Hyvää joulua!

 

Mitäs tänään syötäisiin?

Siemeniä syövien pikkutirppojen ruokavalioon kuuluu siemenseosta, tuoreruokaa, vettä ja tarpeen mukaan vähän lisäravinteita. Yksinkertaista eikö? 

Mutta sitten jos alkaa (liikaa?) miettiä että ruoka on varmasti monipuolista ja tirppojen senhetkiseen tarpeeseen sopivaa alkaakin homma vähän monimutkaistua. Onko siemenseos varmasti hyvää? Pitäiskö seoksia vaihdella vai pysyä yhdessä asialliseksi havaitussa? Mitkä olisi ne parhaat tuoreainekset, ja miten niihin saisi sopivasti vaihtelua ilman ihan mahdotonta työtä, ja mikä niille penteleen kermapepuille ylipäätään tänään sattuisi kelpaamaan? Olisiko voimaruokaa vapaasti tarjolla, vai pitäiskö sitä vähän rajoittaa joskus? Entä ne kalkit ja vitamiinit ja jodit ja aminohapot ja ties mitkä pre/pro/postbiootit ja alfat ja omegat. Saako ne nyt varmasti riittävästi sitä ja tarpeeksi tätä, muttei liikaa tuota?  Ja pitäisikö huomioida lepokaudet ja pesimäkaudet ja sulkasadot ja vanhukset ja kasvavat nuoret ja muut erikoistilanteet?

Isossa kommuunilentohäkissä kuitenkaan ei kovin yksilöllisesti räätälöityä ruokavaliota voi toteuttaa  (tai voi toki yrittää mutta ei sitä juuri voi kontrolloida kenen suuhun mitäkin menee...). Niinpä meillä enimmäkseen vaan koitetaan laitella sekalaista tarjontaa esille emännän viitseliäisyyden mukaan, ja nokkaeläimet saavat pääosin itse päättää mitä milloinkin tarvitsevat.

Mitäs meillä sitten näin talven aikaan on tirppojen ruokapöydässä? Siemensyöjillä kuiva siemenseos luonnollisesti muodostaa ruokavalion pohjan, ja sitä on aina vapaasti tarjolla. Yhdessä isossa automaatissa on kanariaseosta (tällä hetkellä syysreissulta ostettua Avifaunan rypsitöntä seosta) ja toisessa peipposeosta (tällä hetkellä sekoitus Teurlingin peipposeosta ja Avifaunan harlekiiniseosta).

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kardinaaleja varten on lisäksi vähän karkeampaa siemenseosta vaihteluksi noin desin verran viikossa (tällä hetkellä Zwollesta ostettua Manitoban indigena-seosta, kanarialaisetkin kupilla tuntuu viihtyvän) sekä Orluxin hedelmä- ja hyönteissyöjille tarkoitettua Remiline-pellettiä. 

Tähän aikaan jatkuvasti tarjolla on myös voimaruokaa (sekä Orluxin frutti pateta että punaista voimaruokaa) ja hedelmä- ja hyönteissyöjien ruokaa (Orlux uni-pate). 

Viiriäisille on peiponsiemenautomaatin lisäksi maan tasalla tarjolla oma kippo jossa on sekaisin voimaruokaa, runsaasti proteiinia sisältäviä pellettejä (Nutribird C19), vähän kuivahyönteisiä ja ripaus kalkki-mineraaliseosta, jotta ahkerasti muniva kana pysyy kunnossa.

Tuoreosastolla talvikaudella melko vakiosetti on idätetty siemenseos, johon sekoitetaan vähän kuivavoimaruokaa (Orluxin "exotic" versio, tuoksuu muuten ihan toffeelle) imemään ylimääräistä kosteutta ja porkkanaa ja/tai parsakaalia. Välillä kolutaan jääkaapista jotain vähän poikkeavaa vaihteluksi, ja jos huoltajalla on kiireempää tai muuten vaan laiska olo niin tuoreruoaksi nakataan vaan häkkiin kokonainen ruukkusalaatti tai omenanpuolikas, tai saavat olla kokonaan ilman tuoretta jokusen päivän (etenkin jos on jotain viikonloppumenoja)

Maassa olevat kipot on tarjolla erillisellä vadilla,
jotta pohjapurut ei ihan sekunnissa ole ruokien seassa...

Aiheeseen sopiva vitamiinisirotin
on matkamuisto Ugandasta.

 

Vitamiini- yms lisäravinnearsenaalia lisätään vaihtelevasti mututuntumalla  peiponsiemenseokseen (parin ruokaöljylusikallisen kera, jolloin vitamiinit ainakin hetken paremmin pysyvät siementen pinnalla). 
Vitamiini-hivenainesekoitusta on keittiössä myös suolasirottimessa, josta on kätevä ropsauttaa tuoreruokasotkun sekaan vähän terästystä ennen tarjoilua. Satunnaisesti vitamiineja lisätään vesipulloihinkin, joissa tällä hetkellä on testattavana punaisten kanarioiden väriä vahvistavaa kantaksantiini- karotenoidia.

