- Meillä on takaovessa tämmöinen oma pikkuovi, joka on aina päivisin auki ja saadaan käyttää sitä ihan mielen mukaan. Kovin kylmällä ja sateella ei ulkona kauaa kerrallaan viihdytä, mutta kyllä siellä säällä kuin säällä muutaman kerran päivässä ainakin nopeasti käydään tarkistuskierroksella. Ja aamulla pitää heti ensimmäisenä päästä tekemään turvatarkastus, ennen kuin edes pyydetään aamiaista!
- Luukun toisella puolella on takakuisti, josta osa on verkotettu ja vuorattu kennolevyillä ja valokatteella eteistilaksi tarhalle, siellä on meidän ulkovessa ja talven tinttibaarin eväsvarasto. Yksi verkko-ovi vie kuistin avoimelle loppuosalle ja tinttibaariin, mutta siitä me ei kuulemma saada kulkea ikinä.
- Toinen verkko-ovi on kiinni vain jos on tirppojen ulkoiluvuoro tai mamma tekee tarhassa tai tinttibaarissa jotain huoltoa jossa ei tarvita apulaisia (kumma?). Siitä pääsee pikkurappuja pitkin varsinaiseen tarhaan, jossa on ensin myös pieni sääsuojattu kuivaosio. Rappujen alla on kiva löhöilypaikka ja lastuvillaa pehmikkeenä. Riipparimatto taas on ihan muodottomaksi venynyt ja pitäisi uusia että me sitä viitsittäisi käyttää.
- Ja sitten tulee se varsinainen ulkotarha, johon on istutettu (tai annettu kasvaa) kasveja joiden kuulemma pitäisi olla myrkyttömiä. Ulkopuolen humalalle mamma taas kerran unohti laittaa ajoissa tukikepit niin ne rönsyilee maassa ja seinillä miten sattuu.
- Seinille on pariin paikkaan ruuvattu lautoja tasohyppelyyn ja tontin tarkkailuun
- Mamma sanoo että.... Oho, onpas iso pörisijä, harmi kun se on verkon väärällä puolella.
- No onpa tosiaan! ... Niin, mamma siis sanoo että meille voisi laittaa enemmänkin kiipeilyjuttuja tänne, mutta eipä ole vielä saanut aikaan...
- No, voihan täällä silti jahdata myyriä (ja sahamatoja), vaania kaikkia ulkopuolella liikkuvia otuksia ja ottaa aurinkoa tai pitää painiotteluita.













Ei kommentteja:
Lähetä kommentti