Pieni palo preerialla piristää päivää

Olipas tänään tuurista kiinni ettei Lintumetsästä tullut linnutonta metsää kertarytinällä, tulipa taas muistutus siitä että sähkö on hyvä renki, mutta huono isäntä, noin vanhaa sanontaa mukaillen...  

Savu jo suunnilleen poistunut

Päivällä joskus kymmenen tienoilla ohimennen katsoin jotta lintuhuoneessapa on tänään söpön tunnelmallinen sumu, kunnes aivojen realistisemmat osiot heräilivät mukaan havainnointiin. Ei hemmetti, siellähän palaa nyt jotain!

Huone pursusi pistävää paksua savua, liekkejä ei kuitenkaan missään näkynyt eikä oikein pystynyt päättelemään mistä se savu edes oikein tuli. No ensiapuna kaikki sähkölaitteet irti seinästä, ikkuna selälleen ja huoneessa vielä olevien lintujen hätistely olkkarin suuntaan vähän raittiimpaan ilmaan (osa sinne oli jo evakuoitunut ihan omatoimisesti) 

Onneksi savua ei operaation jälkeen enää lisää tuntunut ilmaantuvan, ja haettiin vielä tuuletin avuksi poistamaan savu lintuhuoneesta. Talo on kyllä kuorrutettu palohälyttimillä, mutta ei yksikään niistä ehtinyt vinkaistakaan ennen kuin tuo huomattiin, ja vissiin sitten laimeni tuulettaessa sen verran ettei niiden ulottuville tarpeeksi käryä mennyt. Varmaan jatkossa viritellään vielä yksi lintuhuoneeseenkin...

Savun vähän hälvettyä todettiin että toinen lentohäkin lampuista oli sanonut työsopimuksen irti ja syypää tilanteeseen. Tuntuu vaan ettei noinkin pienestä käristekohdasta ihan niin sankkaa savua irtoaisi, mahdollisesti siitä oli tiputellut jotain kuumentunutta lientä häkin pohjalle ja saanut leppäpurut savustamaan vielä lisää, vaikka varsinaisia liekkejä ei näkynytkään missään. Puruissa nimittäin oli lampun alla muutaman sentin alueella musta kohta, joskaan ei siinä tohinassa tullut tarkemmin tutkittua oliko se vaan lampusta tippunutta möhnää vai itsekin hiiltynyttä, siivosin vaan äkkiä pois ettei siinä vaan mitään tavalla tai toisella vaarallista pesäkettä jää muhimaan. 

Syyllinen löytyi...

Tiput sentään ainakin toistaiseksi näyttäisivät olevan kaikki kunnossa, vaikka savu voisi tehdä äkkiä ikävää jälkeä linnun hengityssysteemille. Hirvittää vaan ajatellakin mitä olisi voinut käydä jo ei olisi pidetty etäpäivää. Vaikka töistä tullessa ei olisikaan torppa ollut kokonaan tuhkana ja lampun käryttäminen olisi loppunut itsekseen johonkin lopulliseen oikosulkuun tai sulakkeen palamiseen,
niin todennäköisesti ainakin kaikki linnut olisivat kyllä olleet entisiä jos savua olisivat kovin pitkään hengittäneet. Kylmäsavukanarialainen ei nyt kuitenkaan olisi ihan ykkössuosikki iltapalaksi.

Ledilamppu laitettu nyt ainakin tilapäisesti häkkivaloksi

Ikivanhojahan nuo lamput on, jotain käytettynä ostettuja purkutoimistovalaisimia, niin että ei sinänsä ihme jos komponentit alkaa hajoilemaan. Ja todella painavia rohjakkeita, olen muutaman kerran miettinytkin niiden uusimista että putkien vaihto olisi vähän helpompaa, no nyt on ainakin hyvä syy ne oikeasti vaihtaa uudempiin. Kevyt savuaromi varmaan kämpässä leijuu vielä jonkun aikaa...

Pääsiäispompottelut

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Pääsiäisen ansiosta pidettiin tunti tänään normaalia aikaisemmin ja hypeltiin esteitä. Udna oli varsin virkeällä päällä ja jo alkuverryttelyssä toiveikkaasti tahtia kirien suuntasi korvat lähintä ristikkoa kohden, pettyi suuresti kun joutuikin vaan ympyrälle tylsää puomia ylittämään. Varsinaiset hypyt aloiteltiin komoissarjalla, ja poni oli vähän sitä mieltä jotta kun vaan riittävästi on vauhtia niin kyllähän tuon yhdellä hypyllä selvittää, tai vähintään innarina, ihan turhia ne väliaskeleet. Ratsastaja vaan ikävästi häiritsi suunnitelmia jatkuvilla pidätteillä ja volttailuilla. Tunnin edetessä sentään menohalut normalisoitui ja saatiin lopun kahdeksikkotehtävä ihan kivassa temmossa ja yhteisymmärryksessä suoritettua.

