On villiä melskettä,
helinää, helskettä pienten tiukujen.
On korvia,
tassuja,
pulleita massuja,
häntiä vilisten.
Nuo tähtien lyhdyt ne paikalle kutsuvat polkua valaisten
On kaikki tulleet maistamaan nyt puuroa tonttujen
Kyljestä lyhdyn ne itseään peilaa ja viiksiään vääntelee
Ja seeprisherrat tyytyväiset oksilla ääntelee.
 |
| - Mitään kivaa saa ikinä tehdä |
Nämä paljon hehkutetut jouluvalmistelut on kyllä ihan yliarvostettuja. Vähän jotain yrittää niin heti ollaan vaan kieltämässä ja torumassa.
Iloista joulunodotusta. Just joo.
Matkalaukkuvaaka kertoi kassillisen pikkuangoraa painavan hitusen yli kaksi kiloa. On se siis parisataa grammaa pulskistunut sitten rokotuksen. Ruokaa Kaisla vetelee melkein enemmän kuin tuplasti painavampi Riitu, mutta tarvitseehan sitä kasvuun ja hyperaktiivisuuskohtauksiin energiaa...
Lintuhäkin pohjapapereiden leikkely on muuten hiukan haasteellista yli-innokkaan apulaisen kanssa (niin kuin mm myös kengännauhojen solmiminen, helmanyörillisen takin päällepukeminen tai hiekkalaatikkojen putsaus...)
 |
| - Ai tästäkö pitää leikata? |
 |
| - Mä voin levittää tän paperin! |
 |
| - Oho, se meni vähän ruttuun... - Aina saa kärsiä ja hävetä. |
Maanantaina käytettiin Kaisla tehosterokotuksilla. Oli oikein reipas pikkupotilas ja hyrräsi lääkärille niin ettei meinannut sydänääniä saada kuunneltua.
 |
| - Siis te toitte sen takaisin? Sehän piti viedä piikille? |
Sen verran hyvin on liennytyspolitiikka edennyt, että eristysselli on purettu lopullisesti ja kissat ovat ainakin toistaiseksi oleilleet samoissa tiloissa ilman catastrofeja. Kaisla on edelleen Riitun mielestä vähän epäilyttävä, mutta alkaa alistua kohtaloonsa ja voivat jopa kasautua samaan syliin kunhan säädyllinen turvaväli pysyy. Riitu seuraa pienemmän sinkoilua tarkasti ja saattaa hetkeksi jopa hiukan innostua johonkin leikintapaiseen, mutta vähän se vielä näyttää Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelulta: periaatteessa pelkkää peliä, mutta välillä voi taklaukset olla hitusen ylimitoitettuja ja tunteet kuohahtaa...
 |
| Iltaraksut sulassa sovussa. (Riitu muuten EI ole lihava, luut tuntuu liiankin hyvin. Sillä on vaan todella tuuhea talvikarva :D) |
 |
| - Ehkä se ny menettelee, kunhan ei lähemmäs tule... |
Kaisla hoksasi viimein kissanluukun toimintaperiaatteen, vielä pitäisi vaan oppia että a) pihalla voi olla kylmää ja/tai märkää ja b) märillä tassuilla ei välttämättä kannattaisi käydä kaivelemassa kissanhiekkaa...
 |
| - Miten se Riitu-täti oikein kulkee seinän läpi?? |
 |
| - Jos tästä raapii tai vetää? |
 |
| - Eiku pitää työntää, jes! Riitu-tätiii, mä tuun kans!! |
 |
| Tassut vois opetella pyyhkimään... |
Riituparalla ei nyt enää ole yhtään pentuvapaata aluetta, onneksi on kuitenkin tilaa muuten väistellä. Ja nukkuessa toki on rauha maassa kaikilla.
 |
| Sähköjäniksen langaton latauspiste |
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Riitun kyräilyyn alkaa sekoittua jo vähän uteliaisuuttakin, niin on hiljalleen aloitettu valvotusti kissoja pitää välillä samoissa tiloissakin. Ei tuo Riitu edelleenkään kovin ratkiriemuissaan ole, etenkään jos Kaisla ihan iholle tunkee, mutta lupaavalta jo näyttää... 😊
 |
|
 |
|
 |
- Joko me nyt leikitään, mä löysin huiskankin? |
- Leikitään leikitään leikitään leikitää-ään!
- MEE NYT JO SIITÄ!
- Leikitään leikitään leikitään leikitään!
-👿💀👾🙀
 |
- Leikitään leikitään leikitään leikitään... |
Tuorein tulokas asettuu hiljalleen taloksi (ja ehti jo suunnilleen ensimäisenä aamuna näppiksen yli kirmatessaan lähettää työkavereille teamsiin kryptisen morsekoodiviestin...). Kylppärin oviaukkoon viriteltiin vanha häkkipala niin että Riitu ja Kaisla voivat turvallisesti totutella toisiinsa. Tai siis lähinnä Riitu Kaislaan, Kaislahan olisi kyllä kovasti tekemässä tuttavuutta, mutta toinen vain sähähtelee takaisin. Pala on muuten just sopivan kokoinen, mutta korkeus jää jonkun 15cm vajaaksi. Tuumasin jotta ei haitanne, tuskin pentu nyt noin korkealle hyppää.
No ei hyppää joo, mutta näemmä kiipeää sitäkin sukkelammin ja oli noin kolmessa sekunnissa keikkumassa verkon ylälaidalla. Vähän pahvia verkon peitteeksi ylälaitaan niin pitäisi estää karkailut. Paitsi että se pahvi oli noin sentin verkkoa kapeampi, ja sehän riittää että neiti näppärä oli taas pakenemassa eristyssellistään. Vielä vähän lisää pahviviritelmiä ja nyt näyttäis viimein toimivan... ainakin toistaiseksi...
|
|
|
 |
| - Kattokaa ny, mitä minä sanoin. Joku alieni se on, ilmestyskirjan peto! |
 |
| - Kai se kohta palautetaan takaisin? Siis niinkuin nyt? Mä voin lainata pahvilaatikon postitukseen. |
 |
| - Ssssschhh, et sitten tule milliäkään lähemmäs kun mä syön! |
 |
| *** Paljon sensuroituja ajatuksia *** |
 |
| Kauhea halipula eristyksistä päästyä |
 |
| 💓💗 |
