05 huhtikuuta 2020

Ja talvi, joo se oli niin kovin omituinen, märkä ja luinen...

Jepjep. Ensin neljän kuukauden marraskuu, nollakelit tai muutama aste plussaa ja märkää, kasvustot ihan sekaisin.
Jouluruusu joskus tammikuulla
Näsiä aloitti kukinnan jo helmikuun puolella
Ja krookukset ja lumikellot maaliskuulla
 

Sitten kun tuudittautuu ajatukseen että ok, tulee siis aikainen ja lämmin kevät, tuleekin viimein se talvi. Tai ainakin pakkasta ja lunta enemmän kuin tammi-helmikuussa eikä kasvustot enää etenekään ainakaan pariin viikkoon mihinkään.
 Huhtikuu. Aprillia, syö silliä, täällä mitään kevättä ole.
Ja siinä sivussa laitetaan kaikki kiinni ja aletaan pelata koronalottoa. Milloin se sattuu omalle tai lähipiirin kohdalle, ja jos/kun sattuu niin tuleeko oireettomana, lievillä oireilla, vai päätyykö sairaalaan, tehohoitoon tai peräti kasvamaan koiranputkea. Arki sentään meillä toistaiseksi rullaa suht normaalisti, mitä nyt käsidesiä tulee lutrattua kaupoilla liikkuessa huomattavia määriä (jotain hyötyä niistäkin vanhoista ennen sekalaisia reissuja syntyneistä "olikohan-meillä-käsidesiä-no-otetaan-nyt-varalta-pullo" -kertymistä). Etänä kun on muutenkin tehty enemmän tai vähemmän töitä eikä kummallakaan näillä näkymin ole lomautuksia tiedossa, ja kotisohvalla nökötetään ihan liian kanssa perusarjessakin. Eikä tallikaan ainakaan vielä ole laittanut vakiotunteja jäihin. 

Mut kyllähän tämä oleminen nyt vähän kuluu vaan odotellessa kauanko poikkeustila ja hiljaiselo oikein kestää, ja pääseekö edes kesälomalla vielä vanhempia moikkaamaan (saatika muuten matkustelemaan) vai meneekö ihan omalla tontilla tomaatteja hoidellessa. Ja miten tästä selkkauksesta nyt koko muu yhteiskunta (tai koko maapallo) selviääkään.

Elämme outoja aikoja, ystävä hyvä.