27 marraskuuta 2021

Kaisla kasvaa

Matkalaukkuvaaka kertoi kassillisen pikkuangoraa painavan hitusen yli kaksi kiloa. On se siis parisataa grammaa pulskistunut sitten rokotuksen. Ruokaa Kaisla vetelee melkein enemmän kuin tuplasti painavampi Riitu, mutta tarvitseehan sitä kasvuun ja hyperaktiivisuuskohtauksiin energiaa...

Lintuhäkin pohjapapereiden leikkely on muuten hiukan haasteellista yli-innokkaan apulaisen kanssa (niin kuin mm myös kengännauhojen solmiminen, helmanyörillisen takin päällepukeminen tai hiekkalaatikkojen putsaus...)

- Ai tästäkö pitää leikata?

- Mä voin levittää tän paperin!

- Oho, se meni vähän ruttuun...
- Aina saa kärsiä ja hävetä.

Pientä leikintynkää viritellään edelleen silloin tällöin ja välillä syliin voi tulla yhtä aikaa, välillä sitten taas Riitu hakeutuu mahdollisimman toiseen päähän taloa kuin rasittava riiviökakara.

- Tää whack-a-mole -peli on kivaa!

- Siis se koskee muhun. Nyt menee kyllä taas liian pitkälle...

19 marraskuuta 2021

Rauhanomainen rinnakkaiselo

Maanantaina käytettiin Kaisla tehosterokotuksilla. Oli oikein reipas pikkupotilas ja hyrräsi lääkärille niin ettei meinannut sydänääniä saada kuunneltua.

- Siis te toitte sen takaisin? Sehän piti viedä piikille?

Sen verran hyvin on liennytyspolitiikka edennyt, että eristysselli on purettu lopullisesti ja kissat ovat ainakin toistaiseksi oleilleet samoissa tiloissa ilman catastrofeja. Kaisla on edelleen Riitun mielestä vähän epäilyttävä, mutta alkaa alistua kohtaloonsa ja voivat jopa kasautua samaan syliin kunhan säädyllinen turvaväli pysyy. Riitu seuraa pienemmän sinkoilua tarkasti ja saattaa hetkeksi jopa hiukan innostua johonkin leikintapaiseen, mutta vähän se vielä näyttää Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelulta: periaatteessa pelkkää peliä, mutta välillä voi taklaukset olla hitusen ylimitoitettuja ja tunteet kuohahtaa...

Iltaraksut sulassa sovussa. 
(Riitu muuten EI ole lihava, luut tuntuu liiankin hyvin. Sillä on vaan todella tuuhea talvikarva :D)

- Ehkä se ny menettelee, kunhan ei lähemmäs tule...

Kaisla hoksasi viimein kissanluukun toimintaperiaatteen, vielä pitäisi vaan oppia että a) pihalla voi olla kylmää ja/tai märkää ja b) märillä tassuilla ei välttämättä kannattaisi käydä kaivelemassa kissanhiekkaa...

- Miten se Riitu-täti oikein
kulkee seinän läpi??
- Jos tästä raapii tai vetää?

- Eiku pitää työntää, jes! Riitu-tätiii, mä tuun kans!!

Tassut vois opetella pyyhkimään...

Riituparalla ei nyt enää ole yhtään pentuvapaata aluetta, onneksi on kuitenkin tilaa muuten väistellä. Ja nukkuessa toki on rauha maassa kaikilla.


Sähköjäniksen langaton latauspiste

Mut mikähän meni pieleen kun harjailun jälkeen tuo ei nyt näytä ihan siltä miltä pitää ja pari osaa tais jäädä puuttumaankin? Onko noille jossain kokoamisohjetta? 😕
Ennen

Jälkeen

09 marraskuuta 2021

Lämpenee, lämpenee...

Riitun kyräilyyn alkaa sekoittua jo vähän uteliaisuuttakin, niin on hiljalleen aloitettu valvotusti kissoja pitää välillä samoissa tiloissakin. Ei tuo Riitu edelleenkään kovin ratkiriemuissaan ole, etenkään jos Kaisla ihan iholle tunkee, mutta lupaavalta jo näyttää... 😊

- Hei Riitu-täti, me kuulemma voitais jo kokeilla leikkiä yhdessä!
- Mmmmm, ei. Äläkä hypi nenille tai tulee käpälästä.

- Kato mä osaan kiivetäkin näin hienosti! Mä saan ihan kohta nuo talitintit kiinni!
- Anna mun kaikki kestää. Eikös apinat kuulu johonkin ihan eri tarhoihin?

- Joko me nyt leikitään, mä löysin huiskankin?
- Ei.
- Leikitään leikitään leikitään!
- EI.
- Leikitään leikitään leikitään leikitää-ään!
- MEE NYT JO SIITÄ!

