Maastohyppelyt osa 2

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Maastohyppelyä

Kauden viimeisellä tunnilla käytiin toistamiseen hyppelemässä niitä paria maahankaivettua maastoestettä. Yhtä hauskaa oli kuin edelliskerrallakin :D. Nyt sitten pitäis leirien ja kesätauon ajan kärvistellä vajaalla hevosenkarva-annostuksella, noh, jospa se Liisa jokusen irtotunnin kesän mittaan kehittää ettei ihan vallan kauheita vieroitusoireita pääse tulemaan.

Sitten vielä jotenkin pitäisi opetella taas muistamaan että ponia ei kannata kauheasti lääppiä enää sen jälkeen kun sitä on sumutellut porcivetillä, ellei välttämättä halua haistella sitä löyhkää käsissään seuraavaan päivän asti...

Turpakäräjät

Joskus kakarana tuli pari kertaa käytyä Rahvossa  katsomassa orivarsojen laitumellelaskua. "Pitäs joskus"-listalla on jo pitkään ollut käydä Miehikkälässä vastaavassa tapahtumassa verestämässä vanhoja muistoja, vaan aina sen muistaa vasta liian myöhään kun tilaisuus on jo ollut ja mennyt. Vaan nyt kerrankin just oikeaan aikaan rupesin tarkistamaan jotta milloinkas ne kinkerit tänä vuonna olikaan, ja niinpä sunnuntaina suunnattiin auto kohti itää. Onneksi lähdettiin ajoissa liikenteeseen, kun tojotan navigaattorin kartasto oli pikkusen vanhempaa sorttia ja siitä puuttui parit moottoritien pätkät kokonaan, niin että Haminan seutuvilla ajeltiin jokunen tovi ympyrää etsiskellen mistä sinne oikeaan suuntaan oikein pääsee...

Päästiin sitten kuitenkin kunnialla perille, ja komeastihan ne varsat nelistivät kun vapaaksi pääsivät. Ei siellä nyt oikein kunnon nahinoita näkynyt, lähinnä vähän vinkunaa ja huitomista hampailla ja kavioilla. Tai sitten vaan aika on vähän kullannut muistoja vanhoista komeista kukkotappeluista.

 

Törkeä luvaton tunkeutuminen

Pihahäkin perustuksissa on tasan yksi harkko, joka ei ole edes osittain kaivettu maahan vaan "kelluu" osittain toisen harkon ja sepelipedin päällä. Joku aika sitten huomasin että sen alta oli hiekkaa ja sepeliä valunut pois niin että harkon alle oli tullut pieni rakonen. Noh, vähän lisää sepeliä siihen ja hiekkaa päälle, niin on hyvä taas. Paitti että kotvan kuluttua se reikä oli  palannut. Jonkun aikaa täyttelin koloa uudestaan ja uudestaan vain huomatakseni että taas se on siinä, joskus jo parin tunnin päästä edellisestä täytöstä. Vähän isompi kivikään tilkkeenä ei auttanut, vielä senkin viereen oli tunneli syntynyt.

Selvästikin meillä on ny joku röyhkeä murtovaras liikenteessä. Siispä riistakamera kehiin että saadaan todistusaineistoa rikollisesta.

Aukko tukossa, jälleen kerran

....Hetkonen...

Busted!!

Ois kait noita linnusiemeniä yhden metsähiirulaisenkin ruokkimiseen, mut vois pentele olla kaivamatta senkokoisia koloja että niistä kohta pikkupeippokin pääsee halutessaan ulos pusertumaan... Laitoin ny siihen toisenkin kiven tukkeeksi, jossei vieläkään auta niin pitää ryömiä kuistin alle ja kaivaa tuohon pala verkkoa maahan tunkelijoita torjumaan...