Vähempikin ehkä riittäisi, nimim "settinä saa halvemmalla"...
Aviclensiä (klooriheksidiini) lisätään pari tippaa itusiementen liotusveteen ja
kesällä silloin tällöin loraus pihahäkin kylpyveteen pitämään ei-toivotut kasvustot kurissa

Kalkkia meillä on tarjolla jatkuvasti sekä seepiensuomuina, että munankuori- simpukkarouhe- mineraalijauheseoksena, mistä linnut saavat samalla vähän karkeampaa jauhinainesta kivipiiraansa sitä kaivatessaan.

Herkkuina tarjoillaan silloin tällöin siementankoja, nippu hirssiä tuhottavaksi, tai siemenpalleroita (nutriberries) kupista tai kiipeilyverkon puupalikoiden rei'istä löydettäväksi. Satunnaisherkkuina on myös eläviä hyönteisiä, etenkin kesäaikaan kun ne voi tarjoilla pihalla eikä ole vaaraa niiden jäämisestä sisähäkin pohjapurujen sekaan piilottelemaan.

Päivän pähkinä

- Minkähän takia noissa kesän pihalla olleissa kukkapurkeissa kasvaa tammentamia...?

 - Mihis ne terhot tulikaan laitettua...

 

Hajoita ja hallitse

Harlekiiniosasto alkoi olla jo siinä kunnossa että voi alkaa taas yhdistellä pojat ja tytöt keskenään. Eivät kuitenkaan ihan vielä parveen lentohäkkiin päässeet. Poistuneiden parvenjäsenten johdosta yhtään vanhaa pariskuntaa ei ole jäljellä (jossei lasketa ei-toivottuja äiti-poika / sisar-veli yritelmiä), joten jaottelin harlekiinit vielä vähäksi aikaa pareittain eri häkkeihin toiveena saada aikaan omaan silmään sopivia pariskuntia. Eihän noita tietysti väkisin voi saada toisilleen suosiollisiksi, mutta jos nyt edes jonkun parin saisi naitettua pesityskelpoiseen kombinaatioon...

Ihan liikaa häkkejä huollettavana tällä hetkellä. Jos  viikon - pari vielä säätäisi
ja sitten ainakin pienimmät häkit poistaisi taas käytöstä

Sirius ja Vega, toiveissa poikue sinisiä lapsia

Uusista linnuista sininen koiras ja naaras näytti jo karanteenissa vähän lämpenevän toisilleen. Ne saavat nyt piakkoin pöntön tarjolle jos innostuisivat pesimään asti. 

Jossain internetin syövereissä on sattunut silmään väite jotta sininen-sininen yhdistelmän poikaset olisi heikompia kuin sininen-splitti yhdistelmästä, mutta en kyllä  itse kokeilematta tuota täysin usko. Varmasti jos siniset vanhemmat on sukua toisilleen  voi tulla heikennystä, ja varmasti sininen voi olla splittiä tai normaalia herkempi, mutta kun sininen väri ilmentyäkseen joka tapauksessa vaatii  sinisen geenin molemmilta vanhemmilta niin vähän ihmetyttää onko sillä niin väliä tuleeko se siniseltä vai splitiltä vanhemmalta. Toki jonkunlainen yhteisperiytyvä geeniklikki voisi tuohon vaikuttaa, mutta taaskin jos molemmat vanhemmat on  muuten terveitä ja elinvoimasia ja risteytyksiä normaaleihin sukulinjoissa aina välillä tehty, niin voisi kuvitella tuonkin vähemmän vaikuttavan. Mutta pitää nyt tuolla yhdellä parilla testata ja katsoa mitä tuplasinisen yhdistelmän kakaroista tulee jos on tullakseen. Ainakin nuo on eri kasvattajilta niin ettei pitäisi sukusiitosrasitetta olla.

Tiffany poloisen pikkuvaivat vaan jatkuu, pyrstö on edelleen töpö, ja viime viikolla huomasin että se näytti kirjaimellisesti vetäneen herneen nenään, ilmeisesti törmäillyt sen verran että vahanahassa oli möntti. Koitin sitä vähän rapsutella josko siinä vaan olisi joku pieni tulehtunut pesäke jonka saisi aukaistua, mutta oli sen verran kovan tuntuinen että ei sillä oikein vaikutusta ollut. Laitoin sitten vaan vähän pihkavoidetta jotta mahdolliset hyytymät lähtisi pehmenemään ja jäin seuraamaan tilannetta. Vähän patti vielä kasvoi , mutta ennen kuin ehdin pyydystää tipun uudestaan tarkemmin tutkittavaksi, olikin möykky sitten yksi päivä irronnut itsekseen. Pieni palkeenkieli vahanahassa vielä on, mutta muuten nokka on ihan siistin näköinen.