Pääsiäisvaihtari

Kaverinsa kuoltua oli yksinäinen paratiisipeippo kotia vailla, no täällähän sille kavereita on. Vaihtarina lähti toinen niistä tammikuussa ostetuista harlekiinisiskoksista, joka nyt vähän ylimääräinen olikin, eli win-win tilanne. :)

Kovin arka tuo uusi pikkuinen on, ja stressaantuessaan pitää hassua hysteeristä piipitystä, ei noista aiemmista kummastakaan ole tuollaista ääntä lähtenyt. Noh, hyvin tarmokkaasti se ainakin sormea puri kun nipsuttelin kynnet kuosiin ja laiton väririnkulan koipeen. Nimi löytyi kerrankin heti, heräilevän kevään kunniaksi se on selvästikin Scilla.

Pääsiäistiput

Lilarintatyttö alkaa olla jo hilkkua vaille valmis.

Eikä siskollaankaan enää montaa poikashöyhentä ole

Ja kyllä tuo pikkuherrakin ihan tasaista vauhtia perässä viuhtoo, tuleva pään väri vaan on yhä arvoitus...

Pääsiäislambit

Lampaiden turkki alkaa olla jo ihan kivassa kuosissa. Tosin vasta toisella yrittämällä, eka satsin kaapista kaivetut siemenet oli sen verran vanhoja ettei ne itäneet ja piti kaapia kuorrute pois ja laittaa uusi tuoreista. Tai olishan se homekerroskin voinut  pumpuliturkista käydä...

Siispä aika laskea laitumelle...

 Ja toki olkkarin pöydällä pitää pääsiäisnarskujakin olla :)

 

Kevyttreeniä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Yksi jos toinen ryhmässä oli sekalaisten keuhkotautien kourissa, joten otettiin pikkuisen rauhallisempi koulutunti tällä kertaa. Treenattiin siis suht leppoisasti sekalaisia siirtymisiä käynti-ravi-seis ja ravi-laukka, muutaman voltin kera. Kirpakampaan suuntaan kääntynyt sää sai Udnan terhakkaalle tuulelle ja työskentely oli tänään varsin sujuvaa. Poni oli reipas ja energinen, mutta jaksoi kuitenkin kuunnella apuja kaahottamatta karkuun, eli saatiin ihan kohtalaisen nättejäkin pätkiä aikaan.

Hirssiä häkkiin

Hirssihän on monille pikkutipuille  ykkösherkku, ja kohtuullisissa määrin ihan terveellinenkin sellainen.  Isossa lentohäkissä vaan välillä tuottaa päänvaivaa miten ne kätevimmin laittaisi tarjolle. Myynnissähän on ihan tuommoisia tarkoitukseen sopivia klipsuja jotka voi kiinnittää pinnoihin ja nipistimeen sitten hirssin tai vaikka salaatinlehden. Ongelmana vaan on, ettei tuohon oikein kunnolla montaa tähkää saa kerralla, ja lisäksi vaatii just sen sopivan pinnavälin jotta saa kiinni. Jos lentohäkki on askarreltu neliösilmäverkosta ei noita saa mihinkään, eikä tuossa omassa virityksessäkään just siinä etuseinällä oikein ole hyvää paikkaa vaikka pinnat löytyykin.

Vaan ongelma ratkeaa näppärästi kuminauhoilla, tarkemmin ottaen hevosten letityskuminauhoilla, jotka on tähän väärinkäyttöön just sopivan kokoisia ja pänikällisen saa varsin pienellä rahalla. Kaksi lenkkiä pujotellaan yhteen, sitten toinen lenkki halutunkokoisen hirssinipun ympärille, toinen klipsun pinnaloviin, ja nipistimellä sitten ripustetaan nippu sopivaan kohtaan teurastettavaksi. (Tai voi toki käyttää vain yhtäkin lenkkiä, mutta siinä nipun ja klipsun siirtymäkohta on vähän vaativampi kieputella niin ettei jää löysäksi.) Pysyy varmasti ja tukevasti kasassa, ja nopea ja helppo vaihtaa uuteen.

Ja eiku syömään...

Ja TAAS viikate heiluu

En nyt enää edes tiedä pitäiskö tässä itkeä vai nauraa. Just kun erehtyy edes ohimennen mielessä vilahtamaan jotta porukka vaikuttaa pirteiltä ja tyytyväisiltä ja saattaisi nyt vähän aikaa pysyä hengissä, niin yksi sankari ottaa ja hukuttautuu kastelukannuun. Oikeasti hei voisi tämä linnustonharvennuskampanja jo pikkuhiljaa loppua...

Ympyrähyppyjä

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Hyppytehtävänä tällä kertaa kolme pikkuestettä pääty-ympyrällä. Kuulostaa helpolta, mutta olikin yllättävän vaikeaa. Kaarevalla uralla ratsu pitäis olla aika hyvin avuilla ja vähän taipuneenakin, ja jos vauhti, reitti tai ponnistuspaikka on jollain esteellä vähän hakusassa, niin ongelma kertautuu ainakin seuraavalle tai parillekin hypylle. Ja vauhdissa Udnan kanssa oli taas vähän hakemista, toisaalta oli ihan innoissaan hyppäämässä, mutta toisaalta sitten ei meinannut viitsiä oikein tarmokkaasti laukata, ja sitten kun ratsastajalla menee huomio siihen vauhdin säätelyyn niin unohtaa huomioida riittävästi reittiä tai ponin oikomisyrityksiä. :D Ja tietysti auttais vähän kun muistaisi hengittääkin aina jossain välissä ympyrää...

Krassilampaiden paluu

Pitkästä aikaa muistin/ehdin/viitsin taas vuoleskella kukkasienilambeja pääsiäisruohikkoa varten. Nyt ne on kylvetetty, kuorrutettu krassinsiemenillä ja laitettu lampun alle lampolaan kasvattamaan turkkia. (Tarkempi ohje täällä jos jotakuta sattuu kiinnostamaan)

Bad feather days

Pienet vaihtaa höyheniä tasaiseen tahtiin, eivät vaan mitenkään edustavimmillaan tässä vaiheessa harsuna, rähjäisenä ja tukka sekaisin. Pisimmällä edelleen oranssi tipu.

Keltsi tulee myös hyvää vauhtia perässä

Pikkuherra edelleen vähän jälkijunassa, vissiin energia menee uutteraan lauluharjoitteluun. Mutta kyllä silläkin koko ajan väri lisääntyy.

Tirlittanillakin jotain säätöä höyhenissä meneillään (miten minusta tuntuu että noista paratiiseista on aina toinen piikeillä heti kun toinen lopettaa...)

Huu söpöilee

Tiera tomerana

Kalastokatsaus

Tällä hetkellä huushollissa on pyörimässä kolme akvaariota (plus kesää ja pihalammikon sulamista odottelevat kultakalat varastossa viileässä altaassa)

Ensinnä tuo pääallas jossa majailee kiekot, ja sekalainen seurakunta vanhoja jämäkaloja tai muista altaista tulleita siirtolaisia, kuten pari lehtikala, sateenkaarikalaa, tetroja ja monnisia.

Sitten tuo vasta malawaarioksi muunnettu kulmapurkki, joka vielä vähän hakee tasapainoa ja pukkaa punertavaa piilevää. (Muuten yksi niistä uusistakin saulosinaaraista on alkanut vaihtaa väriä, ei tää nyt voi olla näin vaikeaa...) 

Ja eteisessä vielä tuo reilu satalitrainen kuutio, joka tällä hetkellä majoittaa pallerot, piikkisilmät, muutaman minirasboran ja pari loistokääpiöahventa. Sisutus ei nyt ole kovin silmiähivelevä kun sitkeä sinileväinvaasio tukahduttaa kasveja sitä mukaa kun niitä tuonne yrittää istutella, ja seepraomput järsii nekin lehdet mitkä vähän yrittää kasvaa. Tuo allas periaatteessa on vähän ylimääräinen, mutta eipä sitä nyt poiskaan voi laittaa niin kauan kun siinä on nuo asukkaat, jossei niille kehittele jotain muuta sijoituspaikkaa.

 

Uupunut Udna

Aika: Maanantai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Udna
Opettaja: Liisa
Aihe: peltoilua

Taaskin lumiryminää katolta sen verran odotettavissa että käytiin vielä pellolla rälläämässä niin kauan kun lunta siellä vielä on. Tai Udna oli vielä sen verran väsähtänyt vietettyään tomerana viikonlopun messukeskuksessa edustusponina, että me lähinnä vaan vähän verryttelymielessä hölkkäiltiin ympyrää ja laukkailtiin vaan pari pikku pätkää molempiin suuntiin. En viittinyt toista kovin paljoa patistella kun selvästikään ei menohaluja nyt ollut.