Fixailua

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: siirtymisiä

Vaihteeksi Fixi-poni alla. Korkkasin sit nuo omat pikkukannukset ensimmäistä kertaa. Tunnilla urakoitiin siirtymisiä käynti-seis, käynti-ravi, ravi-seis ja vielä ravivoltti-laukkasiirtymiä. Hieman tahmeaa jälleen eteneminen kannuksista huolimatta, mut hetkittäin ihan OK pätkiäkin. Yltyvä puuskatuuli sai maneesin katon romisemaan ja ponit vähän varpailleen, vaan ei kukaan kuitenkaan säikkynyt enempää.

Neliötä taas

Paikka: Uotila
Ratsu: Eki
Opettaja: Piude
Aihe: Kulmakäännökset
 
Kavereita paikkomassa Uotilassa, ratsuna toistamiseen Eki. Ratsastusta neliössä ja erikoishuomio niissä kulmissa ja niiden ratsastamisessa. Eki varsin kiva, kunhan sen koivet sai ensin kaivettua sentin mutakerroksen alta esille. Ihan kohtuullisesti siis sujui ja laukkakin tuntui jotenkin tasapainoisemmalta ja pyöreämmältä kuin edelliskerralla. 

Pipariseeproja ja -poneja

Päähän pälkähti nykertää Afrikkareissun muisteluiltaan (juu, hauskaa oli!) vähän teemapipareita. Pellillisen väsäämiseen menee tunti, siis kun taikinat on jo valmiina, mut ihan kivaa puuhastelua jos tehokkuus ei ole ykkössijalla.

Ensin kaulitaan tummaa ja vaaleaa taikinaa paksuksi levyksi, siivutetaan ja ladotaan viipaleet lomittain. Sitten kaulitaan lopulliseen paksuuteen jotta saa tasaiseksi  ja värit vähän kiinnittyy toisiinsa.
Jatketaan normaalitapaan muotilla pipareiksi....

Ja paistetaan seeproiksi.

Operaatiosta jäi vaan aika läjä vaalean ja tumman sekaista hukkataikinaa. No senhän voi vaivata keskiruskeaksi ja tehdä jämistä vielä vähän vuonohepopipareita. : D

Kiemurarataa

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: rataesteitä  

Hyppärillä aika mielenkiintoisia reittejä pitkin, poikin ja ristiin rastiin parin vähän tiiviimmän käännöksen kera. Vähän tumpelointia taas lähestymisissä ja askelten sattumisissa mut kyl me kaikki esteen selvitettiin ja jopa eksymättä kertaakaan...

Keskihalkaisijapuomeja

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Puomeja taas Lassen kanssa, keskihalkaisijalla puomisarjaa ravissa ja laukassa. Vähän hakusassa askelten osuminen laukassa mut kohtuullisesti  mentiin...

Mahdoton missio

Puh, syksyn vakiourakka on viimein jälleen saatu päätökseen. Kultakalojen metsästys lammikosta siis. Sujuu näemmä nykyään aina vakiokaavalla:

1.  Lehdet alkaa putoilla puista ja pyhästi vannon tällä kertaa haavivani niitä ahkerammin pois ennen kuin vajoavat pohjaan ja värjäävät veden pikimustaksi niin että näkösyvyys tipahtaa johonkin viiden sentin tienoille. Arvatkaas vaan tapahtuiko tälläkään kertaa. Toinen mielessä käyvä survivalkonsti olisi haavia ne pienimmät ja harmaimmat pois jo ennen kuin vesi mustuu samaa tahtia iltojen kanssa, vaan kun niillä kuitenkin on luonollisempaa ja enemmän tilaa lätäkössä kuin varaston akvaariossa. Eli eipä sekään ajatus sitten tekojen asteelle ikinä pääse.
2. Ilmat kylmenee ja viimein tulee se ensimmäinen pakkaskausi ja lätäkön pinta käy jäässä. Tämä sitten toimii yleensä herätteenä jotta ne fisut ihan oikeasti pitää alkaa haavia pois.
3. Varastoaltaan putsauksen jälkeen suurin osa kaloista haaviutuu suht nätisti yhdellä kyttäyskerralla, pari vauhkompaa yksilöä katoaa haavin heiluttelun samentaman veden ja lehtien sekaan.
4. Alkaa pitkällinen uuvutustaistelu, jossa hämärän tultua lammikko käydään läpi vahvalla taskulampulla ja yritetään paikallistaa viimeiset eläjät, yhtä lukuunottamatta jumittavat yksilöt yleensä löytyvät parin päivän sisällä. Sitä viimeistä saa sitten jallittaa pitkään ja hartaasti kunnes mielessä käy jo koko lammikon tyhjentäminen kun illasta toiseen toistuva taskulamppuharavointi-lehtikuonanpoisto-veden kirkastumisen odotteluprosessi ei tuota edes evänvilausta siitä penteleen elikosta joka yksin jäätyään suuntaa kauhuissaan kaiken energiansa mahdollisimman tehokkaaseen piilotteluun. Kunnes se sitten yhtäkkiä ui haaviin juuri kun on luopumassa toivosta kokonaan.