- Leikitään leikitään leikitään leikitään!
-👿💀👾🙀

- Leikitään leikitään leikitään leikitään...
- Ruumiin vois ehkä hävittää hautaamalla hiekkalaatikkoon...

05 marraskuuta 2021

Siedätystä ja vierihoitoa

Tuorein tulokas asettuu hiljalleen taloksi (ja ehti jo suunnilleen ensimäisenä aamuna näppiksen yli kirmatessaan lähettää työkavereille teamsiin kryptisen morsekoodiviestin...). Kylppärin oviaukkoon viriteltiin vanha häkkipala niin että Riitu ja Kaisla voivat turvallisesti totutella toisiinsa. Tai siis lähinnä Riitu Kaislaan, Kaislahan olisi kyllä kovasti tekemässä tuttavuutta, mutta toinen vain sähähtelee takaisin. Pala on muuten just sopivan kokoinen, mutta korkeus jää jonkun 15cm vajaaksi. Tuumasin jotta ei haitanne, tuskin pentu nyt noin korkealle hyppää. 
No ei hyppää joo, mutta näemmä kiipeää sitäkin sukkelammin ja oli noin kolmessa sekunnissa keikkumassa verkon ylälaidalla. Vähän pahvia verkon peitteeksi ylälaitaan niin pitäisi estää karkailut. Paitsi että se pahvi oli noin sentin verkkoa kapeampi, ja sehän riittää että neiti näppärä oli taas pakenemassa eristyssellistään. Vielä vähän lisää pahviviritelmiä ja nyt näyttäis viimein toimivan... ainakin toistaiseksi...

-Ihan helppo nakki!
-No pirskatti. 
Ei tästä nyt pääse.
- APUAA, MUA RÄÄKÄTÄÄN
TÄÄLLÄ, MÄYYY!

(Voiko muuten johonkin tehdä valituksen kun tilasin kissanpennun, mutta toimitettiinkin joku oravan ja kumipallon risteytys joka huutaa kuin hyeena silloin kun ei tule tarpeeksi huomiota ja/tai vapautta julmasti rajoitetaan verkoilla ja ovilla...? )

Kyllä Riitukin jo hiukan on toipunut ensijärkytyksestä ja pikkuisen tuo pentu kiinnostaakin. Jonkun aikaa tuijottelee sitä epäluuloisena ("ai tuo on vieläkin tuolla") ja sitten sähähtää paheksuvasti ja poistuu paikalta. Hetkittäin jo vähän rentoutuu ja suostuu vähän leikkimään tai syömään namuja lähempänäkin. Kyllä tämä tästä hissukseen etenee...

- Kattokaa ny, mitä minä sanoin. Joku alieni se on, ilmestyskirjan peto!

- Kai se kohta palautetaan takaisin? Siis niinkuin nyt? Mä voin lainata pahvilaatikon postitukseen.

- Ssssschhh, et sitten tule milliäkään lähemmäs kun mä syön!

*** Paljon sensuroituja ajatuksia ***

Mutta onhan tuo nyt söpö, etenkin leikkiessään tai kun tunkee kainaloon ja hyrrää noin sadan desibelin voimalla... 
Kauhea halipula eristyksistä päästyä

💓💗



01 marraskuuta 2021

Hän on täällä tänään, Kaisla the Kitten!

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen pentukissa on viimein täällä! Taloon saapui pieni turkkilainen angora nimeltään Kuutamovaaran Kaislikossa suhisee, tuttavien kesken Kaisla. 

Riitu ei vielä ihan arvosta reviirille tunkeutujaa, joten aloitellaan varovasti pelaamalla kissatetristä niin että pieni majailee kylppärissä ja pääsee tutkailemaan uutta kotia tarkemmin vain silloin kun Riitu on pihalla tai jonkun muun oven takana...

- Nyt on Riitu pihalla, voit tulla tutkimusmatkalle

- No eiku menoksi


-Tää on kiva!

-Tää ei taida olla syötävää...

- Mut mitäs täällä???

- FisuTV! Siis ihan mahtavaa! Siistii!

- Terkkuja äidille!

******

- Miks tää ovi on kiinni, ei se ikinä ole kiinni?? Ainakaan silloin kun minä olen tällä puolella.
Ja sieltä kuuluu ääniä, ja haisee....

- TÄÄLLÄ ON TUNKEILIJA! Tehkää jotain! MIKS TE ETTE TEE JOTAIN!!

- Pitäkää sitte tunkkinne!
Minä ainakin vahdin tässä ettei se pääse tuolta karkuun ja murhaa meitä kaikkia. Nih.