08 heinäkuuta 2026

Tonttikierros

Alkajaisiksi todiste siitä että tänä vuonna taitaa tomaattisatoa saada jopa jo ennen syyskuuta :D, ensimmäisenä on väriä saanut uutena kokeilussa oleva "Orangeto" pensaskirsikkatomaatti. 

Meidän omakotilähiötontti ei ole suuren suuri, sen verran tilusta että saa mielenvirkistyksenä sormet multaan, mutta siitä ei vielä tule riesa (paitsi kun pitäisi kitkeä rikkaruohoja, ja keväällä siinä vaiheessa kun pitäisi saada vähän kaikkea tehtyä yhtä aikaa...) Mutta periaatteena on että tehdään sen verran kun jaksaa (tai on ihan pakko) ja muuten saa rehottaa aika vapaasti (paitsi valvatti ja vuohenputki, joista etenkin jälkimmäisen kanssa taistelu on kyllä aika lailla turhaa).

Keväisin piha on hyvinkin valoisa, mutta kun puihin tulee lehdet alkaa olla hankala löytää kohtaa johon koko päivän paistaisi aurinko, etenkin nuo puuvajan edustan kaksi tammea varjostavat todella paljon.


Talon takalaidalla on ensin jo aiemmin esitelty tarha ja tinttibaarin alue.


Toiseen suuntaan katsoessa on takapihan nurmikko. Tai ehkä paremminkin "lyhyenä pidettävä alue", siinä kasvaa enemmän kaikkea muuta kuin varsinaista nurmea. :D Keväällä menee aika pitkään ennen kuin se leikataan ensimmäisen kerran, että valkovuokot saa rauhassa kukkia (ja voikukatkin, en ymmärrä miksi niitä moni niin vihaa). Ihan reunassa on pari vanhaa ja kituvaa herukkapensasta, jotka ei enää montaa marjaa jaksa tehdä ja menee usein rastaiden poimittavaksi, pieni omenapuukin siinä on, mutta sen verran tammien varjossa että ei sekään montaa omenaa yleensä tee. Peränurkassa tönöttää vielä pieni punainen puuvaja ja pari lehtikompostoria.


Nurmikon ja pihakiveyksen väliin jää lammikko ja sen ympäryspenkki, ja viereinen vanha lintuhäkin pohja jossa on pari kukkalaatikkoa. Keväällä lammikko on aika paljas ja ankea, mutta kesän mittaan se melkein peittyy kasvustojen taakse. Vesi kiertää pumpun avulla suodattimeen, joka on maisemoitu puureunuksella, ja sieltä minipuroa pitkin takaisin altaaseen. Allas putsataan kertyvästä ryönästä kerran vuodessa keväällä ja samalla vaihdetaan vesi. Hyttystorjunnasta huolehtii pari kultakalaa jotka haavitaan talveksi varastoon.






Laatikoissa on tänä vuonna lähinnä jämätaimia jotka ei ole muuallekkaan mahtunut, sade ja tuuli on niitä nyt kovin riepotellut

Allaspenkin päädyn ja katoskäytävän kaiteen välistä vie kaariportti kiveykseltä takaisin nurmikolle, sen on vallannut köynnöskuusama joka kukkii upeasti muutaman viikon ajan kesäkuun loppupuoliskolta alkaen. Taustalla häämöttää oikealla raparperipenkki ja vasemmalla tammen alla vähemmän edustava "varjopenkki" johon on ilman kummoisempaa suunnitelmaa nakeltu kaikenlaisia sekalaisia kasviheräteostoksia joille ei ole muutakaan paikkaa keksinyt, enimmäkseen varsin heikossa hapessa, mutta rotkolemmikki ja varjoyrtti porskuttaa einvoimaisina, pari jalokelloakin näyttäisi edelleen sinnittelevän.

