Kutistekuvioita

Islanninreissulta tarttui mukaan paketti somia kasvivärjättyjä huivilankoja, ja niitä tikutellessa totesin jotta elämästäni puuttuu silmukkamerkkejä. Ja kun googlatessa tuli vastaan vallan somia kutistemuovista askarreltuja pöllöjä ei sit muuta vaitoehtoa jäänyt kuin suunnata askartelukauppaan omia kokeita varten.

Eka satsi oli lähinnä testailua kuinka paljon kuviot oikein käytännössä kutistuu ja miten noihin muoveihin erilaiset värit tarttuu. Toimivin yhdistelmä näyttäis käytettävissä olevilla välineillä olevan valkoinen tai läpinäkyvä mattamuovi Derwentin inktensekynien ja mustan permanent-tussin kera. 

Ennen uunia

Uunin jälkeen

Peippomerkit onnistuivat ihan kivasti, mutta jäivät vähän turhankin pieniksi ja kevyiksi

Kutistuminen suhteessa alkuperäiseen kokoon

Uutta putkeen siis, ja näistä tuli jo ihan käyttökelpoisiakin...

Harlekiiniherrat

Lintumetsän harlekiiniparveen kuuluu tällä hetkellä kolme koirasta. Räsyttelinpä niistä tänään vähän ajantasaisia passikuvia.

Ensin herra Ruotsalainen, joka on saanut sulkasatoilunsa valmiiksi edustaa oikein komeana. Kovasti olisi hinku aloittaa taas pesintä rouva Ruotsalaisen kanssa, mutta saavat nyt odotella kunnes ulkoilukausi on ohi.

Eikä tuo poikansakaan hassumman näköinen ole. Se on alkanut hengailla tammikuussa ostetun tytön kanssa, mikä sopii kyllä vallan mainiosti. Pesimistä saa kyllä sekin odotella vielä jokusen kuukauden kun on vielä sen verran nuori itsekin.

Diluutioherra törmäili ja stressasi viime syksyn haukkahyökkäilyissä sen verran pahasti, että skippasi edellisen sulkasadon kokonaan ja on koko talven harrastanut korppikotkakaljuilua. Ei se vieläkään kovin edustuskelpoinen ole, mutta nyt on sentään viimein uusia höyheniä tulollaan. Sen verran taisi pysyvää vauriota jäädä että päälaelle on tullut pieni töyhtö.

Vuonoilu

Aika: Torstai
Paikka: Solsikke
Ratsu: Lasse
Opettaja: Liisa
Aihe: esteitä

Parin Islannin issikkarälläyksen jälkeen paluu tuttujen ja turvallisten vuonosten pariin. Vakioponilla oli kuulemma etukaviot vähän turhan kuluneet, joten päädyin pitkästä aikaa taas Lassen selkään. Vähän siis taas alkuun haeskelua hallintalaitteiston sopivasta käytöstä, mutta loppujen lopuksi suoriuduttiin hyppelyistä ihan kunnialla. Tuon kanssa vaan ei ihan osaa ennustaa mistä kohdasta se ponnistaa, niin hypyissä mukanaolo oli pari kertaa vähän niin ja näin, mutta ainakin ratsu kulki reippaasti ja tuntui hyppelevän mielellään häröilevästä ratsastajasta huolimatta.

Kasvustoja

Se ois ny sitten loma. Ehkä mahdollisesti jossain välissä saattais ehtiä vähän raivaamaan tuota retuperällä olevaa pihaa. Kukkasia olen sentään istutellut pikkuhiljaa pitkin kevättä ja kertaalleen kitkin allaspenkistä vuohenputket kun ei enää varsinaisia istutuksia alta erottanut, vaan yhtä iloisesti ne taas rehottaa. Voipi tosin olla että joskus elokuussa sitten taas huomaa että kappas kun taas jäi tuokin tekemättä...

Vaan onneksi tuon pihan ei ole tarkoituskaan mikään edustustarha olla, kunhan toimii virikkeenä aina silloin kun jotain viitsii/ehtii/jaksaa touhuta.

Vattujen tukiaita sentään saatiin uusittua, entinen kun alkoi repsottaa ja kaatuilla. Muuten tuossa kasvimaapläntissä kasvaa lähinnä vesiheinää parin kituvan herneen, tomaatin ja porkkanan seassa. (Tosin hyötykasvihan se vesiheinäkin on tällä tontilla, tirpat sitä mieluusti syövät)