Pieni harmaa kirjava, tämän vuoden viimeinen mohikaani viimein talvialtaassa turvassa pakkaselta:

Otin sitten samalla passikuvat muustakin parvesta, tai ainakin jonkinlaiset missä nyt kalat edes jotenkin erottuvat...

Toinen pieni kirjava, vähän enemmän punaista:

Hiukan suurempi punainen kirjava:

Keltsi1 ja Keltsi2, keskikokoa

Blondi, vanhempaa kaartia

Kuten myös Kullervo (nuorempana kapinallinen joka käytti mustaa huulipunaa), ja Kalervo (joka oli pitkään  nuorena tumman ruutanan värinen ja useana vuonna se viimeinen lammikon pohjaan häviävä metsästettävä). Tosin Kullervon vatsa on jotenkin pullahtanut viime aikoina niin että joko sillä on jotain huntupyrstögeenejä, matoja tai sit pitää vaihtaa nimi Kyllikiksi...

Keväällä sitten taas vapaammille vesille...

Laukkavoltteja

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Lassea kiusaamassa taas. Ravissa poikkihalkaisijaharjoituksia puomin kera, puomia siirrettiin koko ajan lähemmäs reunaa niin että joutui tosissaan kiinnittämään huomiota kulmien ratsastukseen sen jälkeen kun ensin piti suorana ylittää puomi. Laukassa sitten kenttää ympäri ja joka kierroksella voltti sen samaisen puomin yli. Vähän meinasi voltit välillä levähtää kun ehti taas parin tunnin verran tottua Fixin katseesta lähtevään käännökseen Lassen pidemmän laukan ja jähmeämmän kurvailun sijaan, mut kyllä sentään pari kertaa sille puomillekin osuttiin...

Laulelua

Ringo alkaa hiljalleen kotiutua, ensimmäiset varovaiset laulunpätkät havaittu : )

Agorafobia

Häkki, etenkin pieni sellainen, on linnulle hirvittävä vankila ja eläinrääkkäystä ja sotii vastaan siivekkään olennon luontaista kaipuuta lennellä korkealla taivaan sinessä vapaana ja onnellisena. Eikös?

Vaan voisko joku tulla kertomaan sen noille meidän tipuillekin?

Perjantaina pidin etäpäivän ja tuumasin jotta siinä sivussahan on sopiva tilaisuus laskea uudet tulokkaat pikkukopperosta isoon häkkiin ja seurailla miten ne sinne asettuu. Siispä lentohäkistä seinä auki ja pikkuhäkistä ovet levälleen, herrasväki on hyvä ja muuttaa väljempiin tiloihin!

Vaan puoleenpäivään mennessä kanarialaisilla ei vielä ollut pienintäkään aikomusta poistua hotellihuoneestaan, katsoivat vaan kieroon moukkamaisia lokkipeippoja jotka piipahti syömässä niiden eväitä. Nostin sitten pikkuhäkin ihan ison häkin viereen niin että siitä on suora yhteys vapaille vesille. Usva vähän säikkyi häkin nostelua ja lennähtikin isompaan häkkiin, mutta Ringo jäi epäluuloisena edelleen pienempään jurottamaan...

- Nonii Ringo, menehän rohkeasti vaan sinne Usvan perään. Rilli hei, tarkoitus olisi lintujen siirtyä pienestä häkistä isompaan eikä päinvastoin!

- Usva, älä ny tuu takaisin. Ben&Jerry hei, tarkoitus olisi lintujen siirtyä pienestä häkistä isompaan eikä päinvastoin!

Niin siis tarkoitus olisi..... Ähhhh....

No tulihan ne sieltä viimein, siinä vaiheessa kun lopettelin jo työt ja koluttelin taittopöytää taas kasaan... Ringorassu istuskeli tovin häkin pohjalla kauhusta kankeana odotellen kuka muista asukkaista tulee ja tappaa. Usva sentään otti vähän rennommin.

Kyl se siitä hiljalleen alkaa rullaamaan...

