Tarviketäydennyksiä

Tirppojen ruokalaareissa alkoi pohja paistaa, joten oli taas aika suunnistaa webbikaupan ihmeelliseen maailmaan. (Juu, vaikka hirmuisen mielelläni tukisinkin paikallisia yrittäjiä, niin ei tuota katrasta oikein kannata kuuden euron kilonyyteillä ruokkia, ja isommat säkit on sitten aina ties kuinka kauan odoteltavaa tilaustavaraa ja valinnavara aika olematon). Iso säkki peiponsiemeniä oli siis tarkoitus tilata, vaan en millään saanut päätettyä ostaisiko listalta löytynyttä hyvää Prestige Premiumia vai myöskin hyvää kaupan omaa "loistopeippo superia", yhteen rahtipakettin kun kuitenkin mahtuu vaan se 30kg tavaraa ja kaikenlaista muutakin oli ostoslistalla. Kunnes ne kaksi hernettä päässä sattui kohtaamaan jotta voihan sitä yhdellä kertaa useammankin paketillisen tilata, ja sit lähtikin taas vähän mopo käsistä...

20kg Prestige Premium Australian finchiä, 10 kg Prachtfinkenfutter superia, 5kg rypsitöntä kanariaseosta...

Yleisesti kilon pusseissa myytävään premium tropical finchiin verraten tuossa premium Australian finchissä on suhteessa enemmän kanariansiementä ja puuttuu nuo riemunkirjavat lisärippuset (se perus VAM-pelletti kyllä löytyy molemmista).

Prachtfinkenfutter superista puuttuu Prestigen ylimääräiset härpäkkeet, mutta siemenet ovat monipuolisia ja hyvälaatuisia ("aitoa platahirssiä"), noita kahta kun sekoittelee niin pitäis olla elikoille valinnanvaraakin.

Ja taas on varaston perusruokalaarit täytetty vähäksi aikaa...

Ja lisäksi vielä 2kg keltaista ja 1 kg punaista tähkähirssiä...

Nelisen kiloa sekalaisia voima-, hyönteis- ja yleisruokia (ai miten niin minä olen Versele Lagan tuotteisiin mielistynyt...?)

Ja vielä vähän muutakin sekalaista sälää.

Luulis noilla taas nokkaeläinten hetken hengissä pysyvän. (Tosin mm perusseepiatkin alkaa olla jo aika vähissä, mut näköjään isoja sai vain yksittäisinä tai sitten kilon paketissa, jos nyt jotain jättäis seuraavaan shoppailuunkiin, viimeistään loppuvuodesta pitää ainakin uusia renkaita tilata ja kardinaalien siemensotkujakin jossain vaiheessa kun nykyiset hupenee...)

Ja vielä kaiken kukkuraksi sattui torissa silmään vastustamattoman halvalla tukeva ja sievä Montanan pikkuhäkki. Ostin pois kuleksimasta korvaamaan yhden kompostikehikkokyhäelmän vara/karanteeni/pesityshäkistössä (ja samalla hoksasin että vapautuneen ylimääräisen pohjalootan voi viritellä keräilemään istuskelupaikalta tippuvaa guanoa, helpompi siivota kuin satunnaiset irtopaperit...)

Matka Ugandaan 2017

Reissupuoli on blogissa jäänyt valitettavan retuperälle, lukuisia hienoja lomareissuja on ihan kokonaan dokumentoimatta. Saa nähdä tuleeko jossain vaiheessa aikaa ja inspiraatiota niitä vielä esitellä, mut jos ny jotain edes tästä viimeisimmästä kirjailisi...

Tämän kesän kohteen päätös jäi tavalliseen tapaan vähän viime tinkaan ja oli parikin vaihtoehtoa mitä pyöriteltiin, mutta lopulta päädyttiin toteuttamaan jo pitkään bucket listillä ollut gorillojen katselureissu. Matkaohjelman kasasi toiveiden mukaan suomalaisvetoinen Piece of Uganda Safaris, jota voimme kyllä suositella äärimmäisen lämpimästi. Kaikki toimi kuin se kuuluisa junan vessa ja hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Meille vahvasti suositeltiin matkaa jo kesäkuun puolella, ennen pahimpia kesän turistiruuhkia, joten loma aloitettiin sitten tänä vuonna jo juhannusviikolla.

Reissu alkoi Ruandan puolelta Kigalista, josta on kohtuullisen lyhyt matka Ugandan gorillapuistoihin. Oma safariauto ja Emma(nuel) -kuski/opas poimi meidät hotellilta kyytiin aamusella ja sitten lähdettiinkin painamaan kohti Ugandaa ja Bwindin kansallispuistoa. 

Juhannusaattoilta ja -päivä vietettiin Nkuringossa leppoisasti toipumassa matkasta ja totuttautuen korkeaan ilmanalaan, ohjelmassa vain pieni kävelylenkki tutustuen paikalliseen kyläelämään ja illalla sundowner kylän korkeimmalla mäellä. 

Sunnuntaina sitten oli vuorossa reissun ensimmäinen kohokohta, eli gorillatrekkaus. Bwindi Impenetrable on nimensä mukaisesti himpan hankalaa maastoa, ja vaikka meidän ryhmämme reitti ei varmaan kilometreissä mitenkään hirveän pitkä ollut ja ihan siisti polkukin oli tarjolla, niin loputtoman tuntuisissa ylämäissä meinasi sohvaperunanörtiltä happi loppua ihan tosissaan (ja meille buukattu Rushagan lähtöpiste oli kuulemma vielä nimenomaan sitä "helpompaa" maastoa kuin Nkuringon puoli...). Etanavauhtia ja runsaita hengenhaukontataukoja pidellen trekkauksesta kuitenkin lopulta kunnialla selvittiin, ja vietimme unohtumattoman tunnin ihka aitojen sumuisten vuorten gorillojen seurassa.