Roihu oli jossain vaiheessa sitä mieltä että kaveria ei jätetä eikä juuri suostunut poistumaan  Auroran arestihäkin vierestä niin tuumasin että sama ne on molemmat laittaa häkkiin toisilleen seuraa pitämään. Aurora vaan tuumasi että pienessä häkissä kun ei muuta tekemistä ole, niin voi aikansa kuluksi vaikka pöyräyttää ruokakauppiin parit munat haudottavaksi... Vaihdoin nyt sitten taas kaikki kanariat lentohäkkiin  ja pulut pikkuhäkkiin siksi aikaa että Tiffany saa pyrstönsä ojennukseen (on sillä jo uutta kasvua aluillaan, mutta en nyt ihan varma ole etteikö sitä vielä joku muukin vähän harvenna...) 



Tappiopuolella sitten pappatöötti Tuisku löytyi yksi päivä yllättäen vainajana häkin pohjalta ja siirsi samalla parven vanhimman linnun tittelin poikansa Tieran nimiin. Vähän tässä vielä arvon käynkö hakemassa jostain uuden seepran Tieralle kaveriksi vai saako tyytyä muunlajisten seuraan. Ei sekään enää ihan nuori ole, niin aika todennäköisesti uusi kaveri jäisi taas yksin lähivuosina, jossei sitten ottaisi paria äijää kerralla poikaporukaksi.

Tutkintavankeus

Tiffany kasvatti uusia siipisulkia varsin reippaalla vauhdilla, ja kun pyrstökin alkoi jo näyttää melkein oikean mittaiselta niin nakkasin pulut lentohäkkiin. 

Ja vain parin päivän jälkeen yhtäkkiä huomasin etta se on TAAS pyrstötön. Nyt alkoi pahasti epäilyttää että sulat on joku nyppinyt, ja suurin epäilys kohdostuu Auroraan. Olen sen jo aikaisemmin pari kertaa rysän päältä yllättänyt nyppäisemässä Tiffanyn selässä olleesta paljaasta laikusta puoliksi kasvaneita höyheniä, joista se pikku pentele mutustelee pehmeitä tyviä. Ja Tiffanyreppana on niin nössö että ei mitenkään vastustele eikä edes karkuun yritä, katselee vaan ihmeissään mitä toinen puuhaa. Tuosta syystä Tiffany oikeastaan alunperin pikkuhäkkiin päätyikin, kasvattelemaan sen laikun ja pyrstön ilman häirintää.

Aurora joutui nyt puolestaan eristysselliin jotta näkee alkaako Tiffanyn pyrstö taas venyä vai onko tuolla joku muukin häirikkö asialla. Ja jos pyrstö taas kasvaa niin Aurora pääsee arestista vasta kun sulat on varmasti täysikokoiset ja tyvet kovettuneet kunnolla, ja pitää sitten jatkossa pitää tilannetta silmällä etenkin pulujen sulkasadon aikana.

Pahoinpitelyn uhri

Pääepäilty sellissä pidätettynä

Sulkasatosaldo

Harlekiinien eristyspakkolepohoito pikkuhäkeissä on tuottanut hyvin tulosta, varmaan jo piakkoin saa taas viimein laskea herrat ja rouvat samoihin tiloihin.

Orinoco on jo ihan viimeistelyä vaille valmis, Hekla aika räjähtäneen näköisessä vaiheessa, mutta ei silläkään nyt enää kauaa pitäisi mennä siistiin höyhenpukuun.

Orinoco

Hekla

Samoin äijäosastolla (niistä jotka ei jo kesällä vaihtaneet höyheniä) Krafla, Verso ja Trollen ovat loppusuoralla. 

Trollen

Verso ja Krafla

Ainoa vielä vanhoissa höyhenissä on Yukon, jolla tosin saattaa olla muutakin ongelmaa. Viimeksi kädessä pidellessä sillä tuntui omituinen kova alue alavatsassa, samanlainen kuin munimaisillaan olevalla naaraalla, mikä tietenkään ei koiraalla voi syynä olla. Pitää tovi seurailla miten se kehittyy.

Lentohäkissä tosiaan kardinaalit on vaihtaneet höyheniä, ja testasin vaikuttaako niillä väriin punaisten kanarioiden värilisäravinteet. Eipä mitenkään dramaattista vaikutusta ole näkynyt, mutta vähän yllättäen keltainenkin kanaria saa väristä sävytystä höyheniinsä ja sekä minipojalla että Ulpukalla on nyt siellä täällä oranssia keltaisen seassa. Ja tietenkään niillä punatekijäisillä kanarioilla ei juuri nyt ole höyheniä vaihdossa eli niillä ei näy juuri mitään muutosta... Pitää ny jatkossa vähän miettiä miten ja milloin sitä väritehostetta tarjoilee jos tarjoilee ja pitäisikö mahdollisesti noita keltaisia siksi aikaa siirtää eri majoitukseen jos haluaa niiden värin pysyvän puhtaana...

