Viileä viisikko

On hanget korkeat nietokset...

Vaan ei meillä pelätä! 
Vielä tuo sitkein viisikko epäröimättä pihalle tunkee kun ovea raottaa. Hiukan ihmetystä herätti kylmä ja valkoinen töhnä jolla ulkohäkki oli yllättäen kuorrutettu. Mutta ei niillä mitään kiirettä sisälle ollut vaikka koitin aika tiuhaan käydä kyselemässä josko joku haluasi jo lämmittelemään. Kardinaalien pitäisikin olla kohtuullisen kylmänkestäviä, mutta pisimpään nuo hullut kanarialaiset tuntuu viileässä viihtyvän.

-Hei kaverit, mitä täällä on tapahtunut...??

"Walking in the winter wonderland"

****************

On muuten sinänsä ihan kätevä että vaikka säässä ei ole kehumista niin on se ainakin tänä vuonna ollut ihan tasalaatuista...

Vappu

Halloween

Eristyssellit

Viikonloppuna koko poppoolle tehtiin kuntokartoitus ja kynsisulkeiset (paitsi Ulpukalle ja töyhtähyypille, jotka pääsi jossain välissä luikahtamaan lintuhuoneen ovesta ennen kuin ne oli haavittu kiinni ja Trillille joka muuten vaan katosi jäljettömiin kun alettiin haavin kanssa heilua. Noh pitää ottaa hyypät ja Trilli projektiksi joku toinen päivä, Ulpukalla nyt ei päältä katsoen ole erityisempää trimmaustarvetta).  Samalla jaottelin alustavasti harrikoita pesityshäkkeihin pönttöjen kera.

Todennäköisimmin poikasia on luvassa keltaiselle Lunalle ja Ruotsalaisten pojalle, ne on hengailleet yhdessä pesäpaikkoja tutkaillen jo jonkun aikaa, ja tutkivat pönttöä jo ahkerasti. Lunanhan alunperin ostin Versolle kaveriksi, mutta käy tuo svenssonikin ihan hyvin kun nyt siihen mielistyi.

Sonicilta ja Orinocolta toivoisin pöntöllisen sinisiä lapsia, mutta Sonic ei ole kovin huippulaatuinen koiras eikä myöskään oikein naisten suosiossa, ja Orinocolta voi kestää jonkun tovin päästä yli siitä että joutui eroon rakkaasta veljestään, jonka kanssa se on kovasti koittanut kimppaantua. Eli voipi vain toiveeksi jäädä.

Kolmas pönttö on Heklalla ja Versolla, tämä on oikeastaan aika epätoivoinen yritys, kun molemmat on oidipaalisesta äiti-poikasuhteesta irti revitty osapuoli, jotka ei juuri toisistaan välitä. Katsotaan nyt tovi josko pönttö ja eristys insestikumppaneista saisi ne innostumaan, mutta en nyt noille kauhean korkeaa onnistumiskerrointa ennusta. 

Herra ja rouva Ruotsalainen olisi kovasti kiinnostuneita pesinnästä, samaten Odin ja Freija. Rouva Ruotsalaisella vaan paljastui kuntotarkastuksessa molemmissa jaloissa bumblefootia, ja joutui herransa kanssa pehmustettuun selliin toipumaan. Jos se paranee pian niin myöhemmin voisi ehkä niiden antaa pesiä jos noista ensimmäisistä pareista ei oikein mitään irtoa. Myöskään Freija ei ole vielä höyheniltään ihan tiptopkunnossa vaikka into olisi kova, pitää nyt katsoa niidenkin osalta joskus vuodenvaihteessa mikä on tilanne, nättejä poikasiahan ne kyllä kasvattelee.

Pari nuorta miestä on sitten vielä kokonaan morsioita vailla, ja Verna on lipoomansa ja jo ikänsäkin takia ulkona lisääntyvästä porukasta. Muuten terve ja sitkeä sissi se kyllä on ollut, olisi kiva jos poikansa edes siirtäisi niitä geenejä eteenpäin.

Katos poika, näin kerätään pesätarpeita...

Odin ja oodi aamulle

- Ei täällä ketään ole. Ei ainakaan mitään pulunpesää...

Se aika vuodesta

Ei täällä terraarion päällä oikein kunnon paikkaa ole...

⛝ Päivänpituus sopiva
⛝ Sulkasato valmis, ainakin enimmäkseen 
⛝ Kuntoa ylläpidetty runsaalla lentelyllä  
⛝ Levättykin on kesällä ja tankattu aurinkoa 
⛝ Ruokaa riittää 
⛝ Vettä riittää 
⛝ Idätettyjä siemeniä tarjolla  
⛝ Lämpötila OK (ainakin sisätiloissa) 
⛝ Kaverikin löytyisi  
☐ Pesänpaikka... ??!!
 

Vähän suojaton tämäkin...

Eikä tähän pönttöön pääse sisään...

Tämä voisi toimiakin...

Ontto puunrunko kaapin päällä, kestosuosikki

Täälläkin olisi ihan lupaavia koloja...

Pitäis vissiin alkaa pikkuhiljaa viritellä oikeita pönttöjäkin...
(Ja selvittää noille otuksille jotenkin että sisarusten tai äidin ja pojan ei kuitenkaan olisi suotavaa suunnitella pesueen perustamista...)

Puunhalausta ja poneja

Käytiin lauantaina Torronsuolla käveleskelemässä. Vähän kosteannahkea mutta muuten ihan kiva syyskeli. Paitti että kymmenen kilometrin taivalluksen jälkeen parkkipaikan jo melkein häämöttäessä, onnistuin jotenkin todella lahjakkaasti astumaan lankusta sivuun, ja rämähdin pitkospuille kirjaimellisesti nenälleni. Onneksi toisella polvella (jossa on nyt hiukan aristava kohta) ja kädellä sen verran ehdin ottaa vastaan, että ei tuossa onneksi ulospäin näkyviä vaurioita ole, mitä nyt on vähän hellänä. Tosin mun tuurillani se nostaa jonkun ruhjelman vasta huomiseksi, niin että saan sekä töissä, asiakaspalaverissa että tallilla selitellä jotta joo en ole turvakodin tarpeessa kuitenkaan vaikka naama onkin mustankirjava viikonlopun jäljiltä...

Ulkoiluteema jatkui tänään, kun kävin viimein testailemassa harrastuskaverin keväällä hommaamaa omaa hepoa. Treenailtiin kentällä oikeaoppista tölttäystä ja vähän laukkaa ja raviakin. Ja loppukäynti pienellä metsälenkillä. Oikein kiva otushan tuo on, vaikka toki vähän enemmän treenausta vaatisi tuntemattomalla ratsulla löytää ihan kunnolla yhteistä säveltä.