Porttikielto proffalle

Aamuherätys sujui vähemmän rauhaisesti kun Talonmies alkoi karjua jotta akvaariosta tulee vettä lattialle. Lähempi tarkastelu osoitti jotta ei tuo nyt mitenkään holisemalla valunut ja allaskaappiin istutetun tulvasuojan ansiosta lattialle asti oli ehtinyt vasta pieni noro. Eheimin professional 3 se oli vaan TAAS päättänyt prakata ja puski vettä jostain kannen sisältä johtoaukon kautta pihalle. Kansi on vaihdettu jo kertaalleen joskus reilu vuosi sitten takuun piikkiin, nyt en ala enää tuon saman aparaatin kanssa pelleilemään parketin kustannuksella vaan hain suosiolla vähän vanhemman mutta vakaamman proffa ykkösen tilalle. Vaikka Eheimin vankkumaton kannattaja noin muuten olenkin, niin Proffa kolmosta ei enää tähän huusholliin tule ja tuo allensa laskeva laitos pääsee piakkoin Lassila&Tikanojan omistukseen... 

Teoriassa toki tuo ehkä olisi saattanut johtua vaan elähtäneistä tiivisteistäkin, mutta ei mikään muu  taloudessa pyörinyt eheimin malli moista ole harrastanut vaikka samat tiivisteet on olleet vuositolkulla, saati vielä kahta kertaa putkeen...

Hyppytunti

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: rataa

Vähän esteitäkin Fixin kera. Edelleen vähän liimakavio ja oikoo sitten kulmissa kun en ohjiin uskalla liikaa koskea ettei hyydy se viimeinenkin eteenpäinpyrkimys. Mut kyllä sekin nyt sentään sen verran innostuu esteillä että ihan kivaa touhua se on mun sekalaisista sähläilyistä huolimatta. 
Meinasi poni tuupata mut nenälleni kun tunnin jälkeen keräiltiin esteitä kasaan ja tuuppasi toverillisesti turvallaan takalistosta just kun kumarruin pomimaan puomia maasta. Ja sitten korvat hörössä söpösteli jotta mä voisin kyllä ottaa namupalkkion tunnin hyvästä työstä vaikka nyt. :D

Kannukset ansaittu

Paikka: Solsikke
Ratsu: Fixi
Opettaja: Liisa
Aihe: koulua

Hevosvälineurheilu jatkui Fixin kera, kun ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilin kannuksiakin. Niistä huolimatta poni oli todella tahmean tuntuinen, eikä noiden piikkien kanssa oikein kovin reippaasti viitsinyt potkiskellakaan kylkiin... Noh, saatiin kuitenkin kokorataleikkaa-lävistäjlllä edes muutama vähän reippaampi raviaskel aikaan ja pari melkein nättiä laukannostoa käynnistä.

Nainen joka ei osannut sanoa ei

Kun mailiisi tulee viesti jotta olis pari elävää eläkekotia vailla ja voisiko ne mahdollisesti tulla Lintumetsään asumaan, niin oikea toimintavaihtoehto on :

1. Viesti ja viestinlähettäjä välittömästi spämmilistalle, vaihdanpa varulta myös sähköpostiosoitteeni
2. Kiitos ei, on noita otuksia jo ennestään tarpeeksi huollettavana
3. No jos niitä ei millään mihinkään muualle saa niin ehkä voisin hetken harkita asiaa
4. Jooo, eiköhän tuonne vielä pari mahdu, oikeastaan olin vähän tuollaista haeskellutkin

Vastaus: Esittelyssä kanarialaiset Usva 6v ja Ringo 9v, tänään  saapuneet uudet lisäykset ruokakuntaan...

Noh, periaatteessahan parvessa on kanarialaisvajaus ja vielä tuonne aviaarioon jokunen pikkunokka mahtuu... Aluksi saavat nyt kuitenkin pari päivää majailla pikkuhäkissä toipumassa muutosta ja tutustumassa maisemiin.

Vielä vähän uuvuksissa ja hämmentyneenä matkasta

Ringo ja otsatukka

Usvan hienostunut harmaasävytys

Usvalla on onnettomuuden seurauksena amputoitu toinen jalka, vaan ei tuo oleellisesti lemmikkinä elämää haittaa. Tyngästä saa tukea orrella istuessa vaikkei tarttua voikaan

Eka kerta

Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: peruskoulua

No nyt tuokin on sit kokeiltu ensimmäistä kertaa, ne kanget siis. Ratsu sai tunnin alkajaisiksi tupla-annoksen rautaa suuhunsa, ja ratsastaja pikaisen opastuksen sen oikeasta virittelystä. Lopputunti sujuikin sitten lähinnä ihmetellessä ylimääräisten narujen hallintaa kätösissä niin että ei tule poniparkaa liikaa kiusattua, ihan perusratsastusta eri askellajeissa ja vähän voltteja ja salmiakkikäännöksiä. Mut laukka pysyi kyllä paketissa paremmin kuin vielä kertaakaan aiemmin tuolla kulkupelillä, ja jossain välissä raviveivauksia meinasi taas kaulaakin ainakin hetkeksi nyökkäistä ihan nättiin asentoon. Harjoittelua taatusi vaatisi noiden ihan oikein ja tehokkaasti hyödyntäminen, mut ei nyt sentää ihan totaalista katastrofia saatu aikaan.