Tontin reunakaitaleella sijaitsee pikkuinen virkistyskasvimaa, jossa parhaiten rehottaa valvatit, juolavehnät sun muut rikkakasvit. Daaliat ja suorakylvettävät kesäkukat on tänä vuonna saaneet valloittaa suurimman osan vapaasta maasta. Laatikoissa nyt tomaatteja, maissia (joka on edelleen sen verran alkutekijöissään että tuskinpa satoa taaskaan tulee...) ja kesäkurpitsaa. Reunassa metsittynyt ja puolikuollut vadelmapenkki, joka pitäisi uusia kokonaan jahka jaksaisi raivata ja kaivaa auki ja poistaa vuohenputket ja nokkoset. Laatikoiden takana piilossa on pari pensasmustikkaa jotka jopa tekevät mustikoita, jos ne ehtii poimia ennen rastaita.

Kasvimaan vieressä katoskäytävän edessä on kukkapenkki jossa kasvaa keväällä sekalaisia sipulikukkia ja myöhemmin pioneja, villiviini ja Zilga-viini joka yrittää joka kesä valloittaa maailman. Kaikki nämä on talon edellisen omistajan istuttamia (siis jo yli parikymmentä vuotta sitten...) Pionit on upeita, mutta siitä huonoja että ne kukkii niin kovin lyhyen aikaa (ja usein puolet siitäkin menee piloille jos tulee vähääkään isompi sadekuuro), suurimman osan kesää ovat ihan viherkasveja. Melkein tekisi mieli ne tuosta paraatipaikalta siirtää johonkin muualle reuhottamaan. Noh, ehkä sitten joskus eläkepäivinä kun ei ole muuta kuin aikaa...

Pionien kukinta tuli ja meni jo..

"Buckeye belle" on oma lisäys pionipenkkiin ja kukkii pioneista ensimmäisenä.

Nämä pinkit monsterit ovat edellisen asukkaan peruja

Etupihalla kasvimaan takana on kesäomenapuu (jossa tänä vuonna ihan järkyttävä määrä omenoita tulollaan, todennäköisesti joutuu suurimman osan nakkaamaan kompostiin kun nuo pilaantuu erittäin nopeasti ja mätänee heti pienestäkin kolhusta eikä ole oikein kunnon säilöntäomenoitakaan) sekä pieni mininiitty jossa villikasvustoja idänunikkojen kera (toinen upea mutta harmittavan lyhytaikainen kukkija). Niitty leikataan alas suunnilleen siinä vaiheessa kun omenat alkaa kypsyä ja putoilla puusta heinä-elokuun taitteessa.

Unikot oli hetken hienoja, mennyttä jo nekin tältä vuodelta.

Ajotien toisella puolella on toinen nurmiläntty, joka keväällä on täynnä pieniä sipulikukkia. Siinä myös vuohenputkien valtaama perennapenkki (seassa yrittää sinnitellä pari ruusua ja jättipoimulehtiä), pari timanttituijaa ja perällä aidan vierestä kaadettujen vaahteroiden paikalla pari laatikkoa auringokukkia.

Kesäkukkaruukkuja ja -laatikoitakin on ripoteltu enemmänkin sinne tänne, mutta niistä enemmän joskus toiste...

04 heinäkuuta 2026

Päätöntä menoa

Kissatalouden sattumuksia: kun suunnittelet rentouttavaa lämmintä suihkuhetkeä ja kylppärin lattialla odottaakin joku Psyko-elokuvan kohtaus...


 - No kun en sitä jääkaappiinkaan saanut laitettua...


28 kesäkuuta 2026

Restaurointia

 - Kiipeilypuun raapimapinta alkaa olla jälleen aika loppuunkynsitty...

- Onneksi on vielä paljon jäljellä tätä ihanaa juuttinarua, niin saadaan tehtyä uusi.

Voisiko neiti avustaja olla tökkäämättä puikkoa silmäänsä
jos varastaa keskeneräisen työn potkuleluksi...