Minikanariapoika oli tullessaan vähän sulkasatoinen,
ja sillä on nyt paikoin aika selkeän oransseja höyheniä

Ulpukallakin jonkun verran oranssia, mutta tietenkään Auroralla
joka saisi vahvemmin punastuakin, ei näy mitään :D

Roihulla ehkä vähän vahvempaa väriä paikoin, mutta silläkin pitäisi odottaa
seuraavaan sulkasatoon että vaikutus kunnolla näkyisi

Ja mosaiikithan oli jo valmiiksi vahvan punaisia, miten paljon lie haalistuisi
jos ei värilisää antaisi seuraavassa sulkasadossa..

Pulupulmia

Tiffanypoloinen on nyt melko typistetty versio. Paitsi että pyrstö on edelleen töpö (kasvamassa sentään kuitenkin), se yksi yö jonkun night frightin tiimellyksessä hukkasi lisäksi kaikki käsisulat toisesta siivestään. Pääsee se sentään pikkuhäkissä orsille räpistelemään, mutta ei tuolla siivellä kyllä hetkeen kunnolla lennetä ennen kuin sulkia kasvaa takaisin.

Uuden pulun osalta pulma on enemmänkin pieni yllätys. Ostaessahan se oli väritykseltään tuommoinen aika normaali tasaisen ruskeanharmaa. Päässä kyllä näkyi jo silloin valkoisia laikkuja jotka kielii jotta jonkunsortin kirjavuutta perimässä on. Jossain vaiheessa vaan rupesin ihmettelemään kun sille oli ilmestynyt selkäänkin jokunen valkoinen höyhen, ja tällä hetkellä näyttää että niitä tulee koko ajan hiljalleen lisää. En oikein muuta selitystä keksi kuin että tuo on oikeasti vielä niin kakara että ei ole lopullinen aikuisväritys edes vielä ehtinyt muodostua. Jäämme jännityksellä seurailemaan mitä siitä nyt sitten isona tulee...

Väritys kuukausi sitten heti saavuttua:

Ja tällä hetkellä (enemmän muutosta näemmä oikealla kyljellä):

Kultasumu

Yhtenä aamuna maailma valkeni niin kauniin pehmeän ja kultaisen usvan vallassa, että oli ihan pakko nakata läppäri hetkeksi sivuun ja käydä pihalla räppäämässä pari kuvaa.

Kotiutusta

Uudet tulokkaat on olleet sen verran virkun ja ongelmattoman näköisiä, että olen pikkuhiljaa alkanut niitä jo yhdistellä muuhun parveen. Ensin evakkoporukka pääsi taas lintuhuoneeseen ilmalämpöpumppuasennuksen jälkeen, siinä vaiheessa kuitenkin vielä uudet ja vanhat tovin eri häkeissä Ahdasta vaan meinaa tulla kun vanhoilla harlekiineillakin on edelleen pakkolepoeristys päällä kaikkien höyhenysten kuntoon saamiseksi ja vielä vähän vaiheessa huoneen rojujen uudelleenjärjestely.

 

Nyt on jo uudet kanarialaiset lentohäkissä vanhan poppoon kanssa, uudet harrikat ja uusi pulu vanhojen harrikkanaaraiden ja Tiffanyn kanssa pikkuhäkissä ja koirasharlekiinit vielä omassa eristyssellissään.

 Pari uutta kanariaa on jo vanhojen imussa käynyt tutstumassa pihahäkkiinkin. 

Uusista linnuista olen tällä hetkellä ehkä eniten ihastunut tuohon keltaiseen minikanariapoikaan. Se on hyvin vilkas, utelias ja rohkea ja kaiken lisäksi ollut ihan mahdottoman ahkera laulamaan heti kun muuttojärkytyksestä yli pääsi. Pitäisköhän jossain vaiheessa tuupata se minitytön kanssa toviksi omaan yksiöön josko tulisi muutama mini lisää...

Minipoika
(kardinaaleja varten tarjottu väriruoka on tuoltakin pari kasvavaa höyhentä sävyttänyt oranssiksi ja kamera näemmä oikein sitä korostaa...)

Minityttö

On ne oikeasti pieniä, melkein nuo pikkuruiset paratiisipeipotkin pärjää niille kokovertailussa:

Minikanaria vs seeprapeippo:

Ja minikanaria vs tavallinen peruskanarialintu: