Akvaarion vedenparannusaine loppui, tilasin siis uuden kanisterin. Postipakettia odotellessa tuumasin jotta olisi kätevä semmoinen hanallinen korkki, niin ei mene aina puolet aineesta ohi kun sitä koittaa valuttaa pienempään käyttöpulloon (siis kuka muka jaksaa kaivaa jotain suppiloita kaapista..?). Menin sitten ostamaan korkin etukäteen vähän sokkona, kun ehdin jo sen tyhjentyneen vanhan kanisterin heittää menemään. Ja väärän kokoinenhan se korkki tietysti oli. Vaan sopi hienosti vanhaan nurkissa pitkään pyörineeseen turveuutekanisteriin, eli problem solved, jos siirtää vedenparannusaineen toiseen kanisteriin. Mietin heittäisikö sen turveuutteen menemään kun sitä on tullut aika vähän käytettyä, sillä kun on taipumus aina samentaa akvaario pariksi päiväksi. Lorautin kuitenkin vähän kokeeksi isoon altaaseen eikä se nyt niin paha ollutkaan kuin muistelin, joten päätin vielä säästää litkun.
Siispä kaadoin jäljellä olevat uutteet kastelukannuun odottelemaan vaihtokanisteria ja huuhtaisin jämät vesitilkalla jonka säästäväisesti hulautin kiekkoaltaaseen. Siinä vaiheessa kun sakea savipilvi humahti altaaseen tajusin että ne samennusta aiheuttaneet ainekset oli tietysti painuneet paksuksi sedimentiksi kanisterin pohjalle uutteen seisoessa unohdettuna kaapin nurkassa ja kaadoin siis altaaseen konsentroitua sameutta . Lopputuloksena syyssäähän sointuva kauniin utuinen allas jossa näkösyvyys noin viisi senttiä. Jepjep, no olihan se oikeastaan jo vedenvaihdon aika muutenkin...
Vedenvaihdon jälkeen tilanne oli jo vähän parempi, vaikka harmaahan tuo on edelleen. Noh kyllä tuon "karkean" sameuden suodattimet päivässä-parissa kerää eikä se eläville haitallista ole...
 |
| - Mitä sää taas sohlaat? |
Jonkun aikaa kesti huuhdella se kanisteri oikeasti puhtaaksi pohjakerrostumista, vaan nyt vedenparannusaine on hanakorkillisessa kanisterissa ja se kirkastettu turveuute toisessa. Katotaan josko sen seuraavan viisivuotiskauden aikana saisi lopultakin käytettyä, tai sitten kaadettua pois...