Loppukevennyksenä tunnelmia alkuviikolta, kun jossain vaiheessa säikähdin miten paratiisipeipot oli niin kummasti pörhöllään ja ihan nurinniskoin, vaan aurinkokylpyjähän ne vaan otti... :D

 

Metsäretki

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Maastohyppelyä

Tällä kertaa tehtiinkin vähän uudenlaista touhua, ja mentiin pienelle metsäkävelylle. Ensin alkuverryttelyksi ylämäkiravia (ja kävellen takaisin alas). Sitten mentiin hyppelemään paria polun varrella olevaa maastoestettä. Semmoisia suunnilleen nilkankorkuisiahan ne oli, mutta ulkoilun pörhistämille poneille ja ensikertalaiselle maastoesteratsastajalle ihan riittävän haasteellisia. 
Omaa vuoroa odotellessa hevot saivat nyhtää tuoretta ruohoa, ja Udna vallan turhautui, kun se ei osannut päättää olisiko ollut kivempaa jatkaa syömistä vai hypellä, ja tympäisihän se kun ratsastajakin kiskoi turpaa ylös aina just kun oli päässyt ruohostamisessa alkuun ja sitten taas esteillä jarrutteli just kun poni oli pääsemässä kunnolla vauhtiin... :D Mut ainakin ratsastajalla oli hauskaa, ja olihan poneillekin vaihtelua.

Nasuilu

Aika: Keskiviikko
Paikka: Solsikke
Ratsu: Nasu
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Dunjan (RIP : ( ) sairastumisen johdosta alkuviikon tunteja peruttiin joten kävin vasta keskiviikkona Nasuilemassa. Siitä onkin aikaa kun blondimamman selässä viimeksi olin, tais olla silloin kun just oli palailemassa varsalomalta. Eli aikalailla meni tunti taas arpoessa milläs nappuloilla tämä poni toimikaan. Ihan kohtuullisen hyvin päästiin kyllä yhteisymmärrykseen, paitti väistöissä taas ratsastaja vähän sohlaili turhan paljon. Ja yksi ylimääräinen loikka tehtiin kun kentän vieressä hiiviskelevä kissapeto (Tintti) oli ihan selvästi aikeissa syödä pienen poniinin. Laukkahan sillä ei erityisen koottua ja rullaavaa ole, mutta ainakin ne laukat nousi ja pysyi kohtuulisesti ylläkin. Jos useammin yhdessä treenattaisiin niin saattaisi sitä vähän saada petrattuakin. Ehkä.

Sunnuntailua

Sangria oli jo sunnuntaiaamuna sen verran tympääntyneen oloinen eristyssellissä oleiluun, että avasin häkkien ovet. Samantien lensi lentohäkkiin muun porukan sekaan, eikä siitä oikeastaan kukaan ollut moksiskaan. Katselivat vaan vähän epäillen Roihun kanssa toisiaan. Roihu sentti kerrallan hivuttautui lähemmäs, vaan kun se koitti vähän ojentaa nokkaansa rouvaa kohti, se liikahti kauemmas jolloin Roihukin taas vetäytyi ja jäi paikalleen murjottaamaan. 

Oli vähän viileä ja sateinen aamu ja tuumailin etten välttämättä lintuja tänäänkään pihalle laita ollenkaan, vaan kun menin kylvämään pihahäkkiin vähän salaattia, tunki sinne paratiisipeippo mukana. Jätin sitten ovet auki jotta saa tulla takaisin kun tulee kylmä, vaan hetken päästä pihalla olikin sitten suurin osa muustakin poppoosta, ja Sangria jäi lentohäkkiin pulujen ja sulkasatoisen rouva Ruotsalaisen kanssa ihmettelemään mihin kaikki muut hävisi. Noh, kaipa nuo itse osaa päättää missä kelissä tarkenevat.

Jossain vaiheessa ihmettelin kun uuden pähkinäpensaan hiirenkorvat oli aika nuutuneen näköisiä, kunnes huomasin että paratiisipeipot kävi syömässä siitä silmuja. Eikä tuon pyökkiparan kohtalo paljoa paremmalta vaikuta...

 

Iltapäivällä pulut ja sulkasatolintukin päättivät haluta ulos, eikä Sangria sitten enää yksinään häkissä viihtynyt vaan saapui sekin olohuoneeseen seikkailemaan. Tuli aika nätisti kepille joten nostin sitten senkin hetkeksi tutustumaan pihahäkkiin. Samantien se lyöttäytyi Roihun seuraan ja lenteli sen perässä häkissä, eiköhän noista vielä kaverit tule. :)

Rouva Sangria saapuu

Kun Roihun koipiepisodi on nyt onnellisesti selvitetty, oli aika jatkaa sille uuden morsion etsintää. Kanariakasvattajalta löytyikin nyt suunnilleen Roihun ikäinen myyntiin tullut emolintu, ja tänään käytiin sitten hakemassa rouva Sangria uuteen kotiin. On nyt alkuun jonkun aikaa pikkuhäkissä vähän rauhassa katselemassa mihin paikkaan oikein päätyikään.  Ja saa Roihukin samalla vähän totuttautua ajatukseen että on taas nainenkin talossa.
 
