Ilmasilta

Tuota, mitäs me puhuttiin siitä kilttinä olemisesta...? Noh, menkääs silti hetkeksi toiseen huoneeseen pois jaloista niin asennetaan teidän yllätys...

- Ooo, joku uusi juttu!

- Tästähän pääsee vaikka minne.

- Ja hienot näköalat

- Tää on kiva!

- Riitu. tule sinäkin tänne!
- No en tiiä, tämä kiipeilypuukin on turhan korkealla

- Onko tämä edes tukeva?

- Jooei, maatiainen viihtyy kyllä paremmin vähän lähempänä maata...

***

Jäämme jännityksellä seuraamaan jaksaako ilmasilta kiinnostaa alkuihmetystä pidempää tuota korkeuksissa viihtyvää puolioravaakaan, saa sen ainakin helposti purettua pois jos ei kelpaa... 

Aattomysteeri

 - Mamma hei, nyt on jouluaatto eikä täällä kuusen alla ole yhtään lahjaa???

- Ei näy täälläkään mitään. Ei kai me nyt näin tuhmia olla oltu...

- Katsoitko varmasti kunnolla?

- Täälläkin on vaan jotain vanhoja leluja.

- Tekö ne veitte, missä meidän lahjat!?

Kaisla kulta, ne tontut on ihan syyttömiä, teillä vaan on jo saavillinen leluja niin ei nyt ostettu lisää. Saatte nameja ja herkkuja ja halauksia, eiköhän se tällä kertaa riitä.

- Jaa, no kait se läheisyys sitten on jouluna tärkeintä....

No niinpä, ja jos olette kiltisti niin saattaa teille lähipäivinä joku yllätyskin olla tulossa, kunhan henkilökunta jaksaa toteuttaa suunnitelman...

Swimming in the winter wonderland

 Yksi lehtikala isossa altaassa on alkanut ärhentelemään vähän kaikille. Muita kaloja se ei juuri haittaa (ja mustanorsukala Ronsu on sen verran badass että sille ei kyllä uhittele kukaan), mutta kardinaalitetrat on näemmä ottaneet vähän enemmänkin osumaa ja on pienimmät tainneet päätyä lounaslistalle kun parvessa on huomattavasti vähemmän jäseniä kuin pitäisi (sitä ei kovin äkkiä huomaa kun ne uiskentelee usein aika hajallaan puskissa ja vain osa kerrallaan on näkyvissä...). Varsinainen herätys tuli vasta kun joillekin tetroille alkoi ilmestyä nirhamia ja omituisia "matoja" jolloin aloin tutkia niitä tarkemmin.

Loislääkkeen sijaan akvaariokaupasta tuli matkaan kuitenkin bakteerilääkitys, "madot" onkin kuulemma tulehdusrakkulasta pursuavaa töhnää, siis vähän kuin finnejä. Kuulemma aika harvoin noita näkee, mutta nimenomaan kardinaalitetran sukuisilla ja muistaakseni taistelukalalla joilla noita on kauppiaalle tullut joskus aikain saatossa vastaan. 

Haavin siis kardinaalit pieneen karanteenipurkkiin lääkitystä varten ja toipumaan toviksi. Lehtarit saa muuttaa ompeluseuralaan niin pääsee pikkufisut takaisin kotiinsa jahka ihovauriot on parantuneet, pitänee hakea joku satsi uusia kavereitakin niille jossain välissä.

En ensin aikonut tuota karanteenipurkkia sisustaa sen kummemmin, vaan alkoi kuitenkin paljas lasikuutio näyttää kovin ankealta. Katselin keraamisia mustaperjantaitarjouksesta löytyneitä koristekuusia ja mietin voisikohan niitä käyttää jolukuusina akvariossa. Ja siitä se ajatus sitten lähti... (kalat saattaa kyllä hieman pettyä aattona kun muovikäärepaketeista paljastuu pelkkiä kiviä...)

Uusia uhreja kameran eteen

- Riitu, otettaisko jotain kivoja joulukuvi...
- Nope, talk to the paw.

- Kaisla?
- Ääh, et sä nyt nää että mä olen ihan solmussa vielä niistä edellisistä nöyryytyksistä..

- No täytyy sitten vaihtaa kohdetta välillä...

Ööö?

- Mikäs tämä nyt sitten on?

