kanssa oikein tekisi. Toisaalta jonkunlainen kasvihuone olisi kiva taimikasvatuksen apuna ja muutaman tomaatin kiduttamiseen, mutta toisaalta kesällä tulee usein lomalla reissattua sen verran että rehujen hoito jää ihan retuperälle, ja lisäksi tuolla paikalla tammi alkaa varjostaa jo niin pahasti ettei siitä oikein mitään satoa edes ehdi tulla. Eli jos sitä ylipäätään haluaa pitää niin edessä on joka tapauksessa siirto jonnekin muualle, eikä tässä tontilla oikein ole muuta riittävän kokoista paikka jossa olisi valoa yhtään sen paremmin, jossei läsäytä keskelle kasvimaata, jolloin ei sitten olisi enää kasvimaata (mikä välttämättä ei olis huonokaan vaihtoehto, ei siitä nenäliinan kokoisesta pläntistäkään yleensä saa mun hoitoinnollani irti muuta kuin komeita vesiheinäkasvustoja).  Ja jos nyt sitten päätyy kasvihuonetta edelleen pitämään niin saisiko tuohon vanhaan runkoon (joka sinänsä vielä olisi ihan toimiva) vaikka peruskasvihuonekalvon tai kennolevyä jotenkin kiinni, vai pitäisikö suosiolla ostaa ihan kokonaan uusi systeemi. Ja jos ostaa uuden niin ne kunnolliset maksaa aika monta oravannahkaa, kannattaako kuitenkaan niin paljoa investoida, kun tuo viherpiiperöinti nyt on kuitenkin vaan semmoinen pieni sivuharrastus ja tosiaan vielä jää usein lomalla ihan oman onnensa nojaan?

Lapsosia

Ups, onpas blogi jäänyt vähän retuperälle viime aikoina. Noh, syypäänä osittain viimeinkin realisoitunut talviloma, ja osittain sen ettei muuten oikein ihmeempiä ole tapahtunutkaan, kesää ja pihakautta odotellessa...

Nakkelin reilu viikko ennen reissuun lähtöä vielä kerran punapääparin ja paratiisipeipot pesityskoppeihin, jotta on sitten omaa rauhaa mellastaa. Punapäät vaan olivat sen verran vireessä ja amppeleissa harjoitelleet, että rouva alkoi plopsuttaa munia heti seuraavana päivänä kun pönttö oli tarjolla, neljää se sitten alkoi hautoa. Laskeskelin jotta kuoriutuminen saattaa sattua just poissaolon loppupäiville, ja niin siellä pöntössä olikin yksi pieni pinkki pötkylä odottelemassa kun palattiin. Ei siis kovin huima tulos noilla edelleenkään, mut jotain edes, taitaa olla herrasväellä enemmän intoa kuin taitoa... Hurjaa vauhtia tuo ainokainen kyllä kasvaa kun saa emoilta jakamattoman huomion.

Paratiisitkin kovin uutterasti pesää rakentaa (niin uutterasti että kohta pönttö on jo ihan tukossa kun jatkavat oikeiden ainesten jo loputtua pohjapaperista revityillä suikaleilla), mutta ei niillä munista ole tietoakaan, katotaan nyt vielä tovi ja luovutetaan sitten taas tältä erää...

Vanhemmat kakarat sentään alkaa olla jo sen verran valmiita, että pitää varmaan kohta alkaa niitä tarjoilla uusiin koteihin. Tuo edelleen hitaasti, mutta varmasti valmistuva sininen poju ainakin jää kotiin.

Toinen sininen tyttö on ollut jo tovin kuosissa, eikä tuosta toisestakaan enää montaa höyhentä puutu. Saatan niistäkin toisen itse pitää, mutta en ole vielä ihan varma...

 

Splittipoika on myös ihan valmis, ja tyttökin melkein. : )