Pari paikallista kantajapoikaa helpotti hiukan matkaa huolehtimalla repuista. Turistilauman edellä ja jäljessä kulki myös rangerit rynkkyjen kera vauhkoilevien eläinten varalta.

Bwindistä matka jatkui tunnelmalliselle Bunyonyi-järvelle saareen yöksi, ja aamulla Ishashan kautta Queen Elisabetin puistoon. Alueen kuuluisat puuleijonat pysyi sinnikkäästi piilossa, mutta paljon muuta savannieläjää sentään nähtiin.  Ohjelmaan sisältyi myös laivaretki kahta järveä yhdistävässä Kazingan kanaalissa, jonka rannalla parveili norsuja, puhveleita ja virtahepoja.

Tässäkin majassa oli oma vessa ja suihku lämpimällä vedellä 😁

Ugandan tulivuoret usvan seassa

Teeplantaasi

Paikallinen katueväs "rolex", sipulilla ja tomaatilla höystetty munakas rullataan yhteen vehnälätyn kanssa. Ihan maukas välipala.

Yksi jellona sentään löytyi tyräkkipuusta vähän ennen lodgea.

Vaatimaton telttamajoitus

Tässä lodgessa oli vähän tungettelevaista henkilökuntaa

Suolajärven suolankeruualtaita

Kobiantilooppi on Ugandan toinen kansalliseläin

Savannilta siirryttiin taas sademetsään, ja Kibalen suunnalla oli ensin iltapäivän ohjelmassa parin tunnin luontopolkukävely metsän, peltojen ja papyruskaislikon halki. Matkalla näkyi paljon lintuja, perhosia ja jokunen laji marakatteja.

Matkalla hengailtiin hetki päiväntasaajalla

Kibalessa päästiin myös koko päiväksi seuraamaan simpansseja "habituation experience" trekkauksella. Aivan mahtava elämys taaskin, ja maasto Bwindiä ihmisystävällisempää niin että hyvin jaksoi puskissa rymytä lodgen lounaspaketin voimin.

Vakavahenkistä luontokuvausta

Matkalla Kampalaan ja Entebbeen pysähdyttiin vielä pariksi yöksi chillailemaan Lake Mburon kansallispuistoon, ainoa puisto tällä reissulla missä majaili seeproja ja pari kirahviakin. Kirahvit ja puiston 70 leopardia eivät tosin taaskaan suostuneet näyttäytymään, mutta pääsin sentään ratsastusretkelle seeprojen ja pahkasikojen sekaan sillä aikaa kun talonmies tallaili kävelysafarilla. Täällä meille järjestettiin yksi ylimääräinen yösafarikin ohjelmaan.

Paikallisilla ammuilla oli ihan käsittämättömät sarvet

Eagle's nestistä oli ihan kivat maisemat

 
Kampalan ohjelmana oli illallinen Ndere-showta katsellen. Vallan viihdyttävä ja kiinnostava katsaus perinteiseen musiikkiin ja tanssieihin eri puolilta Ugandaa, ihan näkemisen arvoinen.

Ihan huljakka tämäkin kämppä...

Aamun pienen Kampala-kiertoajelun jälkeen suunnistettiin Entebbeen, jätettiin jäähyväiset Emmalle, testattiin bodaboda mopotaksia, lounastettiin matkanjärjestäjäpariskunnan seurassa, shoppailtiin matkamuistoja ja illalla vielä saatiin vallan huikea opastettu kierros kasvitieteellisessä puutarhassa. Kim tuntee paikan kuin omat taskunsa ja esitteli mitä moninaisimpia kasveja joilla oli lääkinnällisiäkin vaikutuksia, kuten köynnöksen jonka siemenistä uutettu tee parantaa malarian ja kasvin jolla haavat hoituu jättämättä arpia.

Kampala

Baha'i emotemppeli, mäeltä oli ihan kivat maisemat Kmapalan suuntaan

Entebben puutarhan asukki

Tässä kuulemma on kuvattu niitä ihka ensimmäisiä Tarzan-elokuvia

  Viimeisenä aamuna käytiin vielä Victoriajärven papyryssoilla veneretkellä etsimässä harvalukuisia kenkänokkia, jotka näyttää lähinnä jurassic parkista karanneilta otuksilta. Kerrankin meitä onnisti niin että tipu istua törötti odottelemassa meitä jo veneen vaihtopisteessä oppaiden kanssa, ja saatiin sitten heti alkuun räpsittyä siitä läjä kuvia ja vielä jäi aikaa vähän kierrellä muutakin kaislikon elämää ihmettelemässä.

Dinosau... eiku kenkänokka...

Melkein naurulokki, blondattu pää vaan

 

Ennen lounasta piipahdettiin vielä pikaisesti jonkunlaisessa matelijoiden pelastuskeskuksessa, joka sinänsä tekee ihan hyvää työtä, mutta hiukan ankea tunnelma siitä jäi.

Sitten olikin jäljellä enää hengailu hotellilla pakkaillen tavaroita, kunnes oli aika lähteä lentokentälle ja kotia kohti...