- Kaikkea sitä joutuukin hirssinsä eteen tekemään.

Lucianeitoja

- Ja taas mennään...

- Mamma hei, tää on ihan hirveän noloa...

-Tuntuuko tämä joulukuu jotenkin tavallista pidemmältä?

- No todellakin...

Koristeluita

Nyt on kaivettu pikkuhiljaa joulukoristeitakin esille. Kuusi on Kaislan mielestä edelleenkin kiva kiipeilypuu, niin oli pari päivää ilman koristeita että ehtii taas suurin into vähän laantua...

-"Tullessani huoneeseen se oli jo rikki."

Kiekkoallaskin sai pientä joulukoristelua.

Ja halloweenhämppy roikkuu katossa edelleen niin tehtiin siitä sitten jouluhämppy...

Sinivalkoista poseerausta

- Taasko näitä...

- Oikeesti nyt hei!

- Jaa että pitäis pihallakin poseerata.

- Ja raahasitte vielä tänne pellolle hankeen paleltumaan?

- Täällä haisee koirillekin?

 - Nyt alkais hei jo pikkuhiljaa riittää!

- Siinä sulle ihan itsenäinen mielipide näistä puuhista

-  Ja nyt mä meen kotiin. Kiusatkaa vaikka sitä kakaraa välillä.

- Äääh, onks pakko jos ei haluu?

- Mullahan on oikeastaan turkkilainen maahanmuuttajataustakin... Sekunti meni jo, joko saa namin?

Adventtia pukkaa

Joulukuu! Valoja, poroja, tonttuja ja joulukoristeita pimeyttä piristämään. Enää kolmisen viikkoa talvipäivänseisaukseen ja siihen että alkaa taas pikkuhiljaa valo lisääntyä. Ehkä tästä taas selvitään! 

- Jaa tämä kissankiusausaika. Tipe v***n tip tap vaan teillekin.

Putki päällä 3/3

Siinä missä marrasputken alku oli kovin harmaa ja vetinen, mentiin viimeiset päivät hyvinkin talvisissa tunnelmissa. Viikon arkipäivät meni taas aikalailla samoilla perusreiteillä joihin riittää se reilu puolituntinen. 

Päivä 21

Päivä 22

Päivä 23

Perjantaina vähän taas kyllästytti, ja kun oli tullut hieman uutta lunta niin hengailin puolituntisen vaan pihalla Riitun ja kameran kanssa.

Päivä 24

Viikonloppuna alkoi pakastaa ja aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa!

Päivä 25

Sunnuntaina pakkanen huiteli jo jossain miinus viidentoista tietämissä. Cannelonien muhiessa uunissa ajattelin käydä nopeasti kiertämässä pikkulenkin, vaan upeaa kuuramaisemaa kuvaillessa tipautin toisen käsineen matkan varrelle ja aikaa kului sen etsimiseen sen verran että kulutinkin lopunkin puolituntisesta vaan napsimalla lisää kuurakuvia lähipellolla.

Päivä 26, kylmää ja kaunista

Ei jaksa enää aurinko keskipäivälläkään kovin korkealle kivuta

Päivä 27, edelleen kylmää ja kaunista

Alkuviikosta vähän lauhtui, ja tuli lunta vähän enemmänkin viimeisille putkilenkeille.

Päivä 28, pitkästä aikaa tuli kierrettyä yksi vetisempi ja pidempi polku venytetyllä lounastauolla

Vielä vähän vihreääkin pilkottaa

Päivä 29, alkaa loppua uudet kuvakulmat peruslenkillä  :D

Viimeisenä putkipäivänä piti käydä kylillä terveyskeskuksessa tiristämässä verta (ja maanantaina jatkuu  putkielämä magneettikontrollikuvauksissa...), joten päätin samalla vaivalla käydä vetämässä viimeisen putkilenkin siitä kivenheiton päässä sijaitsevalla Isosuon luontopolulla pienessä tuiskussa.

Päivä 30, vähän vaihtelua maisemiin putken päätöslenkillä

Ohi on! Nyt voikin sitten seuraavan kuukauden käyttää elpymiseen ja rauhassa lojua sohvalla kattien, suklaan ja nimikkojuoman kera (ei tuo edes hirveän hyvää ole, vaan piti ostaa ihan etiketin takia)... 😁