Rouva on todella tyynen ja itsevarman oloinen tapaus, katseli vaan pää kallellaan outoa porukkaa ja haavintahäslinkiä, kun sadepäivän ratoksi tein koko poppoolle kynsi/nokkatarkistus- ja loishäätökierroksen. 

 

 

Kampaus ojennuksessa ja herkkä punainen kajali

 

Vaakunaveivausta

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: Koulua

Pitkästä aikaa taas kouluveiviä, ohjelmassa jo tutuksi tullut "hannunvaakunatreeni". Ensin ihan ravissa verrytellen, sitten harjousravissa ja käynnissä niin että suorilla mentiin vähän kevyttä avo(vai olikosenysulku, ei ikinä muista)taivutusta. Se meni kerrankin melko siististi kun en oikeastaan sitten parin epäonnisen solmuilun jälkeen varsinaisesti yrittänytkään mitään väistöä tai taivutusta vaan lähinnä vaan asetin ponia sopivaan suuntaan... Lopuksi vaakunaan vielä yhdistettiin vastalaukka niin että nurkkavoltit mentiin ravissa, ja siitä sitten suorat mentiin vastalaukkaa (Udnalla aika helppo nakki nostaa siinä voltilla myötälaukkana ja jatkaa sitten samaa laukkaa suoralle vastalaukaksi...)

Ulkoilmaelämää

Toukokuinen lämpöaalto jatkuu ja tirpat on treenanneet ulkoilua oikein urakalla. Liikkuminen sisään ja ulos menee jo taas huomattavasti sujuvammin, välillä hyvinkin hienosti ja välillä taas vähän tahmeammin. Haukkaakaan ei ole vielä näkynyt joten kaikki toistaiseksi mallillaan. 

Täytyy nyt ottaa ilo irti niin kauan kuin tätä lämmintä suinkin kestää. Suomen suvi kun on tunnetusti aika arvaamaton, niin on ihan todennäköistä että kohta tulee taas vastapainoksi räntää ja rakeita ja juhannuksena kiroillaan kun ei kesäkukkia uskalla vieläkään istuttaa kun on niin kylmä (olen saanut nyt ihan tosissani vakuutella itselleni että nyt on toukokuu, ei kannata ihan vielä rynnätä survomaan pihaa täyteen kylmänarkoja rehuja...)  

Mutta ainakin kesäkylpylä on taas avattu toistaiseksi ja suosio on ennallaan.

 

 

Kylmäverisesti sinun

Joku pyysi reptiiliosaston kuulumisia, viimeinkin sain aikaiseksi niistäkin räpsäistä uusia kuvia.

Pantteroidi on nyt asustanut meillä aika tarkkaan kolme vuotta, ikää on puolisen vuotta enemmän. Se on varsin ongelmaton kaveri, aina valmis syömään kaikkea liikkuvaa (paitsi torakoita) ja tulee melkein syliin terran luukkua raotellessa jos näkee että käsitellään ötökkäbokseja. Nahkaansakin kuorii epäsäännöllisen säännöllisesti.

Sulla oli jotain syötävää?

-Jesh, ruusukuoriainen!

Hyvä ruoka, parempi mieli

Lisääkin kyllä vois ottaa...

Mikroliskollakin alkaa kohta se kolme vuotta olla mittarissa. Koitin joskus kaivella kauanko nuo nyt yleensä elää, ja parista harvasta tulosesta joku sanoi  kolme vuotta, joku kuusi. Eli voi kuolla kohta tai sitten porskuttaa vielä toisen mokoman. Vanhetessaan lisko on ruvennut olemaan enemmän esillä ja useinkin köllöttelee ihan avoimesti kivellä lämmittelemässä. Kaipa sekin on oppinut ettei täällä kukaan sitä ole tulossa syömään, ja toisaalta banskujakin tipahtelee nenän eteen useimmiten silloin kun emäntä sen ylipäätään näkee...