- Vanha reikäinen pois ja uusi tilalle

Kiinnityslankakerä mystisesti karkasi putkeen kesken kaiken...

- Kyllä tämä ehkä muutaman viikon taas kestää!

24 kesäkuuta 2026

Tarhaesittely

- Meillä on takaovessa tämmöinen oma pikkuovi, joka on aina päivisin auki ja saadaan käyttää sitä ihan mielen mukaan. Kovin kylmällä ja sateella ei ulkona kauaa kerrallaan viihdytä, mutta kyllä siellä säällä kuin säällä muutaman kerran päivässä ainakin nopeasti käydään tarkistuskierroksella. Ja aamulla pitää heti ensimmäisenä päästä tekemään turvatarkastus, ennen kuin edes pyydetään aamiaista!

- Luukun toisella puolella on takakuisti, josta osa on verkotettu ja vuorattu kennolevyillä ja valokatteella eteistilaksi tarhalle, siellä on meidän ulkovessa ja talven tinttibaarin eväsvarasto. Yksi verkko-ovi vie kuistin avoimelle loppuosalle ja tinttibaariin, mutta siitä me ei kuulemma saada kulkea ikinä.

- Toinen verkko-ovi on kiinni vain jos on tirppojen ulkoiluvuoro tai mamma tekee tarhassa tai tinttibaarissa jotain huoltoa jossa ei tarvita apulaisia (kumma?). Siitä pääsee pikkurappuja pitkin varsinaiseen tarhaan, jossa on ensin myös pieni sääsuojattu kuivaosio. Rappujen alla on kiva löhöilypaikka ja lastuvillaa pehmikkeenä. Riipparimatto taas on ihan muodottomaksi venynyt ja pitäisi uusia että me sitä viitsittäisi käyttää.

- Ja sitten tulee se varsinainen ulkotarha, johon on istutettu (tai annettu kasvaa) kasveja joiden kuulemma pitäisi olla myrkyttömiä. Ulkopuolen humalalle mamma taas kerran unohti laittaa ajoissa tukikepit niin ne rönsyilee maassa ja seinillä miten sattuu. 


- Talvella ja  keväisin tarha on aika paljas ennen kuin alkaa vihertää.

- Mamma haaveilee että jos se joka vuosi nakkelee pohjalle pussillisen ruohonsiemeniä ja siirtää muualta pihalta uusia akankaaleja ja suikeroalpeja penkereen päälle, niin ehkä aina joku niistä selviää seuraavaankin vuoteen tallaamista ja vessakuoppien kaivelua (kuka ny semmoisia...) ja kuivuutta ja vähäistä valoa, ja joku kaunis kesä pohja olisi kokonaan kasvillisuuden peittämä. Tarhan päädyssä on vielä yksi ovi, mutta siitäkään ei me saada kulkea, kuulemma "huolto-ovi".


- Me saatiin juhannuksen kunniaksi kukkalaatikkokin. Sitäkään ei saisi syödä, kaataa, kaivella tai talloa. Mitäs iloa tuosta muka sitten on?

- Seinille on pariin paikkaan ruuvattu lautoja tasohyppelyyn ja tontin tarkkailuun


- Ja sitten on tämä yksi isompi tähystysteline.

- Mamma sanoo että....  Oho, onpas iso pörisijä, harmi kun se on verkon väärällä puolella.

- No onpa tosiaan! ... Niin, mamma siis sanoo että meille voisi laittaa enemmänkin kiipeilyjuttuja tänne, mutta eipä ole vielä saanut aikaan...

- No, voihan täällä silti jahdata myyriä (ja sahamatoja), vaania kaikkia ulkopuolella liikkuvia otuksia ja ottaa aurinkoa tai pitää painiotteluita.



19 kesäkuuta 2026

Juhannustaikoja

 - Tiesitkö että jos juhannusyönä ihminen laittaa tyynyn alle kissankelloja, kissankäpäliä, kissanminttua ja katinliekoa, voi unessa nähdä tulevan kissan?


