Lintumetsä: huhtikuuta 2023

Eipä taas ole tullut hetkeen tapahtumia dokumentoitua, niin tässä sitten taas kuluneen kuukauden kuulumisia sillisalaattina...

Koronan (tai talven tai muuten vaan huonon yleiskunnon ja hitaan palautumisen) jälkiväsymys vaivaa edelleen, mutta alkaa se nyt hiljalleen valon ja lämmön lisääntyessä ainakin ajoittain vähän helpottaa (just kun ehdin siitä valittaa työterveydessä reseptejä uusiessa ja otettiin taas tsiljoona verikoetta...).

Viimeisetkin lumet oli metsästä hävinneet edellisellä kävelylenkillä ja pihakin alkaa heräillä henkiin talven jäljiltä, vihreää pukkaa siellä täällä (etenkin vuohenputkia... 👿) ja etupihalla sinililjat ja posliinihyasintit kukkii täyttä häkää.

Tällä päällä elämä on täynnä uusia yllätyksiä, ei niin mitään muistikuvaa siitä että noita iiriksiä syksyllä olisin penkkiin kuopannut... :D

Aiemmin tässä kuussa oli taas työpaikan heppakerhon issikointia tarjolla Hestbakkissa. Aikani ihmettelin miten mä en saa ratsuani ollenkaan tölttäämään, kunnes minua valistettiin ettei se edes ole issikka vaan eestinponi eikä siis tölttää :D. No vähän hassunmallisesta issikasta kyllä ulkoasultaan ja kooltaan meni...

Muutamat viimeiset päivät on olleet taas vähän liikaakin ohjelmaa täynnä, hyvä että on nyt taas vähän pidempi viikonloppu elpymiseen.

Viime viikonloppuna käytiin perusshoppailukierroksen jälkeen lauantaina hetki katsomassa koskimelontakisoja Myllykoskella, vauhdikasta ja märkää puuhaa näemmä.. Aurinkoinen sää oli lähes helteisen tuntuinen taas talven jäljiltä.

Sen jälkeen oli jo melko väsy, vaan kun sää oli hyvä ja lätäkkö sulanut niin piiskasin vielä itseni siivoamaan lammikon kevätkuntoon niin sai sunnuntaina kultakalatkin taas varastosta vapaammille vesille. Muutama pitäisi lisää hommata kun on taas kato käynyt edellisen muutaman vuoden takaisen täydennyksen jälkeen, vähän orpoja ovat kolmistaan.

Sunnuntaille olikin sitten aika lailla veto pois, mutta kävin Talonmiehen seurana istuskelemassa autossa kun oli jostain netin syövereistä bongannut sähköautojen kulutustestiajotapahtuman ja osallistui siihen hiljattain Auriksen tilalle hankkimallaan Buzzilla. Aika kattava kokoelma erikokoisia sähkömenopelejä siellä olikin koolla.

Ja tämä viikko sitten maanantaista torstaihin kuluikin kuuneellessa ja väistellessä viemärisukitusta. Erehdyttiin joku aika sitten päästämään ovikauppias sisään ilmaista viemärikuvausta tekemään, ja kun näin ihan maallikon silminkin siitä näki että aito ja alkuperäinen 70-luvun runkoviemäriputki ja repsottavat liitostiivisteet on melkoinen aikapommi, niin tilanne sitten eskaloitui varsin nopeasti vähän ex-temporeremonttiin, joka sitten tekeekin varsin kunnioitettavan loven säästötiliin. Vähän ylihintainen firma taisi olla kun ei tullut tarkistettua yleistä hintatasoa ennen tilausta, vaan oma mokahan se oli. Työssä sinänsä ei mitään valittamista, siistiä jälkeä nopealla aikataululla ja selvästi ihan asiansa osaava tekijä. Kun suihku oli pois pelistä niin käytiin jossain vaiheessa viikkoa pesulla ja lillimässä Flamingon kylpylässä, jossa käynnistä on jo vuosia puhuttu vaan ei ole saatu aikaiseksi. Vessan korvikkeena toimi remppafirman toimittama kannettava pellettisaavi ja muuta lotraamista sitten piti muutama päivä himmailla sen verran että vedet mahtui pesuvateihin, jotka sitten sai tyhjennettyä kukkapenkkeihin.

Lintuhuoneessa varahäkki on taas nyt tovin taimikasvattamona. Hommasin kasvilediin jatkopalan niin on nyt koko mitalta tarpeeksi valoa käytössä. Tomaatitkin on ihan terhakkaalla alulla, vaikka kovin myöhään ne tuli kylvettyä loman ja koronakoomailun viivästettyä kylvöjä aika lailla.

Kanarialaisilla on ollut kovasti kevättä rinnassa, ja vähän kutkutteli ajatus josko laittaisi jonkun pesäkorin tarjolle ja katsoisi mitä tulee. Pienet vauvatiput pitkästä aikaa olisi kivoja, vaan se kodin etsintä mahdollisille poikasille ei innosta yhtään, niin en sitten kuitenkaan mitään asian eteen tehnyt. Vaan Pihka sitten ratkaisi ongelman puolestani nyppimällä pääsiäisen koristevirikeoksista pajunkissat pehmusteiksi ruokakuppiin ja plopsautti päälle vain yhden munan jota se on nyt uutterasti hautonutkin (varmistuipahan sukupuoli samalla :D). Kuppi vaan ei oikein ole toimiva lastentarha, joten laitoin sen tilalle virallisen pesän parempien pehmikkeiden ja sen munan kera. Hetken ihmettelyn jälkeen Pihka tuumasi jotta okei, jatketaan sitten haudontaa tässä :D. En ole katsonut onko tuossa munassa edes elämää, mutta jos siitä sattuu jotain tulemaan niin yhden pikkutipun voi kyllä hyvin pitää parven jatkeena. Mahdollisesta isästä ei ole tietoa, mutta eipä sillä niin väliä kun ei noista mitkään ole sukua toisilleen tai muuten mahdollisesti terveysriskejä tuottavia yhdistelmiä.

Kissat ehti säiden lämmittyä taas viettää aikaa tarhassa hyvinkin paljon, nyt kun taas perinteisesti vapuksi viileni niin ovat vähän nyreissään ja kyselevät muuta ohjelmaa.

- Mullon tylsääää...!

- Jossei kerta saa kaivella daaliapurkkeja niin syön sun varpaat, nih!

Onkohan nuo meidän oravat jo vähän liian siedättyneitä kissoihin...?

Laatikkolinnan valtiatar

- Jos ulkona on liian kylmä, voi aina ottaa torkut sohvalla lämmintä odotellessa

Palmusunnuntaina kävi pitkästä aikaa virpojia. Muuan turkisrukkaskandidaatti vaan päätti sitten keskellä yötä alkaa metsästää kaapin päälle turvaan nostettuja virpomaoksia ("jos siinä on höyheniä se on kissanlelu"). Ryminään herännyt henkilökunta totesi jotta pullojukka oli ottanut siinä sivussa osumaa... Tai no, pullojukka itse oli muovisessa sisäruukussa ja selvisi muutamalla katkenneella lehdellä, mutta suojaruukku päätyi ruukkujen taivaaseen...

Rairuohoakin sain kylvettyä ajallaan, vaikka tässä pari viikkoa onkin ollut niin järjettömän väsynyt olo (kiitos korona), että nippa nappa on saanut pakolliset hommat hoidettua ja muua aika on kulunut lähinnä sohvalla zombiemoodissa. Jotenkin mystisesti keittiön pöydällä valohoidossa ollut niitty vaan lakoontui noin kissantakaliston kokoiselta alueelta... 😼