- Joo, tai vähintään näkee nykyisen kissan, joka koittaa kaivaa niitä yrttejä tyynyn alta....

16 kesäkuuta 2026

Potilaspäivitys

Puoskarointirintamalta on sekä hyviä että huonoja uutisia. Helioksen jalka on lähtenyt paranemaan ihan kivasti. Koivessa on edelleen komea patti (ehkä sittenkin joku hiusmurtuma ollut?), mutta väri ja käyttöaste on jo kohtuullisen lähellä normaalia.

Pattijalka

Kovasti asiaa on aina kun tilannetta tarkistaa.

Miinuspuolella taas joku pentele yllättäen oli nyppinyt tällä kertaa Kiekua niin pahasti että sillä oli pyrstöpää ihan vereslihalla ja koko tirppa väsynyt ja vaisu. Onneksi siirto pikkuhäkkiin Helioksen kanssa ja vauriokohdan BBB-hoito (Betadine-Bacibact-Bepanthen) sai senkin virkistymään parissa päivässä. Jos näyttää kiusaaminen jatkuvan vielä sitten kun palautetaan isoon häkkiin niin pitänee sille tehdä häkin pohjalle joku oma loosi jossa saa olla rauhassa. 

Pahin kohta häveliäästi siipisulkien takana piilossa.

Olen koittanut vähän kriittisellä silmällä tarkkailla ison häkin touhuja, mutta ei siellä kukaan näytä ketään mitenkään vainoavan, varovan tai pakoilevan tai muutenkaan näytä piinatulta ainakaan silloin kun itse on paikalla. Ainoa mitenkään poikkeavasti käyttäytyvä on Fenix, ja sekin vaan on päättänyt jotta yhdessä ruokakupissa on nyt pesä ja istuu siinä kuin tatti suuren osan ajasta. Otapa noista taas tolkkua.

Minun pesä. Älä häiritse.

(Ja potilasosastolla on myös koko palveluhenkilöstö joka korisee parhaillaan jonkun kesäisen keuhkokulkutaudin kourissa...)

12 kesäkuuta 2026

Kissapaitoja

 - Mamma osti keväällä reissatessaan pari uutta kesäpaitaa.

- Toinen on tämmöinen jonka mamma sanoo olevan kuin Picasson Guernica (onko tämä sitten Catnica vai Guernicat?) ja sopivan tähän hulluun aikaan ihmisten maailmassa.

- Toinen sitten kuulemma on ihan niin kuin minä!

- En kyllä yhtään ymmärrä miksi...?

09 kesäkuuta 2026

Viikonloppuretkeilyjä

Lauantaina oli heppakerhon kevätmaasto, tällä kertaa hitusen pidempänä eväsretkenä. Vaikka sääennuste oli juuri sille päivälle aika synkeä ja poneja satuloidessa (onneksi katoksessa) tuli vettä aika rapakastikin, onnistui pilvet kuitenkin lenkin ajan kiertelemään kauempana niin että niskaan tuli vain pari ihan kevyttä roiskausta eikä kastuttu ollenkaan (paitsi mitä trooppisen kuumankosteassa säässä takin alla hautui).

Risto ja Vertti viettivät evästauon lähinnä koittamalla kaataa puut kutisevaa harjaa hinkkaamalla...

Tallikissalla päikkärit kesken, ei kiinnostanut seurustella.

Loput viikonlopusta sujuikin lähinnä lauantaiurheilun tuottamista jumituksista ja kolotuksista toipuessa, paitsi kerrankin muistettiin käydä Haagan alppiruusupuistossa ennen kuin kukinta oli ohi! Pitäisi laittaa johonkin kalenteriin vakiomerkintä tähän kesäkuun alulle että ei aina unohdu.


Vaikka nuo isot rhodot on kiistämättömän upeita, niin värimaailmaltaan nuo lämpimämmän sävyiset atsaleat on kyllä lähempänä omaa sydäntä...